Oma elämä

10 faktaa minusta

Mun uusi viikko (ja kuukausi) starttasi kuinkas muutenkaan kuin flunssalla. Olo on tosi kurja ja harmittaa, että en jaksa pahemmin ulkoilla, varsinkin nyt kun tuolla on ollut niin kesäinen ilma. Jaksoin tänään kuitenkin hengata vähän aikaa ystäväni pihassa, ja nappasin samalla muutaman kuvan. Nyt ei auta kuin lepäillä loppuilta ja yrittää päästä pian taas kuntoon, sillä koulutyö ja muu arki ei odota.

Mulla on ollut jo hetken työn alla lyhyt faktapostaus itsestäni, ja ajattelin, että nyt olisi hyvä aika julkaista se. Teen sen kuitenkin tällä kertaa hieman eri tavalla kuin perinteiset ”lempivärini on vaaleanpunainen” -jutut. En usko mitenkään erityisen paljoa horoskooppeihin, enkä lue orjallisesti päivittäistä horoskooppiani. Eräänä iltana selailin kuitenkin Pinterestiä, ja huomasin montakin jousimiehistä kertovaa faktaa, jotka pitävät lähes täydellisesti paikkansa itseni kohdalla. Niinpä jaan osan niistä nyt teillekin.

10 faktaa minusta
  • Ajattelen ja analysoin asioita ihan liiaksi asti. Moni onkin huomauttanut mulle, että kannattaisi välillä vain olla ajattelematta. Kuitenkin te, jotka omaatte saman piirteen, tiedätte kuinka vaikeaa ne aivot on kääntää pois päältä edes hetkeksi. 
  • Tarkkailen ympäristöäni aina ja kaikkialla – olen oppinut elämässäni varmaankin eniten siten, että kuuntelen ja katselen muita ihmisiä. En nyt siis tarkoita mitään salakuuntelua tai kyttäämistä, vaan ihan yleistä tarkkaavaisuutta. Kiinnitän myös erittäin paljon huomiota yksityiskohtiin. 
  • Olen yleensä kärsivällinen, mutta kun hermostun tai suutun, sen huomaa kyllä. Poikkeuksen kärsivällisyyteeni tosin tekevät liikennevalot. En voi sietää punaisissa valoissa odottelua.
  • Työskentelen parhaiten paineen alla. Jos tiedän, että joku asia on saatava valmiiksi tiettyyn päivämäärään mennessä, aloitan sen tekemisen jo hyvissä ajoin, mutta lopullinen tulos valmistuu vasta viimeisinä tunteita.
  • En siedä sitä, että joku muu määrittelee millainen mun kuuluisi olla. Neuvoa voi, ja kertoa oman mielipiteen, mutta määräilyä en siedä.
  • Joskus on vain saatava sitä omaa aikaa ja mielellään paettava hetkeksi kaikkea. Tämä pätee niin ystäviin, perheeseen, työhön, harrastuksiin… Ihan mihin vain. Jos tulee tunne, että nyt en jaksa ketään, sulkeudun neljän seinän sisälle vähäksi aikaa. En kuitenkaan viihdy päiväkausia yksin.
  • Hymyilen lähes aina, olin sitten iloinen tai surullinen. Toki siis omissa oloissani saatan itkeä tai mököttää jos siihen on syytä, mutta useimmiten peitän oikeat tunteeni naurulla/hymyllä. Toisaalta olen myös muuten vain hyvin hymyileväinen ihminen, ja usein olen ihan oikeasti hyvällä päällä. Monikaan asia ei ilahduta mua enempää kuin se, että jollekin toiselle tulee hyvä mieli koska hymyilin hänelle.
  • En siedä epärehellisyyttä yhtään. Olen melko hyvä huomaamaan, jos joku ei ole täysin rehellinen. Eniten mua raivostuttaa, jos tiedän toisen valehtelevan, mutta hän ei siltikään myönnä asiaa. Tässä olen aika ehdoton, eikä minulla ole kiinnostusta pitää elämässäni epärehellisiä ihmisiä.
  • Olen erittäin sarkastinen ihminen. Kaveriporukassamme on tapana sanoa toiselle asioita pilke silmäkulmassa, eivätkä ulkopuoliset ihmiset aina ymmärrä sitä. Onneksi useimmiten tunnistan tilanteen, jossa sarkasmia ei vain yksinkertaisesti kannata käyttää.
  • Tavoittelen aina täydellisyyttä. Oli asia miten pieni tai suuri hyvänsä, en yleensä luovuta ellen ole täydellisen tyytyväinen aikaansaannokseeni. Tämä on todellinen rasite luonteenpiirteenä, mutta olen alkanut oppia elämään senkin kanssa. Joskus jopa pystyn hyväksymään sen, että en pysty tekemään kaikkea täydellisesti, vaan sen on riitettävä että teen parhaani.

Ajattelin ennen, että annan itsestäni itsekkään ja omahyväisen kuvan, jos sanon ääneen että olen hyvä jossain asiassa. Tai jos kerron avoimesti joistain positiivisista luonteenpiirteistäni. En halunnut mainostaa hyviä puoliani, jotta en kuulostaisi itserakkaalta. Ehkä siksi meni niin kauan siihen, että aloin myöntää edes itselleni olevani hyvä tietyissä asioissa. Vielä nykyäänkin saatan helposti vähätellä itseäni tyyliin ”No en mä nyt niin hyvin pärjännyt, moni muu olisi tehnyt paremmin.”. Vanhat tavat pysyvät tiukassa.

Otetaanpa kuitenkin esimerkkinä työhaastattelu. On erittäin todennäköistä, että jossain vaiheessa haastattelua sua pyydetään kertomaan hyvistä puolistasi. Jos alat empimään ja vastaat ”En mä nyt oikein tiedä… En mä osaa erityisesti mitään.”, haastattelija todennäköisesti ajattelee että sulla ei taida olla mitään annettavaa. Tämä on yksi niistä syistä, miksi oon alkanut ihan ajatuksen kanssa miettimään mitä hyviä puolia itsessäni on. Jos joku esittää kyseisen kysymyksen, osaan vastata automaattisesti. Kärsivällisyys, rauhallisuus, empaattisuus. Ne ovat työelämässä parhaita puoliani.

Työhaastatteluvastauksia tärkeämpänä tosin pidän sitä, että osaa ylipäänsä arvostaa itseään. Miten voi vaatia muilta kunnioitusta, jos itse vähättelee itseään kaiken aikaa? Kukaan meistä ei ole täydellinen. Kukaan ei osaa ihan kaikkea. Ja se on ihan ok. Mutta jokaisella meistä on varmasti ainakin yksi asia, jossa ollaan erityisen hyviä. Oli se sitten empatiakyky, matemaattinen lahjakkuus tai hyvä sävelkorva. Jotkut onnekkaat omaavat monia näistä ominaisuuksista ja osaa toki pystyy myös kehittämään itse. Mutta loppujen lopuksi me ollaan juuri sitä mitä ollaan, ja se tekee meistä ainutlaatuisia. Kaikkine virheineni ja ongelmineni en oikeastaan haluaisi olla kukaan muu. Enhän silloin olisi minä.

Haastankin teidät kaikki näin tiistain kunniaksi miettimään kolme asiaa, joita erityisesti arvostatte itsessänne.

SEURAA P.S. NEVER STOP SMILING MYÖS NÄISSÄ: FACEBOOK / BLOGLOVIN / INSTAGRAM

Iltapäiväkahvit ja tomaatti-fetapasteijat

Valkoiset tulppaanit

Poppakonstit eivät nyt auttaneet ja tulin kuin tulinkin kunnolla kipeäksi. Ei auttanut kuin ottaa sairaslomaa loppuviikoksi ja tietysti kamala syyllisyydentunne iski saman tien. Parikin päivää poissa koulusta tietää jälkeen jäämistä ja paljon kotitöitä.

Tiedän, että nyt pitäisi levätä täysillä ja antaa kropan parantaa itse itsensä mutta miksi se on niin vaikeaa? Tuntuu että pää käy koko ajan ylikierroksilla ja rauhoittuminen on mahdotonta. Pitäisi tehdä sitä ja tätä, olla koko ajan vauhdissa – ei saa laiskotella. Onko muilla samanlaisia vaikeuksia antaa itsensä ottaa rauhallisesti?

Pasteijat ja tulppaanit
Kahvi ja pasteijat

Oon viettänyt tällä viikolla yllättävän paljon aikaa keittiössä, jossa syntyi mm. näitä kuvissa näkyviä tomaatti-fetapasteijoita. Tein pasteijat leikkaamalla valmiin lehtitaikinan neliöiksi, täyttämällä ne feta-murulla ja tomaattiviipaleilla ja taittamalla kolmioksi. Tomaatti ja fetajuusto tasapainottavat toisiaan tosi kivasti ja näistä tuleekin helppo suolainen herkku iltapäiväkahville. Kokeile ihmeessä!

Nyt laitan Gossip Girlin pyörimään Netflixistä ja kääriydyn noin kolmeen lämpöiseen vilttiin. Ja juon inkiväärishotin!

SEURAA P.S. NEVER STOP SMILING MYÖS NÄISSÄ: FACEBOOK / BLOGLOVIN / INSTAGRAM

Vuoden 2015 parhaat

Olin kirjoittamassa postausta kaikesta vuonna 2015 vastaan tulleesta. Vastoinkäymisistä, joita olen kohdannut yksi toisensa jälkeen. Sitä tarinaa kirjoittaessa alkoi kuitenkin tuntumaan, että ehkä sen kaiken ”ääneen sanominen” ei kuitenkaan hyödytä mitään. Siitä tekstistä löytyi joitain asioita, joita en ole myöntänyt tai uskaltanut sanoa kenellekään. Joitain synkistä synkimpiä hetkiä ja ajatuksia. Niitä kirjoittaessani huomasin, etten ole valmis puhumaan niistä. Enkä tule ehkä koskaan olemaankaan. Niinpä suljin sen oven, poistin koko pitkän postauksen ja ryhdyinkin tekemään tätä uudella innolla.

Toki tästä vuodesta riittää negatiivisia muistoja vaikka kuinka. Aioin kertoa siitä kuinka riitaannuin parin läheisen ihmisen kanssa ja luulin menettäväni heidät lopullisesti. Ja siitä kuinka monesti päädyin päivystykseen sanoinkuvailemattomissa tuskissa. Olisin luultavasti maininnut lukuisista unettomista öistä, joiden vuoksi olen ollut jatkuvassa uupumustilassa. Ehkä olisin ottanut puheeksi sen, kuinka raastavaa on kun kerrankin tuntee täyttä varmuutta omista tunteista, mutta voi vain arvailla onko toinen ihminen tosissaan kanssasi vai onko tiedossa taas sydänsuruja. Kuinka pelottavaa on, kun jostain ihmisestä tulee taas valtavan tärkeä vaikka olet luvannut itsellesi että sille tielle ei enää lähdetä. Ja kuinka merkityksettömäksi ihmiseksi olen tuntenut itseni aivan liian usein.

Olisin voinut kertoa teille kaikesta tästä, sillä monella tapaa vuosi 2015 oli kohdallani kaikkea muuta kuin onnistunut. Olen jakanut täällä vain osan läpi käymistäni terveys-, ihmissuhde- ja työongelmista. Mutta mielestäni blogi ei olekaan se paikka, johon kaadetaan kaikkein synkimpiä salaisuuksia, tai edes niitä tylsimpiä arkipäiväisiä ongelmia. Ei ainakaan tämä blogi. Perustin tämän alun perin tarkoituksenani keskittyä niihin positiivisiin juttuihin, joita elämä pitää sisällään. Pieniin sekä suuriin. Niihin aion keskittyä myös tässä postauksessa. Uskon ja toivon, että ensi vuonna tähän aikaan näitä hyviä asioita on vielä enemmän muisteltavana, mutta tässä tulee muutama juttu tältä vuodelta.

♥ pääsin irtisanoutumaan työstä, joka ei ollut koskaan oikein tuntunut omalta  

♥ sain kerrankin lomailla koko kesän  

♥ tapasin ja tapailin monia erilaisia ihmisiä   

♥ aloitin tämän blogin, joka on nyt vihdoin se blogi

♥ sain opiskelupaikan – uravalinta muuttui kertaheitolla, mutta uskon että tulen vielä joskus pääsemään lähelle alkuperäistä tavoitettani  

♥ aloin taas lukemaan kirjoja

♥ lempivuodenaikani kesä jatkui ilmojen puolesta pitkälle syksyyn  

♥ näin lempibändini livenä peräti viisi kertaa  

♥ aloitin kuntosaliharrastuksen uudelleen vuosien tauon jälkeen – sitä toivottavasti pääsen taas jatkamaan ennemmin tai myöhemmin  

♥ perheeni asuu nyt lähempänä, joten pääsen näkemään heitä paljon useammin  

♥ jotenkin ihan yllättäen tapahtui se jota olen jollain tasolla kaivannut jo vuosia ja päädyin parisuhteeseen  

♥ monien terveysongelmien jälkeen osaan taas arvostaa terveitä päiviä paljon enemmän

♥ olen katsonut ennätysmäärän lempileffojani eli kauhua – ja monta niistä vielä ihan yksin!  

♥ sain vuosien jälkeen lempisänkyni takaisin  

♥ aloin taas käyttämään Spotifya ja kuuntelen musiikkia vielä enemmän kuin aiemmin  

♥ uskalsin vihdoin sulkea oven muutamille ihmissuhteille, jotka olivat yksipuolisia ja kuluttivat itseäni ihan liikaa  

♥ olen muutenkin opetellut kuuntelemaan enemmän itseäni ja kehoani ja antamaan itselleni aikaa  

♥ uskalsin avata suuni ja pyytää apua kun sitä todella tarvitsin – tätä pitäisi tehdä useamminkin

♥ joulumieli ei ole ollut huipussaan, mutta sitä löytyi silti enemmän kuin muutamina viime vuosina  

♥ pitkän matkan jälkeen olen taas alkanut löytää henkisen tasapainon, askel kerrallaan  

♥ lääkärikäyntien tultua vahvaksi osaksi arkea olen päässyt suurimmaksi osaksi eroon lääkärikammostani  

♥ uskaltauduin myös käymään pitkästä aikaa hammaslääkärissä ja löysinkin oikein mukavan hammaslääkärin, jonne meneminen ei enää pelota – paitsi kun on kyse viisaudenhampaiden poistosta!  

♥ mulla on maailman paras paras ystävä, jonka kanssa ollaan hulluteltu yhdessä jo kymmenen vuotta, enkä malta odottaa tulevaa vuosikymmentä

♥ olen alkanut huomaamaan, ketkä ovat aitoja ystäviä ja keneen sitä aikaa kannattaa oikeasti käyttää

Huh, löytyihän noita sittenkin vaikka kuinka kun vähän kaiveli mielen perukoita. Muistetaanhan kaikki että vaikka huonoja hetkiä kertyisi joskus paljon, joukosta löytyy aina varmasti jotain hyvääkin. Tällä kertaa en aio tehdä kuin yhden uudenvuoden lupauksen: elän päivä kerrallaan ja omilla ehdoillani. Yritän kerrankin olla vaatimatta itseltäni liikaa ja muistaa, että kaikkeen ei tarvitse pystyä.

Kiitos, kun jaksoit vierailla blogissani tänä vuonna, tehdäänhän yhdessä ensi vuodestakin ikimuistoinen!

SEURAA P.S. NEVER STOP SMILING MYÖS NÄISSÄ: FACEBOOK / BLOGLOVIN / INSTAGRAM

Kesän 2015 bucket list nurinkurisena

Nyt se kesä sitten on ohi. Jopa mun, joka viimeiseen aurinkoiseen päivään asti haluaa pitää yllä illuusiota, että vielä on kesää jäljellä, on myönnettävä että sieltä se syksy saapuu. Ei se mua niin kauheasti edes haittaa, mutta eniten harmittaa koko ajan kutistuva valon määrä. Kohta eletään taas suurin osa ajasta pimeydessä. Mutta onneksi silloin voi aina muistella kauniita ja aurinkoisia kesäpäiviä ja suunnitella tulevaa kesää.  

En tarkoituksella tehnyt kesän alussa monessa blogissa nähtyä bucket listia, koska en halunnut luoda kesälleni mitään ylimääräisiä paineita. Olin päättänyt pitää hauskaa ja nauttia kesästä ilman sen suurempia suunnitelmia. Tämä toteutuikin aika mainiosti, joten nyt – syyskuun ensimmäisenä – teen vähän niin kuin nurinkurisena bucket listina yhteenvedon siitä, mitä kaikkea mun kesään 2015 mahtui.

Vietä aikaa rannalla

Tätä tein enimmäkseen loppukesän viilenevissä illoissa, jolloin rannalle sai jo kerrospukeutua, mutta upeiden auringonlaskujen näkeminen oli kyllä sen arvoista.  

Lenkkeile päivittäin

Lenkkeily on ikävä kyllä taas loppukesää kohden jäänyt lähes kokonaan, ihan huonon terveydentilan takia. Onneksi kuitenkin toisinaan oon päässyt korvaamaan sen esim. jalkapallolla, trampoliinilla pomppimisella sekä marjametsällä pyörimisellä. Kyllä tästä vielä noustaan!

Syö monipuolisesti

Tämäkin on jäänyt jo lähes kuukauden kestävän ruokahaluttomuuden vuoksi. Alkukesästä tein kuitenkin kiitettävästi erilaisia salaatteja ja nautin paljon vihreitä vihanneksia sekä hedelmiä. Yhdessä vaiheessa suurta herkkua oli granaattiomena.

Käy paljon keikoilla, nauti hyvästä musiikista

Käytiin muutamilla keikoilla, näin lempibändini Santa Cruzin kolme kertaa ja kesän kohokohta oli ehdottomasti AC/DC:n jättikonsertti (jossa oli mukana myös Santa Cruz). Musiikkia tuli muutenkin kuunneltua lähes koko ajan. ”Oikeat” festarit ei toteutuneet tänäkään vuonna, ehkä sitten ensi kesänä!

Nauti Suomen kesän marjatarjonnasta

Söin herneitä valehtelematta kymmeniä litroja, mutta myös mansikoita ostin useampaan kertaan. Mansikkakakku jäi ikävä kyllä toteuttamatta, mutta joku päivä sitten. Kotikotona olen napsinut pensaista puna- ja mustaherukoita sekä karviaisia, ja ollaan useampaan kertaan kerätty vadelmia.

Valvo aamuun asti hyvässä seurassa

Tätä tuli tehtyä lukemattomia kertoja, kuten myös tanssittua pikkutunneille asti. Oon onnellinen kavereista, joita oon saanut ympärilleni. En tavannut niin monia uusia ihmisiä kuin olisin toivonut, mutta onneksi tässä on loppuelämä aikaa saada uusia tuttavuuksia.

Ota aikaa itsellesi – opettele olemaan onnellinen yksin

Yritän päivä päivältä nauttia enemmän sinkkuudesta ja oppia olemaan kadehtimatta kavereiden parisuhteita. En aina onnistu siinä, mutta oon jo päässyt aika pitkälle tässä hankkeessa. Osittain tähän liittyen, sain myös lähes viiden vuoden hiljaiselon jälkeen sovittua rikkoutuneet välit ihmisen kanssa, joka oli joskus mulle elämäni tärkein. Se oli yllättävää mutta toi levollisen tunteen.

Ota paljon valokuvia

Tämä on iso osa mun elämää ympäri vuoden – joten tottakai kesältäkin kertyi ihan kivanlainen kuvasaldo. Rakas iPhoneni irtisanoi itsensä viime viikolla ja olen aivan hukassa ilman sen loistavaa kameraa. Toivottavasti löydämme toisemme taas ennemmin tai myöhemmin!

Opettele käyttämään värejä

Musta on ollut jo vuosia ja tulee luultavasti aina olemaan mun lempiväri. Tänä kesänä pukeuduin kuitenkin monesti muihinkin väreihin ja alan jo tuntea oloani kotoisammaksi esim. turkoosin tai poltetun oranssin lähettyvillä.

Käy huvipuistossa ja mene maailmanpyörään

Vietiin sukulaislapset loppukesästä Tykkimäelle ja kylläpä olikin kiva päivä! Maailmanpyörään pääsin viime viikonloppuna yötivolissa (siitä tulossa pian postausta).  

Harjoittele leipomista

Tämä jäi suht vähiin kesän aikana, mutta tuli tehtyä ainakin pannareita useampaan otteeseen – ja tietysti äidin synttärikakku. Ensi kuussa olisi taas perheessä synttärit tiedossa, ehkä leivon silloin taas.

Muista nauttia elämästä, älä stressaa liikaa

Yritän muistuttaa itseäni tasaisin väliajoin, että elämässä on paljon kauniita asioita joista on syytä olla onnellinen. Menneen kesän aikaan ei elämä kuitenkaan ihan huoletonta ollut ja kamppailenkin koko ajan mm. terveysasioiden kanssa. Nautin silti kaiken kaikkiaan tästä kesästä todella paljon.

Kiitos kaikille teille, jotka olitte osana kesääni – teitte siitä mainion!

SEURAA P.S. NEVER STOP SMILING MYÖS NÄISSÄ: FACEBOOK / BLOGLOVIN / INSTAGRAM