Oma elämä

Hyvästi vuosi 2020, ei tule ikävä

Vihdoin vuosi 2020 on ohi. Me kaikki tiedetään, miten viime vuosi yllätti, ravisteli pois kaikesta tutusta ja turvallisesta ja toi mukanaan uudenlaisen arjen. Moni joutui uusien tilanteiden eteen ja toisin kuin vielä vuosi sitten, nykyään täysin arkipäivää ovat turvavälit, kasvomaskit ja käsidesi. Maailma ei muuttunut maagisesti paremmaksi, kun kello löi 00.00 uuden vuoden yönä, mutta jollain tapaa uusi vuosi on aina uusi alku.

Mulla oli vuodenvaihteessa tosi huono fiilis ja luonnostelin tätä postausta jo silloin. Sanottakoon, että jos olisin julkaissut tekstini muutama päivä sitten, olisi sulla edessä paljon negatiivisempaa luettavaa. Nyt, kun oon ehtinyt pari päivää hengitellä ja jäsennellä asioita, pystyn kirjoittamaan neutraalimpaa tekstiä.

Hyvästi vuosi 2020

Viime vuosi oli rankka, sitä ei käy kieltäminen. Sekä henkilökohtaisella tasolla että koko maailman mittakaavalla vuosi 2020 ei todellakaan pääse top 10 -listalle mun 28-vuotisessa elämässäni. Vuosi alkoi ammatillisella umpikujalla ja isoäidin menettämisellä. Pian sen jälkeen korona alkoi levitä hurjaa vauhtia, lapset passitettiin etäkouluun ja ravintolat yms. suljettiin. Meillä, ja uskallan väittää, että monessa muussakin taloudessa kiristeltiin hermoja moneen otteeseen kevään aikana.

Kesä meni vähän kevyemmällä fiiliksellä, mutta olin koko ajan varma, että pandemian osalta ei olla mitenkään turvassa. Moni tuntui menevän kesällä ihan vapaasti, kun taas itse pysyttelin enimmäkseen oman perheen parissa ja poissa väkijoukoista. Syksyn tullen korona-tilanne alkoi taas pahentua, mutta vielä kurjempaa asiasta teki koko ajan pimenevät illat. Mua väsytti ja ahdisti jatkuvasti ja kuulemani mukaan en ollut ainoa.

Loppuvuosi olikin aikamoista selviytymistä päivästä toiseen. Koko vuosi 2020 teki musta entistä pahemman kotihiiren ja ruokki introverttiä puoltani. Silti nyt jälkeenpäin ajateltuna vuodessa oli monia hyviäkin asioita. Se opetti paljon ja sai ajattelemaan monia asioita ihan uudella tavalla. Ihan konkreettisia hyviä juttuja olivat ainakin yhteinen aika perheen kanssa, unelma-autoni hankinta, se että vuosien jälkeen olen taas koiranomistaja ja tietysti rakas yritykseni Smiling Design. En olisi ikinä uskonut päätyväni käsityöyrittäjäksi, mutta tässä sitä nyt ollaan!

Vuosi 2020

Ajatuksia vuodesta 2020

  • Hyvien asioiden eteen lahjoittaminen on tänä päivänä tehty todella helpoksi. Osallistuin vuonna 2020 mm. Eläinsuojeluliiton #kissakriisiin, Joulupuu-keräykseen, Nenäpäivään ja Roosa nauha -keräykseen.
  • Läheisten ihmisten menettäminen ei tule yhtään helpommaksi, vaikka saman kokisi kuinka monesti.
  • Elämästä selviää kyllä ilman ulkona syömistä, leffassa käymistä, baari-iltoja ja muita ennen niin tavallisia virikkeitä. Tylsää se tosin on.
  • Säännöllinen lenkkeily on n. 100 kertaa helpompaa koiran kanssa, kuin yksin.
  • Käsivammoistani huolimatta pystyn tekemään monia asioita. En aina, mutta tarpeeksi usein.
  • Oman, ja muiden tukea tarvitsevien puolien pitäminen kannattaa aina. Me ollaan yhdessä enemmän.
  • Epäonnistuminen ja virheet on inhimillisiä. Aina voi yrittää uudestaan!
Uusi vuosi

Vielä pari päivää sitten olin sitä mieltä, että koko viime vuosi oli ihan kuraa. Nyt olen sitä mieltä, että uudestaan en lähtisi kokeilemaan, mutta niinkin paljon ikäviä asioita kuin vuosi toi, oli joukossa hyviäkin juttuja. Mulla on paljon mistä olla kiitollinen.

Millaisin ajatuksin sä jätät taakse vuoden 2020? Teitkö uuden vuoden lupauksia tai tavoitteita?

SEURAA P.S. NEVER STOP SMILING MYÖS NÄISSÄ: FACEBOOK / BLOGLOVIN / INSTAGRAM

Epäsuositut mielipiteeni ja 29 muuta kysymystä

Kuulostaa niin tylsältä aloittaa postaus näin, mutta mun energiatasot on olleet jonkin aikaa tosi huonot, enkä yrityksistä huolimatta saa aikaan kaikkea mitä haluaisin. Myös blogi on joutunut elämään hetken hiljaiseloa muiden projektien takia, mutta onneksi elsalinnean-blogin Elsa haastoi meidät Päijätmedian bloggaajat kertomaan itsestään näiden 30 kysymyksen avulla:

1. Koko nimi ja mistä se tulee?

Johanna Maria Amanda. Olisinko joskus kuullut jonkun tarinan, että ainakin joku nimistäni tulee joltain sukulaiselta. En ole varma…

2. Pituus?

170 cm mä olen yleensä tähän vastannut.

3. Mitä katson tv:stä juuri nyt?

En mitään, mutta Netflixistä Dead to Me toista kautta.

4. Mikä ihmetyttää tällä hetkellä?

Hmm… Ainakin se, miten mun blogin lukijamäärät nousee jatkuvasti, vaikka en oo panostanut tähän läheskään tarpeeksi viime aikoina. En tosin valita, se on ihanaa!

5. Suurin haaveeni?

Ihan rehellisesti sanottuna, tasapainoinen elämä itselleni ja läheisilleni. Kuulostaa aika tylsältä, mutta se pitää sisällään niin monta asiaa.

6. Tämän vuoden suunnitelmat?

Pistää päälle isompi vaihde työjuttujen kanssa, saada uusia asiakkaita, saada onnistumisen kokemuksia, mutta opetella samalla rentoutumaan.

7. Lempiruokani?

Sushi. Siitä ei pääse yli eikä ympäri. Rakastan kyllä myös hyvää pastaa, pitsaa, salaatteja, kanaruokia, lohta…

29 muuta kysymystä
8. Mitä harrastan?

Ennen vastasin tähän aina bloggaamista, kirjoittamista ja valokuvausta, mutta nykyään ajattelen niitä enemmän työnä. Potkulautailua ja pyöräilyä ainakin, oon myös yrittänyt herätellä uudelleen kiinnostusta lukemiseen ja piirtämiseen.

9. Paras vuodenaika?

Kesä, kesä, kesä! Musta ei saa irti vastauksia kuten ”On ihanaa, että meillä Suomessa on neljä upeaa vuodenaikaa.”. Siedän nykyään talvea jotenkin, loppukevät ja alkusyksy on myös kaunista aikaa, mutta kesäisin tunnen olevani eniten elossa.

10. Lempielokuvani?

(Luultavasti) aina ja ikuisesti Pirates of the Caribbean- ja Harry Potter -elokuvat. Rakastan fantasiaa ja kauhua yli kaiken.

11. Kahvi vai tee?

Ei kumpikaan! Juon lähinnä vettä tai Pepsi Maxia, joskus kaakaota.

12. Parasta elämässä juuri nyt?

Ainakin se, että kesä on ihan nurkan takana ja se, että ostin viime viikolla uuden auton. Just tällä hetkellä myös se, että saan tehdä töitä omassa rauhassa – vaikka kello onkin 22.40 lauantai-iltana.

13. Mihin kaupunkiin haluaisin matkustaa seuraavaksi?

Vaikka mihin! New York, Los Angeles, Barcelona, Sydney, Visby, Lontoo, Rovaniemi… ”Aika” monta paikkaa on näkemättä ja kokematta, mutta tänä kesänä tyydyn ihan vaikka kauniiseen Porvooseen.

14. Horoskooppimerkkini ja uskonko horoskooppeihin?

Jousimies. Ainakin moni jousimiehelle kuvailtu piirre osuu muhun hyvin. En kuitenkaan lueskele mitään päivän horoskooppeja.

15. Esikuvani?

Kaikki vahvat, oman arvonsa tuntevat ihmiset, jotka kuitenkin kunnioittavat muita ja antavat jokaiselle tilaa elää omannäköistään elämää.

Epäsuositut mielipiteeni
Blogihaaste epäsuositut mielipiteeni
16. Mitä haluaisin oppia vuonna 2020?

Oppiminen on parasta, mitä tiedän, joten ihan mitä vaan! Ainakin oman työni arvostamista ja markkinointia, itseni hyväksymistä, rentoutumista, uusia valokuvaustekniikoita ja paljon muuta.

17. Kuinka monta lasta haluaisin?

Tällä hetkellä tuntuu siltä, etten yhtään. Asun jo samassa taloudessa 10-vuotiaan ”varalapsen” kanssa, jolla on ollut rankka elämä ja jolle pyrin olemaan turvallinen aikuinen päivittäin.

18. Mitä piirrettä inhoan ihmisissä?

Itsekeskeisyyttä, (liiallista) huolimattomuutta ja saamattomuutta, ylitsepääsemätöntä negatiivisuutta ja ylipäänsä sellaista asennetta, kuin olisi ainoa ihminen maailmassa.

19. Kallein ostokseni?

Se viime viikolla ostamani auto. Ja ihana se onkin!

20. Epäsuosittu mielipiteeni?

Näitähän riittää. Mielestäni kouluja ei olisi pitänyt avata tänä keväänä. Ihmisten ei pitäisi käyttäytyä, ihan kuin korona-kriisi olisi ohi. Kellään ei ole oikeutta kuvitella olevansa maailman napa, ei nyt eikä koskaan. Lapsia hankkiessa pitäisi miettiä tulevan lapsen hyvinvointia, ei sitä mitä minä haluan. Mielialalääkkeiden käyttö ei tee ihmisestä heikkoa tai epäonnistujaa. Avun pyytäminen ei ole väärin, se on merkki vahvuudesta. Oikeinkirjoitus on tärkeää. Oma mielipide ei useinkaan ole ainoa oikea.

21. Mitä ihailen toisissa ihmisissä?

Erilaisia taitoja, kykyä kehittää itseään, toisten kunnioittamista, vahvuutta ja kykyä jatkaa, vaikka tulisi vastoinkäymisiä. Etenkin sellaisia ihmisiä, jotka ovat sen verran sinut itsensä kanssa, että pystyvät hyväksymään myös muut sellaisina kuin he ovat.

22. Mikä inspiroi juuri nyt?

Löydän inspiraatiota usein ympäriltäni, mutta etenkin nyt ulkona heräilevä luonto ja upeat (some)kollegat, joiden kanssa saan olla tekemisissä jatkuvasti.

23. Suurin paheeni?

No melko vahvasti epäilisin, että se Pepsi Max. Se vaan on niin hyvää…

24. Mitä odotan?

Eihän tähän nyt oikein voi olla vastaamatta, että kesää. Vaikka se näyttääkin aika erilaiselta, kuin vielä muutama kuukausi sitten ajattelin, mutta kesä se on silti.

29 muuta kysymystä
Epäsuositut mielipiteeni ja 29 muuta kysymystä
25. Unelmien työpaikka?

Vahvasti se, mitä mä oon tässä rakentanut jo vuosia – itseni työllistäminen somen, sisällöntuotannon ja digiviestinnän parissa. Vielä se ei ihan täysipäiväisesti kanna, mutta jaksan uskoa että jonain päivänä kyllä!

26. Tärkeät ominaisuudet toisissa ihmisissä?

Niitähän tossa jo tavallaan tulikin muutama kysymys taaksepäin… Ihailen kovasti sitä, että ihminen haluaa kehittyä, oppia ja edistyä valitsemillaan osa-alueilla. Tietysti myös ymmärtäväisyys, empaattisuus, kuuntelemisen taito, huumorintaju ja sellainen positiivinen perusasenne.

27. Biisi, jota kuuntelen tällä hetkellä?

Viime päivinä oon kuunnellut paljon Whitesnakea ja Five Finger Death Punchia, mutta ihan viimeksi on soinut Sabaton – To Hell and Back.

28. Uskonko kohtaloon?

En oikeastaan. Just eilen tosin kävin äitini kanssa pitkän keskustelun, jossa totesin, että tietyllä tavalla meille on jaettu kortit, joiden mukaan meidän elämä kulkee. Tiettyjen rajojen sisällä me pystytään itse vaikuttamaan asioihin, mutta on monia juttuja, jotka tapahtuu joka tapauksessa.

29. Mitä haluan saavuttaa seuraavan viiden vuoden aikana?

Niin moni asia mun elämässä on vieläkin hyvin epävarmaa ja tietyllä tapaa epävakaata, etten uskalla asettaa noin pitkälle ajalle mitään kovin konkreettisia tavoitteita. Toivoisin kuitenkin eteneväni urallani, saavani vakiinnutettua Päijätmedian asemaa, oppivani paljon uutta ja kehittäväni etenkin sosiaalisia taitojani.

30. Olenko koskaan menettänyt ystävää?

Olen. Joitain ystävyyssuhteita oon myös joutunut itse pistämään poikki. Rakkain ystäväni Kati on onneksi seissyt rinnallani jo 15 vuotta ja oon siitä niin kiitollinen.

SEURAA P.S. NEVER STOP SMILING MYÖS NÄISSÄ: FACEBOOK / BLOGLOVIN / INSTAGRAM

10 kysymystä ja vastausta koronaviruksen kera

Kiljusten blogin Minna haastoi mut tekemään blogihaasteen, jossa vastataan 10 kysymykseen. Hauskaa että sain haasteen, koska näitä tulee muuten tehtyä tosi harvoin nykyään. Nyt on mahdollisuus oppia musta jotain uutta!

1. Millainen oli lapsuudenkotisi?

Asuin äitini ja isäni kanssa Nastolassa omakotitalossa. Talo oli vaaleankeltainen ja melko iso ja mulla oli huone, jonka seinät maalattiin liilaksi. Isäni kuoli kun olin 12, mutta asuimme talossa vielä muutaman vuoden äitini kanssa.

2. Mitä harrastit lapsena?

Joskus ennen ala-astetta kävin (muistaakseni) seurakunnan kerhossa ja muskarissa. Jossain vaiheessa olin myös käsityö-kerhossa ja English Clubissa. Sittemmin taisin lähinnä puuhastella kotona milloin nukkejen ja milloin pikkuautojen kanssa. Saattaa tosin olla, että harrastin jotain muutakin mitä en muista.

10 kysymystä ja vastausta Helsinki
3. Kaunein kukka?

Rakastan oikeastaan kaikkia kukkia, mutta viime keväänä rakastuin palavasti jaloleinikkeihin. Pionit, tulppaanit ja kirsikankukat ovat myös ihan siellä kärkipäässä.

4. Mikä elementti (vesi, tuli, maa, ilma) kuvastaa eniten sinua?

Tein kaksi lyhyttä testiä, toinen sanoi vesi ja toinen ilma. Testien mukaan olen tunteikas, auttavainen, rauhallinen tai jopa hiljainen sekä erinomainen kuuntelija – kyllä!

5. Oletko optimisti vai pessimisti?

Perustaltani optimisti ja pyrin näkemään kaikessa sen positiivisen puolen. Elämänkokemusten myötä kuitenkin pitkälti realisti ja välillä tahtomattani pessimisti.

10 kysymystä ja vastausta koronavirus
6. Oletko aamu- vai iltavirkku?

Ihan ehdottomasti ilta! Aikaiset aamut ei ole ollenkaan mua varten, enkä saa useinkaan mitään aikaiseksi ennen klo 9-10. Iltaisin ja öisin taas olen luovimmillani ja saan eniten aikaan.

7. Unelmamatka?

Nyt, kun koronavirus jyllää kaikkialla, ei matkustelu ole mielessä ollenkaan – enemmänkin pyrin pysyttelemään kotona mahdollisimman paljon. Oon kuitenkin jo vuosia haaveillut Amerikan reissusta tai uudesta matkasta Pariisiin. Sen tarkemmin en osaa tässä hetkessä kuvailla. Tärkeintä olisi, että matkaseura olisi hyvää.

8. Milloin viimeksi ostit jotain itsellesi – mitä se oli?

Hmm… Pari päivää sitten kuivashampoota, kun huomasin että lähi-Tokmanniin oli tullut taas erä mun suosikki-Batistea. Niin ja samalla reissulla tulppaanikimpun, joka maksoi peräti kolme euroa.

10 kysymystä ja vastausta
9. Lempikaupunkisi kotimaassa?

Päijätmedia-yhteisön perustajana pitäisi varmaankin sanoa Lahti, mutta kyllä se taitaa tällä hetkellä olla Helsinki. Ollaan otettu tavaksi lomailla siellä muutaman kerran vuodessa, kun siellä vaan riittää niin paljon nähtävää ja koettavaa!

10. Kolme elämäsi kauneinta asiaa?

Mietin, pitäisikö tähän vastata jotain pinnallisempaa, mutta etenkin nyt viime päivinä, kun maailmalla on julistettu pandemia, en osaa ajatella kuin niitä kaikkein tärkeimpiä juttuja. Perhe, ystävät ja melko hyvä terveys. Millään muulla ei lopulta ole merkitystä.

Haastan Kaikesta huolimatta tässä -blogin Katjan ja Mansikkatilan mailla -blogin Tainan tekemään tämän haasteen omissa blogeissaan!

SEURAA P.S. NEVER STOP SMILING MYÖS NÄISSÄ: FACEBOOK / BLOGLOVIN / INSTAGRAM

27 vuotta myöhemmin uskallan vihdoin olla minä

Tänään haluan jakaa teille tarinan siitä, miten minusta tuli minä. Tarinan siitä, että jokainen ihminen on ainutlaatuinen ja arvokas omana itsenään. Huolimatta siitä, millainen polku me kuljetaan, ihan jokaisella meistä on lupa olla se mitä on.

Mä olen aina ollut se outo, ulkopuolinen tyyppi. Koulukiusattu, liian sinisilmäinen, ujo ja arka. Joskus niinkin pahasti poljettu, etten osannut puhua. Uusien ihmisten kanssa, isommissa ihmisryhmissä, välillä tuttujenkin seurassa, lamaannuin. En saanut suutani auki. En fyysisesti pystynyt puhumaan.

Olin viidennellä luokalla, kun isäni kuoli. Kun parin päivän päästä menin kouluun, jossa kukaan ei normaalisti puhunut mulle, sainkin yhtäkkiä kavereita. Nuori ja naiivi kun olin, luulin että ihmiset välittävät aidosti. Pian selvisi, että he vain esittivät kavereitani saadakseen tilanteesta irti jotain juoruttavaa.

Sama kuvio on ehtinyt toistua vuosien varrella lukemattomat kerrat. Uskon ihmisistä hyvää ja sitä on käytetty hyväksi kerta toisensa jälkeen. Olen silti sitä mieltä, että se kertoo enemmän hyväksikäyttäjistä kuin itsestäni.

27 vuotta myöhemmin uskallan vihdoin olla minä

Kirjoittaminen pelasti minut

Jo hyvin nuorella iällä mun mieleen on istutettu ajatus siitä, etten ole riittävän hyvä omana itsenäni. Liian ujo, liian hiljainen, liian painava, liian ruma. Saman ajatuksen kanssa oon kamppaillut koko ikäni, yrittäen todistaa väitteet vääräksi. Jollain tavalla olen jopa kiitollinen siitä, koska ilman sitä valtavaa painetta onnistua en välttämättä olisi tässä.

Jos joku olisi sanonut mulle kymmenen vuotta sitten, että vuonna 2020 olen bloggaaja, jonka juttuja on luettu ja kommentoitu tuhansia kertoja, että tuotan sisältöä työkseni ja että pyöritän omaa blogiyhteisöä, olisin luultavasti tuhahtanut ja miettinyt mielessäni, että ei ole mahdollista.

Ja kuitenkin, nyt kun katson elämässä taaksepäin, on melkein loogista että olen tässä pisteessä. Kirjoittaminen pelasti minut. Kesäkuussa 2010, kun perustin ensimmäisen blogini, se oli se paikka, jossa saatoin olla oma itseni. Alkoholisti-isäpuoli piti huolen, ettei kotona asumisesta tullut enää mitään, enkä tiennyt mihin kuulun elämässä. Blogi on aina ollut paikka, jossa minä saan olla ja hengittää.

Kaikki mitä olen tähän päivään mennessä saavuttanut vastoinkäymisistä huolimatta, on mulle ihan valtavan paljon. Jollekin tämä voi olla ihan ”peruskauraa”, mutta jos mä olen elämässä jotain oppinut, mikään ei ole itsestäänselvää. Arvostan saamiani mahdollisuuksia valtavan paljon. Uskallan myös sanoa ääneen, että olen tehnyt ihan h*lvetisti töitä päästäkseni tähän pisteeseen. Ja aion tehdä jatkossakin.

Uskallan olla minä

27 vuotta siinä meni…

En tiedä, mitä tapahtui, kun täytin 27, mutta yhtäkkiä mua ei enää pelotakaan. En mieti, mitä uskallan sanoa ääneen tai millainen voin olla miellyttääkseni muita. Olen just se kuka olen, se jollaiseksi elämä mut on muovannut. Kannan mukanani suurempaa painolastia kuin olen koskaan someen kertonut. Ehkä jonain päivänä kirjoitan aiheesta kirjan, ehkä en. Ehkä kaikkia tarinoita ei ole tarkoitus kertoa.

Pointti on se, että feeniks-lintu nousee tuhkasta ja niin nousen minäkin.

Vaikka mua on kohdeltu huonosti, vaikka mut on isketty maahan useamman kerran kuin osaan laskea, uskon että positiivisuus kantaa elämässä pidemmälle kuin katkeruus tai viha. Siksi nimitän itseäni nykyään positiivisuuden puolestapuhujaksi – olen positiivisuuden ja ihmisyyden puolella. Aina.

Tämä teksti syntyi yhtenä harmaana keskiviikkoiltapäivänä suihkusta tultuani. Tämä on aito minä. Tässä ja nyt. En ole täydellinen, enkä yritä ollakaan. Olen vain Johanna ja se riittää.

SEURAA P.S. NEVER STOP SMILING MYÖS NÄISSÄ: FACEBOOK / BLOGLOVIN / INSTAGRAM

Vuoden 2019 kohokohdat

Vuoden viimeisenä päivänä on taas aika pistää kaikki tapahtunut pakettiin ja muistella perinteisesti, mitä kaikkea tähän vuoteen mahtui. Kuten viime vuonna, listasin taas tämän vuoden luetuimmat postaukset, tykätyimmät kuvat, kuunnelluimmat biisit ja muut tärkeimmät tapahtumat. Tässä tulee siis vuoden 2019 kohokohdat!

Näitä postauksia te luitte eniten

Näistä kuvista te tykkäsitte eniten

Best nine 2019

Näitä kuuntelin eniten

  • Five Finger Death Punch – Jekyll And Hyde
  • Block Buster – Move
  • Disturbed – Living After Moonlight
  • Lil Nas X – Old Town Road ft. Billy Ray Cyrus
  • Metallica – Battery
  • Cheek – All Good Everything
  • The 69 Eyes – Jet Fighter Plane
  • Backyard Babies – Th1rt3en or Nothing
  • Francine – Goodbye Forever
  • Maryslim – This Corrosion
  • Skid Row – 18 And Life
  • Halford – The One You Love to Hate
Vuoden 2019 kohokohdat

Nämä tapahtuivat

Päijätmedia-yhteisö

Yksi isoin asia, mistä tulen muistamaan vuoden 2019, on blogiyhteisömme Päijätmedia. Perustin yhteisön ajatuksella, että haluan tuoda paikallisia bloggaajia yhteen. Pikku hiljaa yhteisön ajatus on laajentunut koko Päijät-Hämeen alueen nostamiseksi ja olemme saaneet mielettömästi kannustusta toiminnallemme. Meidät on noteerattu monella tasolla, alkuvuodesta meistä tehtiin lehtijuttu ja pitkin vuotta olemme saaneet paljon yhteydenottoja paikallisilta toimijoilta. Seuraajiakin on kertynyt yhteensä tuhansia. Tässä välissä haluankin vielä kerran kiittää kaikkia mielettömiä bloggaajia ja yhteistyökumppaneita, joihin olen saanut tämän vuoden aikana tutustua.

Oman blogin kehitys

Kun nyt onnistumisista puhutaan, vuosi on ollut hyvä myös omalle blogilleni. Teitä lukijoita on riittänyt koko vuoden aika tasaisesti, vaikka kiireiltäni en ole aina ehtinyt päivittämään blogia yhtä aktiivisesti kuin olisin halunnut. Mulla on ollut moninkertaisesti enemmän yhteistyökumppaneita kuin koskaan aiemmin, kiitos myös teistä jokaiselle. Lisäksi olen saanut kirjoittaa juuri niistä aiheista, joihin tunnen intohimoa ja olen saanut monesti kiitosta teksteistäni. Parasta on ollut huomata, että ihmiset oikeasti noteeraavat kirjoitukseni, hyödyntävät vinkkejäni ja tulevat jopa itse kysymään neuvoja someasioiden suhteen.

Ammatillinen kehitys

Mulla tulee bloggaamista täyteen pian 10 vuotta ja tämän opettavaisen blogimatkan aikana olen ehtinyt kerryttää niin paljon ammattitaitoa, että kuluneen vuoden aikana olen pystynyt tarjoamaan palveluitani myös muille. Moni jo tietääkin, että olen saanut ensimmäiset asiakkaani sisällöntuotannon parissa ja olen puhkunut intoa, kun pääsen tuottamaan sisältöä yritysten nettisivuille ja somekanaviin. Kuitenkin urani on vielä alkuvaiheessa, joten toivon, että uusi vuosi tuo runsaasti uusia mahdollisuuksia ja asiakkaita.

Yksityiselämän vastoinkäymiset

Samaan aikaan, kun ammatillisesti olen päässyt etenemään polullani, on yksityiselämässä tullut otettua takapakkia muutamaan kertaan. En nyt pysty avaamaan tässä kaikkea tapahtunutta, mutta olen mm. joutunut soittamaan itselleni ambulanssin kolme kertaa ja pelkäämään terveyteni puolesta moneen otteeseen. Samoin ihmissuhteissa on ollut paljon ailahtelua ja mieltä painavia asioita. Enemmän rehellistä puhetta tämän vuoden ongelmista löydät ainakin täältä ja täältä. Toisaalta olen myös oivaltanut monia asioita, oppinut tuntemaan itseäni entistä paremmin, alkanut arvostaa hyviä päiviä enemmän ja työstänyt ongelmiani. Koen olevani valmis uuteen vuoteen ja uusiin haasteisiin.

Samalla pakettiin pistetään koko vuosikymmen, joka pitää sisällään ihan mielettömän määrän erilaisia asioita. Tämä vuosikymmen tulee jäämään mieleeni, koska tänä aikana mä oon kasvanut aikuiseksi, saavuttanut valtavasti, nähnyt vähän maailmaa ja myös menettänyt monia asioita. Lisää ajatuksia ja muistoja jaan tänään Instagramissani.

Millaisia ajatuksia mennyt vuosi(kymmen) herättää sussa? Mitä odotat eniten ensi vuodelta? Ihanaa vuodenvaihdetta!

SEURAA P.S. NEVER STOP SMILING MYÖS NÄISSÄ: FACEBOOK / BLOGLOVIN / INSTAGRAM