Työ

Kaupallinen yhteistyö ärsyttää – miksi bloggaajan työtä on lupa arvostella?

Mä oon siitä onnekas, että koko 10-vuotisen blogitaipaleeni aikana oon saanut todella vähän negatiivista palautetta. Varmasti osaltaan siksi, että oon luonteeltani hyvin sovinnainen enkä useinkaan esitä kovin kärkkäitä mielipiteitä. Ei parasta bloggaaja-materiaalia siis…

No, joka tapauksessa, yhtenä iltana huomasin tuttavani lopettaneen seuraamiseni Instagramissa. Olin suunnitellut tämän postauksen jo ennen sitä, mutta koska tarina sopii aiheeseen kuin nenä päähän, kerron sen tähän alkuun.

Sen jälkeen, kun aloin tekemään somea tavoitteellisemmin, oon huomannut että seuraajistani katoaa yksi kerrallaan tuttuja ihmisiä. Asia on mulle ihan ok, vaikka rehellisesti sanottuna aina joskus se harmittaa. Jokainen somen parissa toimiva bloggaaja, vaikuttaja ja yrittäjä tietää, kuinka tärkeä se yksikin seuraaja, tykkäys, kommentti tai julkaisun jako voi olla.

En ole kuitenkaan koskaan vaatinut sitä tutuiltani enkä ole halunnut painostaa ketään seuraamaan, ellei mun jutut aidosti kiinnosta. Tällä kertaa halusin ottaa asian mielenkiinnosta puheeksi tuttavani kanssa, joten heitin puolivitsillä aloituksen, miten moni tuttu on lakannut seuraamasta mua viime vuosina. Kuvittelin, että saataisiin aiheesta kevyt keskustelu aikaan.

Kaupallinen yhteistyö ärsyttää

Nollakontenttia ja pelkkää mainostusta

Hyvin nopeasti keskustelu ajautui negatiiviseen suuntaan ja huomasin, miten mua alkoi ärsyttää koko ajan enemmän. Ei se, että tuttavani oli lopettanut mun seuraamisen, vaan se millaisella asenteella hän suhtautui mun sisältöihin ja tekemääni työhön. Keskustelussa kävi ilmi mm. se että teen hänen mielestään ”nollakontenttia”, joka on pelkkää mainostusta.

Hetken aikaa yritin turhaan selittää, että vaikka teen kaupallisia yhteistöitä, teen kaiken sisällön aidolla kiinnostuksella ja rehellisesti omilla mielipiteilläni. Että mun somen teema on hyvinvointi ja kosmetiikka ja teen niihin (mielestäni) liittyvää sisältöä, saan siitä korvauksen tai en. Kysyin, onko hän huomannut, että viimeisen puolen vuoden aikana oon jakanut hyvinkin henkilökohtaisia asioita somessani ja että vain pieni osa sisällöstä on oikeastaan ollut kaupallista. En saanut vastausta.

Lopulta päätin, että keskustelua on turha jatkaa, koska toisella on oma mielipiteensä eikä hän aio tulla asiassa piiruakaan vastaan. En tarvitse elämääni noin negatiivista asennetta, kun teen kovasti töitä menestyksen eteen. Mua jäi kuitenkin mietityttämään asia moneksi päiväksi ja näin tässä tuttavani käytöksessä saman ilmiön, jota somessa näkee vieläkin yllättävän paljon. Kun julkaisu on toteutettu yhteistyönä jonkun yrityksen kanssa, monen ihmisen silmissä se on heti no-no. ”Bloggaajat haluaa vaan ilmaista tavaraa.”

Suomen lainsäädäntö määrää, että kaikki kaupallisessa tarkoituksessa tehdyt julkaisut täytyy merkitä selkeästi, ettei piilomainontaa synny. Se on hyvä asia ja noudatan tietenkin tätä, mutta näen siinä myös haittapuolen. Toiset ihmiset merkinnän ”kaupallinen yhteistyö” tai ”mainos” nähtyään ärsyyntyvät suunnattomasti ja skippaavat koko julkaisun, vaikka se olisi täynnä aitoa, kiinnostavaa ja järkevää asiaa. Jotkut saattavat jopa ilmiantaa julkaisuja tai tehdä jotain muuta bloggaajalle (tai yhteistyökumppanille) haitallista.

Miksi bloggaajan työtä on lupa arvostella?

Miksi bloggaajan työtä saa arvostella?

Sain joku aika sitten mahdollisuuden kirjoittaa omia ajatuksiani ja kokemuksiani blogiyhteistöistä Zonerin artikkeliin. Olen tehnyt erikokoisia yhteistöitä vuosien varrella, joten kokemusta on ehtinyt kertyä jonkin verran. Artikkeli sai hyvin keskustelua aikaan ja blogien kaupallisuus nostaa ihmisillä yleensäkin paljon tunteita pintaan. Nyt munkin on pistettävä lusikkani soppaan.

Usein bloggaajia arvostellessa unohdetaan se, että me ei olla noustu tyhjästä tähän pisteeseen. Mä oon tehnyt vuosia töitä blogin eteen, treenannut kirjoittamista ja kuvien ottamista, opiskellut somekanavien tavoitteellista käyttöä, opetellut luomaan kiinnostavaa tai myyvää sisältöä ja vakiinnuttanut seuraajakuntaa, ennen ensimmäisenkään kaupallisen yhteistyön saamista. Lisäksi panostan jokaiseen yhteistyöhön kaiken osaamiseni, luodakseni hyödyllistä ja laadukasta sisältöä.

Mua ei häiritse hyvin ja ajatuksella tehty kaupallinen sisältö, enkä jätä kiinnostavia blogeja seuraamatta, jos niissä esiintyy kaupallisuutta. Saan itsekin osan tuloistani blogin kautta, eli toisin sanoen teen tätä työkseni. Bloggaaminen on mulle yksi työn muoto. Miksi bloggaajan työtä saa arvostella? Emmekö me saa olla ylpeitä oppimistamme taidoista ja saavuttamistamme asioista? Mulle ei tulisi koskaan mieleenkään arvostella toisen ihmisen työtä tai saavutuksia.

Hyvänä esimerkkinä bloggaajien ja somevaikuttajien tekemästä työstä toimii viime viikkojen korona-tilanne. Moni vaikuttaja, mukaan lukien minä ja yhteisömme Päijätmedia on ottanut asiakseen tukea suomalaisia pienyrittäjiä vaikean tilanteen keskellä. Me tuodaan laajempaan tietoisuuteen upeita yrityksiä, jotka eivät muuten saisi ansaitsemaansa näkyvyyttä. Vain murto-osassa näistä tapauksista me saadaan vastineeksi mitään konkreettista, mutta teemme sen mielellämme yhteisen hyvän eteen.

Kaupallinen yhteistyö - bloggaajan työ

Kaupallinen yhteistyö hyödyttää myös lukijaa

Kun yhtenä perjantai-päivänä meikkasin Weekend Festival -yhteistyötä varten, tulin ajatelleeksi, että onneksi pääsin tekemään tämän yhteistyön. Ei siksi, että pääsen sen kautta festareille (vaikka tottakai sekin on huikeeta), vaan siksi, etten olisi oma-aloitteisesti tajunnut tehdä sellaista meikkiä ja esitellä sitä seuraajilleni. Taas yksi meikkauskokeilu olisi siis jäänyt tekemättä.

Sinä blogien lukija tai somevaikuttajien seuraaja, oletko koskaan ajatellut, että se on osaksi yhteistöiden ansiota, että vaikuttaja pystyy tekemään niin laadukasta tai monipuolista sisältöä? Jokainen ammattimainen vaikuttaja tekee sellaista sisältöä, josta tietää seuraajiensa nauttivan ja yhteistyökumppaniensa saavan hyötyä. Lisäksi arvonnat, alekoodit yms. mahdollistuvat yleensä aina juuri kaupallisuuden avulla.

Paikallisen blogiyhteisön ylläpitäjänä voin ihan rehellisesti sanoa, että olen löytänyt upeita yrityksiä ja tapahtumia Päijät-Hämeen alueelta juuri yhteisömme ansiosta. Ja tiedän että moni muukin on. Asioilla on monta puolta, eikä blogien kaupallistumista kannata koskaan ajatella vain bloggaajien keinona hyötyä tai saada ilmaista tavaraa.

Sun ei tarvitse tykätä bloggaajasta tai seurata häntä, jos et ole aidosti kiinnostunut sisällöstä, mutta kunnioita häntä ja hänen tekemäänsä sisältöä ihan kuin ketä tahansa muutakin.

SEURAA P.S. NEVER STOP SMILING MYÖS NÄISSÄ: FACEBOOK / BLOGLOVIN / INSTAGRAM

Näin onnistut työhaastattelussa (joka kerta)

Ennen työhaastattelut olivat mulle sellaisia tilanteita, joita jännitin tosi paljon, enkä tiennyt yhtään mitä mihinkin kysymykseen pitäisi vastata. Jännittäähän se tietysti edelleen, mutta nykyään osaan mennä tilanteeseen avoimin mielin, ja hoitaa homman niin että tiedän ainakin tehneeni parhaani.

En suinkaan ole mikään supertyöntekijä, joka olisi saanut jokaikisen työn jota on hakenut. Sen sijaan oon opetellut kuulostelemaan itseäni ja omia vahvuuksiani (sekä heikkouksiani) ja antamaan mahdolliselle työnantajalle selkeän käsityksen itsestäni ja taidoistani. Sen lisäksi mä oon myös istunut siinä pöydän toisella puolen haastattelemassa työnhakijoita, joten uskoisin että mulle on kehittynyt aika hyvä näkemys siitä miten työhaastattelussa kannattaa toimia ja mitä on parempi välttää.

Ole ryhdikäs ja aloitteellinen

Olemus kertoo ihmisestä todella paljon. Yleisohjeina annetaan aina, että pukeudu siististi ja kättele reippaasti. Nämä ovat hyviä perusohjeita, mutta itse korostaisin ennemminkin sitä että ole aloitteellinen, kanna itsesi ylpeydellä ja katso silmiin kun puhut. Toisissa töissä myös se pukeutuminen on tottakai tärkeässä osassa, mutta jos nyt haet vaikkapa koulunkäyntiavustajaksi, mahdollinen työnantaja katsoo varmasti enemmän kokonaisuutta kuin sitä että onko sulla juuri kiillotetut kengät jalassa.

Monet kerrat munkin eteeni on istunut ihminen, jolla ei ole ryhti kunnossa, joka välttelee silmiin katsomista koko haastattelun ajan, tai joka pitää huppua päässä niin että on hyvä jos sieltä alta näkyy vähän naamaa. Voin kertoa, ettei siinä vaiheessa ole ensimmäisenä mielessä kysyä ”koskas voisit aloittaa työn?”.

Selvitä faktat

Monesti ohjeeksi työhaastatteluun menijälle annetaan, että ota selvää yrityksestä johon haet. Riippuu paljon siitä, minkälaisesta työpaikasta on kyse, mutta joistain paikoista ei välttämättä saa tietoa etukäteen juuri lainkaan. Jos et tiedä tulevasta työstä/yrityksestä juuri mitään, kysy. Kysyminen ei ole koskaan huono asia. Älä ala satuilemaan ihan mitä sattuu toivoen että joku sana/lause ehkä osuu oikeaan.

Vielä tärkeämpänä kuin taustatyön tekeminen yrityksen suhteen, pidän kuitenkin sitä että tiedät faktat omasta elämästäsi. Monille tämä saattaa kuulostaa itsestäänselvyydeltä, mutta kun on kuullut tarpeeksi monta ”öö no emmä oikeen tiiä” vastausta, ei voi tarpeeksi teroittaa sitä että opettele ulkoa vähintäänkin omat koulutuksesi/työkokemuksesi/harrastuksesi yms. tiedot ja ole valmis näyttämään niistä myös mustaa valkoisella. Ainakin siis kahdesta ensimmäisestä.

Näin onnistut työhaastattelussa

Ole oma itsesi, mutta älä vedä överiksi

Jos olet päässyt haastatteluun asti, olet selvästi tehnyt jotain oikein. Nyt on se aika näyttää kuka oikeasti olet ja miten erotut muista työnhakijoista. ”Olen ahkera, joustava ja hyvä tyyppi” on tietysti ihan positiivinen lause, mutta sen sanoo lähes varmasti jokainen muukin samaan työhön hakeva. Mieti tarkkaan, millaisia ominaisuuksia juuri sinun alallasi arvostetaan ja mitä niistä voisit korostaa tulevalle työnantajallesi. Jos harrastat jotain alaan liittyvää, kerro siitä. Näytä ehkä myös joitain taidonnäytteitä. Myös kaikki lisäosaaminen on aina plussaa, esim. alaan liittyvät omalla ajalla käydyt kurssit.

Jos sinulla on vahvaa visuaalista osaamista, tee näköisesi ansioluettelo ja esim. mieleen jäävä, hyvin viimeistelty videohakemus. Tässäkään ei kuitenkaan kannata vetää överiksi. Jos haet kaupan kassalle töihin, työhakemuksesi ei ehkä kannata olla täynnä vaikeasti avattavia erikoiselementtejä. Mieti joku asia, jolla erotut juuri omalla alallasi ja hyödynnä sitä.

Käytä kokemustasi hyödyksi, kerro todellisia esimerkkejä

Edelliseenkin kohtaan liittyen, tyhjänpäiväinen lause ”olen hyvä työntekijä”, olkoonkin kuinka totta hyvänsä, ei varmasti saa työnantajaa vielä kiinnostumaan. Sen sijaan, jos kysymys kuuluu esim. että oletko kohdannut aiemmassa työssäsi ongelmatilanteita, kerro joku aito esimerkki hankalasta asiakkaasta, ja etenkin se miten hoidit tilanteen. Jos sinulla ei ole vielä paljoa työkokemusta, voit kertoa myös kokemuksistasi esim. koulun työssäoppimisjaksoilla tai ihan henkilökohtaisessa elämässäsi. Pidä silti tarinasi lyhyenä ja keskity kuvailemaan erityisesti sitä, miten selviydyit jostain haastavasta tilanteesta – tai mitä ikinä mahdollinen työnantaja kysyikään.

Älä yritä olla täydellinen

Harva työnantaja odottaa työntekijän olevan ihan prikulleen täydellinen joka asiassa. On tärkeää tiedostaa omat vahvuudet, mutta niin myös ne omat kehityskohteet. Jos olet ujo ja hiljainen ihminen, kerro siitä työnantajalle ja kerro myös samalla, miten paljon olet kehittänyt sosiaalisia taitojasi esim. näytelmäkerhon avulla. Jos tuppaat unohtelemaan asioita herkästi, mainitse se ja kerro vaikka kuinka olet kehittänyt muistiasi erilaisten harjoitusten avulla. Työnantaja etsii usein erityisesti sellaista ihmistä, joka on valmis kehittymään ja näyttää sen. Kaikkea ei tarvitse osata, mutta halu oppimiseen pitää löytyä.

Ei myöskään kannata keksiä itselleen taitoja, joita ei (vielä) omaa. Jos et osaa puhua sujuvaa ranskaa, ei myöskään kannata kehua osaavansa. Sen sijaan voit sanoa, että olet aina ollut kiinnostunut ranskan kielestä ja ehdottomasti olisit myös valmis opiskelemaan sitä.

Usko itseesi

Tämä on mielestäni tärkein asia. Ihmisestä huomaa kyllä helposti, jos tämä ei oikein usko omiin kykyihinsä. Miksi silloin työnantajankaan pitäisi? Työhaastattelun sujuminen on paljolti kiinni siitä, miten osaat myydä itsesi työnantajalle ja kuinka vakuuttava olet. Ole itsevarma mutta älä ylimielinen.

Jos olet menossa lähiaikoina työhaastatteluun, toivotan hurjasti tsemppiä! Toivottavasti näistä vinkeistä oli jotain hyötyä. Mielelläni myös kuulisin, onko teillä lukijoilla joitain ”salaisia niksejä” työhaastattelutilanteisiin.

SEURAA P.S. NEVER STOP SMILING MYÖS NÄISSÄ: FACEBOOK / BLOGLOVIN / INSTAGRAM

Työ vs. elämä

Työ. Meille suomalaisille niin kovin tuttu substantiivi. Työnteko on aloitettava viimeistään siinä vaiheessa kun lapsen ikä on kaksinumeroinen, sille on omistettava koko elämä ja sitä on tehtävä hautaan saakka – tai minimissään edes muutama vuosi yli yleisen eläkeiän. Tällaisten asenteiden ja ajattelumallien keskellä ainakin mä olen elänyt ison osan elämästäni. Niistä huolimatta, tai ehkä juuri niiden takia, oon kuitenkin itse kasvanut ajattelemaan työnteosta huomattavasti rennommin.

Mun mielestä työt ovat tärkeä asia, ihmisen on tärkeää kehittyä ammatillisesti ja pystyä elättämään mieluusti ainakin itsensä. Työt tuovat myös elämään rutiineja ja aikatauluja, mikä on tiettyyn pisteeseen asti positiivinen asia. En kuitenkaan suhtaudu työntekoon yhtä fanaattisesti kuin monet tapaamani ihmiset. Väliaikainen työttömyys ei ole maailmanloppu, työlle ei tarvitse omistaa koko elämää, eikä sen takia kuulu ajaa itseään loppuun – ei henkisesti eikä fyysisesti.

Sanoin yhtenä päivänä eräälle tutulleni, että olen jollain tasolla helpottunut että tämänhetkinen työsopimukseni on vain määräaikainen. Yllätyin hänen reaktiostaan, sillä olen kuitenkin kertonut hänelle kuinka henkisesti kuormittavaa työni on ja olen myös maininnut kuinka toivoisin tekeväni tulevaisuudessa jotain samoja piirteitä sisältävää, mutta enemmän omannäköistäni työtä. Silti tuttavani ihmetteli kovaan ääneen, miten voin olla iloinen siitä että työsuhde päättyy? Työttömyyshän on aivan kamalaa.

Lue myös: Näin onnistut työhaastattelussa (joka kerta)

Itse näen asian enemmänkin niin, että kun yksi ovi sulkeutuu, toinen avautuu. Projektiluontoinen työ väistämättä päättyy jossain vaiheessa ja olen sen tiennyt alusta asti. Siksi olen osannut suhtautua tähän niin, että vedän täysillä tämän pätkän ja sitten on taas jonkun muun jutun vuoro. En välttämättä saa välittömästi uutta työtä, mutta uskon että tulevaisuus tuo kuitenkin hyviä asioita tullessaan ennemmin tai myöhemmin. Tai ehkä tämän työn jälkeen on aika lähteä kokeilemaan siipiä yrittäjänä, kuka tietää. 

Epätietoisuus tulevasta on tavallaan pelottavaa, mutta omalla tavallaan myös kovin jännittävää. Eivät työt tästä maailmasta tekemällä lopu, mun mielestä tärkeintä on aina kuunnella itseään ja omaa jaksamistaan ja vaikka pitää pieni tauko työelämästä, jos se sattuu siihen elämäntilanteeseen sopimaan – tai katkaista vuosien työkierre paikassa, joka ei ole oikein oma juttu ja lähteä tavoittelemaan sitä unelmien työpaikkaa. Tiedän, helpommin sanottu kuin tehty, mutta loppujen lopuksi tarvitsemme vain kaksi asiaa: uskoa itseemme ja sopivan tilaisuuden.

Mitkä sun ajatukset ovat työnteon suhteen? Oletko tällä hetkellä sellaisessa työssä, jossa näet tulevaisuutesi, vai onko elämällä jotain muuta tiedossa sun varalle? Aurinkoista perjantaita!

SEURAA P.S. NEVER STOP SMILING MYÖS NÄISSÄ: FACEBOOK / BLOGLOVIN / INSTAGRAM