Ihmiset

#koronakotoilu jakaa mielipiteet – 9 keinoa selvitä

Kuulin yksi päivä radiosta Ikean mainoksen, jossa sanottiin jotain tämän tyylistä: ”Kodista tuli yhdessä yössä työpaikka, koululuokka, kuntosali ja ravintola”. Mainos oli mielestäni oivaltava, koska näinhän monelle kävi korona-kriisin alkaessa.

Meidän taloudessa on yksi etäkoululainen, yksi aikuinen käy tavallisesti töissä ja mä teen etätöitä kuten yleensäkin. Ihan kaikki ei siis ole muuttunut, mutta sopeutumista on silti riittänyt. Tietyt rutiinit, jotka on muodostuneet ns. normaaliaikana, ovat vaihtuneet ihan uudenlaisiin tapoihin selviytyä korona-arjen keskellä.

Toki nyt, kun kirjoitan tätä, ollaan jo saatu tieto siitä, että lapset palaavat kouluihin 14.5. Sekin tulee vaatimaan sopeutumista ja aiheuttaa varmasti paljon huolta. Mä olen sitä mieltä, että koulujen avaaminen tänä keväänä ei ole järkevää, mutta se onkin sitten ihan oma aiheensa…

#koronakotoilu jakaa mielipiteet

Mulla on tosi ristiriitaisia ajatuksia monen asian suhteen, eikä #koronakotoilu ole mikään poikkeus listalla. Toisaalta introvertista puolestani on kuoriutunut entistä pahempi kotihiiri, joka on tyytyväinen jos koko päivän aikana ainoa ulkoilu on pitkä pyörälenkki. Toisaalta taas joku ääni sisälläni huutaa melkein päivittäin, että koska tämä kaikki loppuu! Se ääni haluaa ulos, tapaamaan ihmisiä, tekemään kaikkia niitä asioita, jotka aiemmin tuntui niin kovin tavallisilta.

Samaan aikaan nautin ja kärsin – en tiedä kumpaa enemmän. On ihanaa, kun kerrankin saa olla kotona ihan niin paljon kuin haluaa. Ja on kamalaa, kun pitää olla koko ajan kotona, tuijottaa samoja seiniä ja samoja naamoja. Monella muullakin koko tilanne aiheuttaa ristiriitaisia tunteita, eikä se ole mikään ihme.

Kriisi ei ole ohi

Kun asiaa miettii vähän laajemmin, ei sillä oikeastaan ole mitään väliä, miltä #koronakotoilu musta tuntuu. Miltä kenestäkään yksilöstä tuntuu. Saa suututtaa, turhauttaa ja ärsyttää. Saa nauttia tai olla hällä väliä -asenteella. Kuitenkaan kukaan meistä ei voi lähteä sooloilemaan ihan vaan siksi että musta nyt tuntuu siltä.

Kriisi maailmalla ei ole ohi, eikä meidän pitäisi myöskään käyttäytyä niin. On jokaisen meidän vastuulla välttää turhia kontakteja ja pysyä mahdollisimman paljon kotona. Jos sua ei huoleta oman terveytesi puolesta, hyvä. Nyt on kuitenkin se aika, kun täytyy ottaa huomioon myös muut ihmiset, yritykset ja koko maamme (ja maailman) tulevaisuus.

Kesä tulee ja monelle se tarkoittaa aktiivisempaa elämää, paljon ulkoilua, uimarantoja ja puistoja. Kavereiden tapaamista terasseilla, erilaisia tapahtumia ja mökkielämää. Monen kesäsuunnitelmat on menneet osaltaan uusiksi, niin myös mun. Se turhauttaa ja harmittaa, mutta muistathan että kesä tulee silti. Joudutaan ehkä nauttimaan siitä hyvinkin eri tavalla, kuin vielä muutama kuukausi sitten ajateltiin, mutta voidaan me nauttia silti.

#koronakotoilu you're safe at home

9 keinoa selvitä tästä kaikesta:

• Etsi itsellesi oma paikka. Se paikka, jossa sun on hyvä olla, jossa voit olla oma itsesi, jonne voit mennä kun ahdistaa. Mulle se on oma auto.

• Jos sulla on mahdollisuus, tilaa itsellesi jotain piristävää joltain kotimaiselta yritykseltä. Esim. joku kaunis taulu, kiinnostava kirja, kukkakimppu tai hemmottelutuotteita kotiin. Saat itsellesi piristyksen ja tuet samalla yrittäjää.

• Jos tykkäät meikata, kokeile kaikkia erilaisia tekniikoita ja värejä, joita et oo koskaan uskaltanut kokeilla. Hulluttele! Jos joku menee pieleen, voit aina pestä meikit pois.

• Mikäli meikkaaminen ei ole sun juttu, kokeile sen sijaan askartelua, maalausta tai piirtämistä. Et tarvitse edes ihmeellisiä taitoja, anna vain käden kulkea paperilla ja luo. Älä stressaa lopputuloksesta.

• Tee itsellesi soittolista, joka on täynnä vaan niitä lauluja, joista tulet aina hyvälle mielelle. Positiivista energiaa – sitä tarvitaan!

• Pidä koti siistinä ja järjestyksessä. Kun kotona ollaan paljon, on mukavampi kun siellä on viihtyisää ja puhdasta.

• Hyödynnä etäyhteyksiä. Yhteydenpito ystäviin ja läheisiin on tänä päivänä tosi helppoa – Facetime, Skype, Teams, Facebook, WhatsApp. Valitse omasi ja vietä vaikka etä-leffailta kaverin kanssa (testattu, toimii!).

• Älä ole liian ankara itsellesi. Saat olla pahalla päällä, väsynyt tai nälkäinen. Miltä susta sitten tuntuukaan. Mitä sanoisit rakkaalle ystävälle samassa tilanteessa?

• Muista, että aina on ensi vuosi. Jos et pääse tänä vuonna suunnitelmien mukaisesti festareille, ulkomaanmatkalle, mökille, mihin tahansa, ensi vuonna sulla on uusi mahdollisuus. Se ei lohduta kamalasti juuri nyt, mutta toivoa on!

Millaiset asiat auttavat sua jaksamaan päivästä toiseen? Oletko toteuttanut #koronakotoilua mahdollisuuksien mukaan?

SEURAA P.S. NEVER STOP SMILING MYÖS NÄISSÄ: FACEBOOK / BLOGLOVIN / INSTAGRAM

Inhimillisyys, älä katoa

Tänään mulla on pieni pyyntö yhteiskunnalle, meille jokaiselle ja just sulle ruudun sillä puolen. Voitaisiinko pysähtyä hetkeksi ja keskittyä miettimään, mikä tässä maailmassa on oikeasti tärkeintä ja mikä ihan toisarvoista? Muistellaan, mitä on inhimillisyys ja miten tärkeä asia se on.

Peruutetaan ensin vähän taaksepäin, niin ymmärrät ehkä paremmin tätä pyyntöäni. Mulle sattui viime viikolla mitä kummallisin tilanne. Päädyin aivan ihmeelliseen keskusteluun ihmisen kanssa, jonka kuvittelin tuntevani jo melko hyvin. Kävi ilmi, että en todellakaan tuntenut.

Kirsikankukka

“Hän kysyi vakavalla naamalla, miksi mun pitää huolehtia perheestäni, enkö voi vain elää omaa elämääni välittämättä heistä? Sen jälkeen hän totesi, että meidän ei kannata jatkaa yhteydenpitoa tämän jälkeen.”

Tutustuin tähän ihmiseen reilu vuosi sitten ja olimme viettäneet aikaa yhdessä aika paljon. Viime viikolla halusin kertoa tälle ihmiselle vähän syvällisemmin elämäntilanteestani. Kerroin siitä, kuinka lähipiirissäni räyhää paha alkoholismi ja viimeisen vuoden aikana myös muistisairas isoäitini on mennyt huomattavasti huonompaan kuntoon, mikä vaatii paljon huomiota meiltä omaisilta. En kertonut näistä asioista saadakseni huomiota tai sääliä, vaan halusin selittää, miksi oma vapaa-aikani kuluu tällä hetkellä pitkälti perheen ja näiden asioiden parissa. Hän kysyi vakavalla naamalla, miksi mun pitää huolehtia perheestäni, enkö voi vain elää omaa elämääni välittämättä heistä? Sen jälkeen hän totesi, että meidän ei kannata jatkaa yhteydenpitoa tämän jälkeen. Hän ei halunnut sekaantua mihinkään niin monimutkaiseen.

Siinä vaiheessa mulla loksahti leuka, enkä osannut vastata oikein mitään. Tätä keskustelua mä olen nyt pyöritellyt päässäni jo yli viikon ajan. Sen ymmärrän, ettei rankka elämäntilanne ole ikinä mikään ihanne, eikä ulkopuolinen halua sotkeutua siihen. En myöskään ajattele, että se olisi millään lailla ulkopuolisen velvollisuus. Mutta se ajatus, mikä mun maailmankuvaan ei mahdu, on ettei omasta perheestä pidettäisi huolta tilanteessa kuin tilanteessa. Ymmärrän, että on monenlaisia perhesuhteita, mutta meidän perheessä kyllä huolehditaan toisista – ihan aina. Tottakai, kun vaikea tilanne jatkuu pidempään, on jossain välissä pakko huolehtia myös itsestään, se on selvä.

Kirsikankukkapuu

Oma ja muiden hyvinvointi tasapainossa

Osa teistä on lukenutkin, kun olen muutaman kerran puhunut sairastaneeni masennuksen ja ahdistuneisuushäiriön. Siihen ajoivat perfektionisti-luonne, muiden tarpeiden asettaminen omien edelle sekä monet, monet muut asiat, joita en avaa tässä sen enempää. Sairastumisen jälkeen oivalsin, että mun on alettava pitää huolta myös itsestäni. Jonkun aikaa menikin oman itseni etsimiseen, omien rajojen löytämiseen ja ylipäänsä elämänilon takaisin saamiseen.

En missään nimessä kannusta unohtamaan itsestään huolehtimista, päinvastoin, se on musta äärimmäisen tärkeää. Olen kuitenkin vahvasti sitä mieltä, että ei ole välttämätöntä valita itsensä ja muiden välillä. Kun itse voi hyvin, panostaa niihin asioihin, joista nauttii ja ottaa sopivassa suhteessa aikaa itselleen, jaksaa paremmin sen ulkoisen painolastin. Kaikkea ei tarvitse ottaa omille harteille, mutta selän kääntäminenkään on harvoin ratkaisu.

Inhimillisyys, älä katoa

Mitä inhimillisyys pohjimmiltaan on?

Inhimillisyys. Se ei oikeasti ole kovin vaikeaa. Sopiva määrä itsekkyyttä ja omasta hyvinvoinnista huolehtimista. Itsestään saa ja pitää välittää. Samalla kuitenkin täytyy muistaa muiden huomioiminen, kunnioitus ja ylipäänsä ympärillä olevien ihmisten arvostaminen. On aina hyvä pitää mielessä, että meillä kaikilla on erilaisia taustoja ja elämäntilanteita. Osasta tiedämme, osasta emme. Kenenkään tarina ei silti ole toista huonompi.

Mitä ajatuksia tämä herättää? Koetko, että esimerkiksi muistisairas vanhus voidaan jättää täysin oman onnensa nojaan, jotta oman elämän eläminen olisi helpompaa? Teetkö kaikkesi perheen eteen? Muistatko huolehtia omasta jaksamisestasi? Kerro kommenttiboksissa!

PS. Pääsin vihdoin kuvaamaan upeita kirsikankukkia, joten en malttanut olla täyttämättä tätä postausta näillä vaaleanpunaisilla ihanuuksilla. Aurinkoista viikonvaihdetta!

SEURAA P.S. NEVER STOP SMILING MYÖS NÄISSÄ: FACEBOOK / BLOGLOVIN / INSTAGRAM

Itsekeskeisyys ei kanna pitkälle

Arki. Se pieni suuri asia, josta meidän elämä pitkälti koostuu. Stressataan aikatauluista, harrastuksista ja hyvistä ja huonoista hiuspäivistä. Mä itse huomaan bloggaajana ja somevaikuttajana stressaavani jatkuvasti mm. sisällön tuottamisesta, sen laadusta ja määrästä. Tottakai mulla on lukemattomia muitakin asioita, joista ehdin viikon aikana stressata, mutta nämä ovat monesti niitä päällimmäisiä ajatuksia silloin kun arki rullaa tavallisesti. Jokaisella on ne omat ei-niin-tärkeät, mutta silti niin tärkeät jutut, jotka pyörii jatkuvasti mielessä. Aina joskus se arki kuitenkin pysähtyy ja vastaan tulee jotain paljon tärkeämpää kuin se kuvan julkaiseminen instaan tai se, miltä hiukset tänään näyttävät.

Kuluneella viikolla mulle läheinen ihminen joutui sairaalaan ja mä puolestani jouduin taas todistamaan, miten lähellä yksi elämä oli päättyä kokonaan. Miten naurettavalta ja pinnalliselta tuntuikaan, kun vielä aiemmin päivällä murehdin joitain täysin turhanpäiväisiä asioita ja muutamaa tuntia myöhemmin kuulin, että yhden ihmisen elämä ei todennäköisesti enää koskaan palaisi ennalleen. Muutamassa hetkessä oma perspektiivi muuttui täysin ja moni kesken ollut asia alkoi tuntua ihan toisarvoiselta.

Itsekeskeisyys ei kanna pitkälle

Poissa silmistä, poissa mielestä

Arki ja omiin tavallisiin asioihin uppoutuminen ei missään nimessä ole huono juttu, vaan se on se perusta joka elämässä kuljettaa eteenpäin. On myös inhimillistä nähdä ensin ne itseä lähellä olevat asiat ja ongelmat, minkä suuruisia ne sitten ovatkaan, ja katsoa omien lasien läpi myös toisen ihmisen elämää. Jokaisen omat päivittäiset askareet, onnistumiset ja vastoinkäymiset ovat ihmiselle itselleen niitä suurimpia ja tärkeimpiä. Niin sen kuuluu mennäkin. Muiden asiat ovat kuin naapuritontilla, poissa silmistä, poissa mielestä.

Maailmalla kärsitään nälänhädästä ja köyhyydestä, mutta se ei kosketa samalla tavalla kuin oman elämän tapahtumat. Edes ystävän tai työkaverin kriisit eivät tunnu niin suurilta, koska niitä pääsee pakoon oman kotioven taakse. Jokaisella on täysi oikeus keskittyä omaan elämäänsä ja kuten jo sanoin, on inhimillistä reagoida eri tavalla ulkopuolisiin asioihin kuin omassa elämässä tapahtuviin myllerryksiin. Oon kuitenkin sitä mieltä, että ei tekisi pahaa, jos jokainen meistä, silloin kun omassa elämässä on tyyntä ja arki rullaa, nostaisi ne minä-lasit silmiltään ja katsoisi toiseen ihmiseen aidosti. 

Koska sä viimeksi kysyit, mitä sun ystävälle, tädille tai vaikka kummin kaiman kissalle kuuluu? Ihanaa, jos olet tehnyt niin tässä lähiaikoina ja jos taas et, kokeilisitko nyt? Iloa päivääsi <3

PS. Mua kiinnostaa myös mitä sulle kuuluu, kerro kommenttiboksissa!

SEURAA P.S. NEVER STOP SMILING MYÖS NÄISSÄ: FACEBOOK / BLOGLOVIN / INSTAGRAM

Voiko negatiivisuudesta päästä eroon?

Viime viikolla sivusin tässä postauksessa ihmisiä, joilla on negatiivinen elämänasenne ja sitä kautta kaikki nähdään kurjuuden kautta. Tänään mennään syvemmälle siihen negatiivisuuteen ja mietitään, voiko sen jättää taakseen. Jokainen meistä on kokemustensa summa. Meistä kasvaa ikään kuin peili kaikelle kokemallemme ja aikuisena yleensä noudatammekin jo lapsuudessa opittuja käytösmalleja.

Kukaan tuskin lapsena tai edes aikuisena päättää olla negatiivinen, vaan se negatiivisuus syntyy jostain. Ehkä kasvuympäristö lapsuudessa on ollut negatiivispainotteinen ja olemme oppineet jäsentämään maailman sen kautta. Tai ehkä olemme kokeneet paljon pettymyksiä elämässämme ja tottuneet siihen, että suru/kurjuus/ahdistus tms. negatiiviset tuntemukset ovat normi. Ilman niitä tuntuu oudolta, kuin joku palanen puuttuisi elämän palapelistä.

Mä olen aina kokenut olevani peruspositiivinen ihminen. En missään nimessä sano sitä kehuskellen, kuin se olisi jotenkin paremmuutta, vaan se on vain yksi fakta minusta. Kun monen laukaisevan tekijän myötä sairastuin masennukseen, jouduin kuin pimeän verhon taakse ja näin kaiken niiden masennuslasien läpi. Huomasin muutoksen ajan kanssa itse, ja niin huomasivat myös ihmiset ympärilläni. Masennukselle tyypillisesti en nähnyt toivon pilkahdustakaan ja jokainen pieni vastoinkäyminen oli loppu.

Voiko negatiivisuudesta päästä eroon

Vaikka olin itse siellä syvissä syövereissä, tajusin että jonkun asian on muututtava. Koska masennukseen johtanut elämäntilanne ei ollut muuttunut miksikään, eikä vielä tähän päivään mennessä ole, mun oli itse tehtävä muutoksia. Keskusteluavun ja lääkityksen myötä aloin taas tuntea oloni omaksi itsekseni. Taas kerran myös lähipiiri huomasi muutoksen. Ihmisen mieli on uskomattoman vahva. Siitä päivästä eteenpäin, kun päätin auttaa itseäni ja löytää onnen uudelleen elämääni, se päätös on pitänyt lääkityksen lopettamisen jälkeenkin.

Tiedän, että saan sen kuulostamaan helpolta ja ehkä jopa siltä, ettei mulla mitään varsinaisia vastoinkäymisiä ollutkaan, mutta kyllä niitä oli. On edelleen. Tärkein asia, minkä mä olen tämän matkan aikana oppinut on se, että jokaisen pitäisi tutustua itseensä. Ei sitä turhaan sanota, että jokaisen tärkein ihmissuhde on oman itsensä kanssa. Jokaisella on painolastia, toisilla enemmän ja toisilla vähemmän, mutta meidän kaikkien on löydettävä keinot elää tasapainossa menneisyyden, nykyisyyden ja tulevan kanssa.

Kaikki lähtee omasta itsestä

Sanoin aiemmin, että ihminen on kokemustensa summa, ja että negatiivisuus on yleensä lähtöisin jostain. Jos itsessään tunnistaa tiettyä negatiivisuutta, esim. että on paljon helpompi keksiä huonoa kuin hyvää sanottavaa asioista (mikä on tiettyyn pisteeseen asti ihan inhimillistä, tutkimuksien mukaan ihminen näkee ja muistaa helpommin negatiiviset asiat), voi silloin lähteä miettimään mistä tämä negatiivinen ajattelutapa on lähtöisin. Kun tunnistaa, mistä joku asia johtuu, on asiaa luonnollisesti helpompi lähteä korjaamaan/kehittämään. Kaiken kanssa ei edes tarvitse pärjätä yksin, vaan asioita voi käsitellä tarvittaessa vaikka ammattilaisen kanssa. Usein ulkopuolisen näkemys auttaa selkeyttämään asioita.

Halun muutokseen on kuitenkin lähdettävä ihmisestä itsestään. Jos ihminen ei ole valmis näkemään kehittämiskohteita itsessään, on hyvin todennäköistä että muutosta ei tule tapahtumaan vaikka ulkopuolelta yritettäisiin painostaa siihen. Siksipä sanoisinkin, että negatiivisista malleista on ehdottomasti mahdollista päästä irti, eikä kukaan meistä ole todellakaan tuomittu elämään tiettyjen kaavojen kanssa ikuisesti, mutta toista ihmistä me ei pystytä muuttamaan. On myös olemassa sanonta ”Ympäröi itsesi sellaisilla ihmisillä, jotka tuovat sinusta parhaat puolesi esiin.” ja se on ihan loistava ohjenuora. Jos ympärilläsi on ihmisiä, jotka pursuavat negatiivista energiaa, se todennäköisesti vaikuttaa myös sinuun ikävästi. Niinpä suosittelen etsimään lähellesi niitä ihmisiä, joiden seurassa tulee hyvä olo. Sä olet sen arvoinen! ♥️

Seuraavalla kerralla jatketaan vielä saman teeman ympärillä ja keskustellaan siitä, miten jokainen ihminen näkee asiat omalta kantiltaan, ja pohditaan onko sitä omaa näkökenttää mahdollista laajentaa.

SEURAA P.S. NEVER STOP SMILING MYÖS NÄISSÄ: FACEBOOK / BLOGLOVIN / INSTAGRAM

Elä itseäsi varten, älä muita

Uskoisin, että kaikilla meistä on niitä päiviä, kun oma tekeminen epäilyttää ja olo on epävarma. On täysin inhimillistä epäillä itseään silloin tällöin, ja jos niin ei tekisi, eihän ihminen silloin kehittyisi elämän eri osa-alueilla. Miksi kehittää itseään jos siihen ei ole syytä? Sama vaikutus on rakentavasti ilmaistulla palautteella. Joskus ulkopuolinen näkee selvemmin mitä voisit vielä kehittää, kun taas itse tuijotat samaa kohtaa huomaamatta vieressä olevaa ratkaisua. Jokaisella on aina tilaa kehittyä jossain asiassa, ja parhaimmillaan toisen ihmisen sanat antavat sen tarvittavan tönäisyn oikeaan suuntaan. Kaikki eivät kuitenkaan anna palautetta pelkästään hyvillä aikomuksilla ja joskus tönäisy onkin odotettua kovempi.

Ihmiset ovat erilaisia tietysti myös palautteen antajina. Toiset tekevät sen hyvin sujuvasti ja onnistuvat antamaan kritiikinkin niin, että toiselle osapuolelle jää hyvä mieli. Toiset taas töksäyttelevät vähän mitä sattuu. Jos ihmisellä itsellään on negatiivinen elämänasenne ja tapana etsiä virheitä kaikesta, tottakai hän näkee asian vain niiden negatiivisten lasien läpi ja antaa myös palautetta siltä kantilta. Mä olen joutunut etenkin tämänhetkisessä työssäni opettelemaan, että joiltain ihmisiltä tulee negatiivista kommenttia teit sitten miten päin tahansa. Edes kaikkein täydellisin suoritus ei ole riittävä, koska suoritustasi ei arvioida realistisessa mittakaavassa.

Elä itseäsi varten, älä muita

Sen lisäksi, että tietyt ihmiset ovat kovin hanakoita antamaan negatiivista palautetta konkreettisista asioista, on toisilla myös tapana mollata ihmistä itseään – ei pelkästään tämän tuotoksia. Moni varmasti tietää, miltä tuntuu kun opettaja, työkaveri, vanhempi, ystävä tai joku muu merkityksellinen henkilö sanoo, että ethän sä tuohon pysty, miksi edes yrität. Halusit sitten voittaa jonkun pelin, menestyä koulussa tai vaikka luoda itsellesi uran taitelijana, usein löytyy joku, joka kertoo jo valmiiksi että sinusta ei ole siihen. Aina nämä ihmiset eivät tarkoita sanoillaan pahaa, usein se on vain ajattelemattomuutta. Silti muutama sana voi pahimmillaan lamauttaa ihmisen ja estää upeita asioita tapahtumasta.

Niinpä mä haluankin tänään sanoa sulle, että seuraavan kerran kun saat joltain negatiivissävytteistä palautetta osaamisestasi tai jostain mitä olet tehnyt, ota se vastaan varauksella. Mieti, onko palautteen antajalla oikeasti syytä antaa kritiikkiä vai kumpuaako palaute kenties hänen omista epävarmuuksistaan tai yksinkertaisesti huonosta päivästä. Älä menetä uskoa itseesi ja kykyihisi vain siksi, että joku toinen arvioi sinut oman pienuutensa kautta.

Millaisissa hetkissä sulla tulee oma epävarmuus esiin? Osaatko erottaa aiheellisen palautteen ilkeilystä? Ensi viikolla puhutaan lisää negatiivista ihmisistä ja pohditaan, voiko negatiivisuudesta päästä eroon.

SEURAA P.S. NEVER STOP SMILING MYÖS NÄISSÄ: FACEBOOK / BLOGLOVIN / INSTAGRAM