Henkinen hyvinvointi

#koronakotoilu jakaa mielipiteet – 9 keinoa selvitä

Kuulin yksi päivä radiosta Ikean mainoksen, jossa sanottiin jotain tämän tyylistä: ”Kodista tuli yhdessä yössä työpaikka, koululuokka, kuntosali ja ravintola”. Mainos oli mielestäni oivaltava, koska näinhän monelle kävi korona-kriisin alkaessa.

Meidän taloudessa on yksi etäkoululainen, yksi aikuinen käy tavallisesti töissä ja mä teen etätöitä kuten yleensäkin. Ihan kaikki ei siis ole muuttunut, mutta sopeutumista on silti riittänyt. Tietyt rutiinit, jotka on muodostuneet ns. normaaliaikana, ovat vaihtuneet ihan uudenlaisiin tapoihin selviytyä korona-arjen keskellä.

Toki nyt, kun kirjoitan tätä, ollaan jo saatu tieto siitä, että lapset palaavat kouluihin 14.5. Sekin tulee vaatimaan sopeutumista ja aiheuttaa varmasti paljon huolta. Mä olen sitä mieltä, että koulujen avaaminen tänä keväänä ei ole järkevää, mutta se onkin sitten ihan oma aiheensa…

#koronakotoilu jakaa mielipiteet

Mulla on tosi ristiriitaisia ajatuksia monen asian suhteen, eikä #koronakotoilu ole mikään poikkeus listalla. Toisaalta introvertista puolestani on kuoriutunut entistä pahempi kotihiiri, joka on tyytyväinen jos koko päivän aikana ainoa ulkoilu on pitkä pyörälenkki. Toisaalta taas joku ääni sisälläni huutaa melkein päivittäin, että koska tämä kaikki loppuu! Se ääni haluaa ulos, tapaamaan ihmisiä, tekemään kaikkia niitä asioita, jotka aiemmin tuntui niin kovin tavallisilta.

Samaan aikaan nautin ja kärsin – en tiedä kumpaa enemmän. On ihanaa, kun kerrankin saa olla kotona ihan niin paljon kuin haluaa. Ja on kamalaa, kun pitää olla koko ajan kotona, tuijottaa samoja seiniä ja samoja naamoja. Monella muullakin koko tilanne aiheuttaa ristiriitaisia tunteita, eikä se ole mikään ihme.

Kriisi ei ole ohi

Kun asiaa miettii vähän laajemmin, ei sillä oikeastaan ole mitään väliä, miltä #koronakotoilu musta tuntuu. Miltä kenestäkään yksilöstä tuntuu. Saa suututtaa, turhauttaa ja ärsyttää. Saa nauttia tai olla hällä väliä -asenteella. Kuitenkaan kukaan meistä ei voi lähteä sooloilemaan ihan vaan siksi että musta nyt tuntuu siltä.

Kriisi maailmalla ei ole ohi, eikä meidän pitäisi myöskään käyttäytyä niin. On jokaisen meidän vastuulla välttää turhia kontakteja ja pysyä mahdollisimman paljon kotona. Jos sua ei huoleta oman terveytesi puolesta, hyvä. Nyt on kuitenkin se aika, kun täytyy ottaa huomioon myös muut ihmiset, yritykset ja koko maamme (ja maailman) tulevaisuus.

Kesä tulee ja monelle se tarkoittaa aktiivisempaa elämää, paljon ulkoilua, uimarantoja ja puistoja. Kavereiden tapaamista terasseilla, erilaisia tapahtumia ja mökkielämää. Monen kesäsuunnitelmat on menneet osaltaan uusiksi, niin myös mun. Se turhauttaa ja harmittaa, mutta muistathan että kesä tulee silti. Joudutaan ehkä nauttimaan siitä hyvinkin eri tavalla, kuin vielä muutama kuukausi sitten ajateltiin, mutta voidaan me nauttia silti.

#koronakotoilu you're safe at home

9 keinoa selvitä tästä kaikesta:

• Etsi itsellesi oma paikka. Se paikka, jossa sun on hyvä olla, jossa voit olla oma itsesi, jonne voit mennä kun ahdistaa. Mulle se on oma auto.

• Jos sulla on mahdollisuus, tilaa itsellesi jotain piristävää joltain kotimaiselta yritykseltä. Esim. joku kaunis taulu, kiinnostava kirja, kukkakimppu tai hemmottelutuotteita kotiin. Saat itsellesi piristyksen ja tuet samalla yrittäjää.

• Jos tykkäät meikata, kokeile kaikkia erilaisia tekniikoita ja värejä, joita et oo koskaan uskaltanut kokeilla. Hulluttele! Jos joku menee pieleen, voit aina pestä meikit pois.

• Mikäli meikkaaminen ei ole sun juttu, kokeile sen sijaan askartelua, maalausta tai piirtämistä. Et tarvitse edes ihmeellisiä taitoja, anna vain käden kulkea paperilla ja luo. Älä stressaa lopputuloksesta.

• Tee itsellesi soittolista, joka on täynnä vaan niitä lauluja, joista tulet aina hyvälle mielelle. Positiivista energiaa – sitä tarvitaan!

• Pidä koti siistinä ja järjestyksessä. Kun kotona ollaan paljon, on mukavampi kun siellä on viihtyisää ja puhdasta.

• Hyödynnä etäyhteyksiä. Yhteydenpito ystäviin ja läheisiin on tänä päivänä tosi helppoa – Facetime, Skype, Teams, Facebook, WhatsApp. Valitse omasi ja vietä vaikka etä-leffailta kaverin kanssa (testattu, toimii!).

• Älä ole liian ankara itsellesi. Saat olla pahalla päällä, väsynyt tai nälkäinen. Miltä susta sitten tuntuukaan. Mitä sanoisit rakkaalle ystävälle samassa tilanteessa?

• Muista, että aina on ensi vuosi. Jos et pääse tänä vuonna suunnitelmien mukaisesti festareille, ulkomaanmatkalle, mökille, mihin tahansa, ensi vuonna sulla on uusi mahdollisuus. Se ei lohduta kamalasti juuri nyt, mutta toivoa on!

Millaiset asiat auttavat sua jaksamaan päivästä toiseen? Oletko toteuttanut #koronakotoilua mahdollisuuksien mukaan?

SEURAA P.S. NEVER STOP SMILING MYÖS NÄISSÄ: FACEBOOK / BLOGLOVIN / INSTAGRAM

27 vuotta myöhemmin uskallan vihdoin olla minä

Tänään haluan jakaa teille tarinan siitä, miten minusta tuli minä. Tarinan siitä, että jokainen ihminen on ainutlaatuinen ja arvokas omana itsenään. Huolimatta siitä, millainen polku me kuljetaan, ihan jokaisella meistä on lupa olla se mitä on.

Mä olen aina ollut se outo, ulkopuolinen tyyppi. Koulukiusattu, liian sinisilmäinen, ujo ja arka. Joskus niinkin pahasti poljettu, etten osannut puhua. Uusien ihmisten kanssa, isommissa ihmisryhmissä, välillä tuttujenkin seurassa, lamaannuin. En saanut suutani auki. En fyysisesti pystynyt puhumaan.

Olin viidennellä luokalla, kun isäni kuoli. Kun parin päivän päästä menin kouluun, jossa kukaan ei normaalisti puhunut mulle, sainkin yhtäkkiä kavereita. Nuori ja naiivi kun olin, luulin että ihmiset välittävät aidosti. Pian selvisi, että he vain esittivät kavereitani saadakseen tilanteesta irti jotain juoruttavaa.

Sama kuvio on ehtinyt toistua vuosien varrella lukemattomat kerrat. Uskon ihmisistä hyvää ja sitä on käytetty hyväksi kerta toisensa jälkeen. Olen silti sitä mieltä, että se kertoo enemmän hyväksikäyttäjistä kuin itsestäni.

27 vuotta myöhemmin uskallan vihdoin olla minä

Kirjoittaminen pelasti minut

Jo hyvin nuorella iällä mun mieleen on istutettu ajatus siitä, etten ole riittävän hyvä omana itsenäni. Liian ujo, liian hiljainen, liian painava, liian ruma. Saman ajatuksen kanssa oon kamppaillut koko ikäni, yrittäen todistaa väitteet vääräksi. Jollain tavalla olen jopa kiitollinen siitä, koska ilman sitä valtavaa painetta onnistua en välttämättä olisi tässä.

Jos joku olisi sanonut mulle kymmenen vuotta sitten, että vuonna 2020 olen bloggaaja, jonka juttuja on luettu ja kommentoitu tuhansia kertoja, että tuotan sisältöä työkseni ja että pyöritän omaa blogiyhteisöä, olisin luultavasti tuhahtanut ja miettinyt mielessäni, että ei ole mahdollista.

Ja kuitenkin, nyt kun katson elämässä taaksepäin, on melkein loogista että olen tässä pisteessä. Kirjoittaminen pelasti minut. Kesäkuussa 2010, kun perustin ensimmäisen blogini, se oli se paikka, jossa saatoin olla oma itseni. Alkoholisti-isäpuoli piti huolen, ettei kotona asumisesta tullut enää mitään, enkä tiennyt mihin kuulun elämässä. Blogi on aina ollut paikka, jossa minä saan olla ja hengittää.

Kaikki mitä olen tähän päivään mennessä saavuttanut vastoinkäymisistä huolimatta, on mulle ihan valtavan paljon. Jollekin tämä voi olla ihan “peruskauraa”, mutta jos mä olen elämässä jotain oppinut, mikään ei ole itsestäänselvää. Arvostan saamiani mahdollisuuksia valtavan paljon. Uskallan myös sanoa ääneen, että olen tehnyt ihan h*lvetisti töitä päästäkseni tähän pisteeseen. Ja aion tehdä jatkossakin.

Uskallan olla minä

27 vuotta siinä meni…

En tiedä, mitä tapahtui, kun täytin 27, mutta yhtäkkiä mua ei enää pelotakaan. En mieti, mitä uskallan sanoa ääneen tai millainen voin olla miellyttääkseni muita. Olen just se kuka olen, se jollaiseksi elämä mut on muovannut. Kannan mukanani suurempaa painolastia kuin olen koskaan someen kertonut. Ehkä jonain päivänä kirjoitan aiheesta kirjan, ehkä en. Ehkä kaikkia tarinoita ei ole tarkoitus kertoa.

Pointti on se, että feeniks-lintu nousee tuhkasta ja niin nousen minäkin.

Vaikka mua on kohdeltu huonosti, vaikka mut on isketty maahan useamman kerran kuin osaan laskea, uskon että positiivisuus kantaa elämässä pidemmälle kuin katkeruus tai viha. Siksi nimitän itseäni nykyään positiivisuuden puolestapuhujaksi – olen positiivisuuden ja ihmisyyden puolella. Aina.

Tämä teksti syntyi yhtenä harmaana keskiviikkoiltapäivänä suihkusta tultuani. Tämä on aito minä. Tässä ja nyt. En ole täydellinen, enkä yritä ollakaan. Olen vain Johanna ja se riittää.

SEURAA P.S. NEVER STOP SMILING MYÖS NÄISSÄ: FACEBOOK / BLOGLOVIN / INSTAGRAM

7 askelta unelmasi saavuttamiseen

Onko sulla tällä hetkellä jokin unelma tai unelmia, joita et ole vielä saavuttanut? Ihminen on siitä jännä, että vaikka me kaikki jossain vaiheessa elämäämme unelmoidaan ainakin jostain, jää iso osa näistä unelmista saavuttamatta. Ajatellaan, ettei unelma ole mahdollinen, että nyt ei ole oikea aika lähteä toteuttamaan sitä tai että meillä ei ole vielä kaikkia työkaluja unelman saavuttamiseen.

Entä jos lähtökohtaisesti ajattelisit, että unelmasi koosta riippumatta sinulla on kaikki mahdollisuudet saavuttaa se? Ihan mikä tahansa unelma ei välttämättä toteudu, mutta jos asetat unelmallesi tietyt realiteetit ja lähdet tavoittelemaan sitä tietoisesti, voit aivan hyvin saavuttaa sen. Mietitään, mitkä ovat ne askeleet, jotka täytyy kulkea oman unelman saavuttamiseksi.

Unelmat

1. Määrittele unelmasi

Ihan ensimmäiseksi sinun täytyy päättää, mitä unelmaa lähdet tavoittelemaan ja miksi. Haluatko saavuttaa sen omasta tahdostasi vai koska yhteiskunta sanoo niin? Jos haluat puolison, koska jokaisella ”kuuluu” olla sellainen, mutta viihdyt kuitenkin hyvin sinkkuna, ehkä se unelma ei ole ajankohtainen juuri nyt, eikä sinun kannata laittaa kaikkia panoksia siihen. Jos taas haluat päästä unelma-ammattiisi, että voisit työllistyä ja koet suurta paloa alaa kohtaan, teet todennäköisesti jatkuvasti valintoja saavuttaaksesi tämän unelman. Mieti mahdollisimman tarkkaan mikä unelmasi on ja mitä sinun täytyy tehdä saavuttaaksesi sen. Ajatuskartat ja listat voivat auttaa tässä vaiheessa.

2. Aseta aikaraja ja tavoite

Jos ajattelet, että haluaisit pudottaa painoa, mutta et aseta itsellesi mitään tiettyä tavoitetta tai aikarajaa, mihin mennessä tämän pitää tapahtua, on vaikeampi lähteä tekemään tavoitteellisesti työtä sen eteen. Koko ajatus jää tavallaan vain pyörimään päähäsi vailla varsinaista päämäärää. Sen sijaan päätä, että haluat pudottaa vaikkapa 10 kiloa ensi jouluun mennessä. Näin luot itsellesi selkeän tavoitteen, jota kohti kuljet tietoisesti ja myös alitajuisesti. Aikarajan asettamista ei tarvitse pelätä, sillä sitä voi tarpeen mukaan muuttaa matkan varrella. Tärkeintä on lähteä liikkeelle jostain.

Kohti unelmia

3. Pilko suuri unelma pienempiin osiin

Jos unelmasi on suuri eikä sen saavuttaminen tule olemaan kovin todennäköistä esim. seuraavan vuoden aikana, saattaa se lannistaa ja pahimmassa tapauksessa koko matka voi tyssätä siihen. Muista, että voit aina pilkkoa unelmasi pienempiin paloihin. Jos ajatellaan, että unelmasi on oman yrityksen perustaminen, voit jakaa sen esim. seuraavanlaisiin osatavoitteisiin; yrittäjyyskurssin suorittaminen, nettisivujen rakentaminen, käyntikorttien tekeminen, kirjanpitäjän löytäminen, ensimmäisen asiakkaan hankkiminen, yrityksen perustaminen. Näin sinun on helpompi keskittyä yhteen vaiheeseen kerrallaan ja yhden ison urakan sijaan saavutat pienempiä tavoitteita, joiden onnistumisesta saat joka kerta puhtia jatkamiseen. Voit myös asettaa aikarajoja näille pienemmille tavoitteille.

4. Muuta jotain mitä teet päivittäin

Rakastan sanontaa ”Menestyksen salaisuus löytyy päivittäisestä rutiinistasi”. Se on täysin totta. Tarkastele mahdollisimman objektiivisesti miten vietät päiväsi, millaisia valintoja teet ja auttavatko tekemäsi asiat sinua pääsemään lähemmäs unelmaasi. Kuvitellaan taas, että tavoitteenasi olisi pudottaa 10 kiloa ensi jouluun mennessä. Jos olisit koko ajan tähän mennessä tehnyt terveellisiä valintoja ja liikkunut riittävästi, et olisi tässä tilanteessa, jossa sinulla on tarvetta pudottaa painoa. Jonkin on siis muututtava, ennen kuin voit saavuttaa unelmasi. Valitsetko lenkin sijaan useammin Netflixin? Juotko veden sijaan mieluummin mehua? Syötkö jälkiruoaksi omenan vai suklaapatukan? Harvoin unelman eteen tarvitsee olla täysin ehdoton tekemisissään, mutta se mitä teet valtaosan ajasta, ratkaisee.

5. Tee joka päivä jotain unelmasi eteen

Ihmetteletkö joskus, miksi muut ihmiset etenevät koko ajan lähemmäs unelmiaan, mutta sinä et? Teetkö oikeasti asioita unelmasi saavuttamisen eteen vai annatko vain sellaisen kuvan muille? Tässä kohtaa ei kannata huijata. Jos haluat olla unelma-ammatissasi viiden vuoden sisällä, opiskeletko haluamaasi alaa? Jos et opiskele vielä, oletko hakenut kouluihin? Jos et ole hakenut vielä, oletko lukenut pääsykokeisiin? Kaikkein pienimmätkin teot, jotka vievät oikeaan suuntaan, auttavat eteenpäin. Älä ajattele, että koska pääsykokeet haluamallesi alalle järjestetään vasta syksyllä, et voi tehdä mitään ennen sitä. Tutustu alaan jo etukäteen, lue kirjallisuutta, tapaa alan asiantuntijoita. Jo se voi riittää, että ajattelet unelmaasi aktiivisesti ja mietit, mitä voisit seuraavaksi tehdä sen eteen. Pitkäjänteisyys ja sinnikkyys on usein se, missä tekijät erottuvat ajattelijoista.

7 askelta unelmasi saavuttamiseen

6. Älä anna muiden lannistaa sinua

Monilla meistä tulee hetkiä, jolloin lähipiirissä, työpaikalla, koulussa, netissä tai ehkä jopa kadulla tulee vastaan joku ihminen, joka yrittää lannistaa sinut. Se voi johtua monesta asiasta, mm. kateudesta, ilkeydestä, ajattelemattomuudesta tai omista kokemuksista. Tämä ihminen voi sanoa, ettei sinusta ole siihen, ettet pysty saavuttamaan unelmaasi. Älä usko häntä. Sinä itse tiedät parhaiten, mikä unelmasi on, miksi unelmoit siitä ja mitä sinun pitää tehdä sen eteen. Kukaan muu ei voi tietää sitä varmaksi, joten älä anna kenenkään muun tuhota unelmaasi.

7. Älä luovuta – koskaan

Jos koet, että unelmasi on realistinen ja tavoittelemisen arvoinen, älä luovuta sen suhteen. Voi olla, että unelmasi muuttaa muotoaan ajan kanssa, että sen saavuttaminen kestää kauemmin kuin alun perin ajattelit tai että matkan varrella tulee mutkia, mutta sillä ei lopulta ole mitään merkitystä. Kulje määrätietoisesti kohti unelmaasi ja ennemmin tai myöhemmin saavutat sen. Vastoinkäymiset kuuluvat elämään ja harvoin kaikki menee tismalleen suunnitellusti, mutta jos hyväksyt sen, lähes mikään ei voi estää sinua matkallasi.

Millaisia unelmia sulla on? Oletko jo saavuttanut joitain niistä? Ovatko unelmasi muuttuneet elämäsi aikana?

SEURAA P.S. NEVER STOP SMILING MYÖS NÄISSÄ: FACEBOOK / BLOGLOVIN / INSTAGRAM

Inhimillisyys, älä katoa

Tänään mulla on pieni pyyntö yhteiskunnalle, meille jokaiselle ja just sulle ruudun sillä puolen. Voitaisiinko pysähtyä hetkeksi ja keskittyä miettimään, mikä tässä maailmassa on oikeasti tärkeintä ja mikä ihan toisarvoista? Muistellaan, mitä on inhimillisyys ja miten tärkeä asia se on.

Peruutetaan ensin vähän taaksepäin, niin ymmärrät ehkä paremmin tätä pyyntöäni. Mulle sattui viime viikolla mitä kummallisin tilanne. Päädyin aivan ihmeelliseen keskusteluun ihmisen kanssa, jonka kuvittelin tuntevani jo melko hyvin. Kävi ilmi, että en todellakaan tuntenut.

Kirsikankukka

“Hän kysyi vakavalla naamalla, miksi mun pitää huolehtia perheestäni, enkö voi vain elää omaa elämääni välittämättä heistä? Sen jälkeen hän totesi, että meidän ei kannata jatkaa yhteydenpitoa tämän jälkeen.”

Tutustuin tähän ihmiseen reilu vuosi sitten ja olimme viettäneet aikaa yhdessä aika paljon. Viime viikolla halusin kertoa tälle ihmiselle vähän syvällisemmin elämäntilanteestani. Kerroin siitä, kuinka lähipiirissäni räyhää paha alkoholismi ja viimeisen vuoden aikana myös muistisairas isoäitini on mennyt huomattavasti huonompaan kuntoon, mikä vaatii paljon huomiota meiltä omaisilta. En kertonut näistä asioista saadakseni huomiota tai sääliä, vaan halusin selittää, miksi oma vapaa-aikani kuluu tällä hetkellä pitkälti perheen ja näiden asioiden parissa. Hän kysyi vakavalla naamalla, miksi mun pitää huolehtia perheestäni, enkö voi vain elää omaa elämääni välittämättä heistä? Sen jälkeen hän totesi, että meidän ei kannata jatkaa yhteydenpitoa tämän jälkeen. Hän ei halunnut sekaantua mihinkään niin monimutkaiseen.

Siinä vaiheessa mulla loksahti leuka, enkä osannut vastata oikein mitään. Tätä keskustelua mä olen nyt pyöritellyt päässäni jo yli viikon ajan. Sen ymmärrän, ettei rankka elämäntilanne ole ikinä mikään ihanne, eikä ulkopuolinen halua sotkeutua siihen. En myöskään ajattele, että se olisi millään lailla ulkopuolisen velvollisuus. Mutta se ajatus, mikä mun maailmankuvaan ei mahdu, on ettei omasta perheestä pidettäisi huolta tilanteessa kuin tilanteessa. Ymmärrän, että on monenlaisia perhesuhteita, mutta meidän perheessä kyllä huolehditaan toisista – ihan aina. Tottakai, kun vaikea tilanne jatkuu pidempään, on jossain välissä pakko huolehtia myös itsestään, se on selvä.

Kirsikankukkapuu

Oma ja muiden hyvinvointi tasapainossa

Osa teistä on lukenutkin, kun olen muutaman kerran puhunut sairastaneeni masennuksen ja ahdistuneisuushäiriön. Siihen ajoivat perfektionisti-luonne, muiden tarpeiden asettaminen omien edelle sekä monet, monet muut asiat, joita en avaa tässä sen enempää. Sairastumisen jälkeen oivalsin, että mun on alettava pitää huolta myös itsestäni. Jonkun aikaa menikin oman itseni etsimiseen, omien rajojen löytämiseen ja ylipäänsä elämänilon takaisin saamiseen.

En missään nimessä kannusta unohtamaan itsestään huolehtimista, päinvastoin, se on musta äärimmäisen tärkeää. Olen kuitenkin vahvasti sitä mieltä, että ei ole välttämätöntä valita itsensä ja muiden välillä. Kun itse voi hyvin, panostaa niihin asioihin, joista nauttii ja ottaa sopivassa suhteessa aikaa itselleen, jaksaa paremmin sen ulkoisen painolastin. Kaikkea ei tarvitse ottaa omille harteille, mutta selän kääntäminenkään on harvoin ratkaisu.

Inhimillisyys, älä katoa

Mitä inhimillisyys pohjimmiltaan on?

Inhimillisyys. Se ei oikeasti ole kovin vaikeaa. Sopiva määrä itsekkyyttä ja omasta hyvinvoinnista huolehtimista. Itsestään saa ja pitää välittää. Samalla kuitenkin täytyy muistaa muiden huomioiminen, kunnioitus ja ylipäänsä ympärillä olevien ihmisten arvostaminen. On aina hyvä pitää mielessä, että meillä kaikilla on erilaisia taustoja ja elämäntilanteita. Osasta tiedämme, osasta emme. Kenenkään tarina ei silti ole toista huonompi.

Mitä ajatuksia tämä herättää? Koetko, että esimerkiksi muistisairas vanhus voidaan jättää täysin oman onnensa nojaan, jotta oman elämän eläminen olisi helpompaa? Teetkö kaikkesi perheen eteen? Muistatko huolehtia omasta jaksamisestasi? Kerro kommenttiboksissa!

PS. Pääsin vihdoin kuvaamaan upeita kirsikankukkia, joten en malttanut olla täyttämättä tätä postausta näillä vaaleanpunaisilla ihanuuksilla. Aurinkoista viikonvaihdetta!

SEURAA P.S. NEVER STOP SMILING MYÖS NÄISSÄ: FACEBOOK / BLOGLOVIN / INSTAGRAM

Muista pitää taukoa – viisi vinkkiä omaan aikaan

Muista pitää taukoa

Energistä, aurinkoista, maaliskuista huomenta! Saatan käydä aavistuksen kierroksilla, mutta se johtuu ihan siitä että mulla on hyvä olo ensimmäistä kertaa yli viikkoon. Sairastuin viikko sitten flunssaan ja melkein heti perään meille iski todella kova vatsatauti, joka velloi pahana monta päivää. Vasta tänään mulla on ensimmäisen kerran melko terve olo ja ruokakin maistuu taas.

Oksentamisen ja huonon olon keskellä en juuri pystynyt miettimään blogia ja somea, enkä sinänsä tunne huonoa omaatuntoa, koska tauti oli todella paha. Silti mua harmittaa hieman, miten pitkäksi tämä postausväli ehti tällä kertaa kasvaa. On mulla ennenkin ollut postaustaukoja, mutta tämä vuosi lähti käyntiin melko säännöllisesti kolmen postauksen viikkotahdilla, ja olisin halunnut jatkaa sitä mahdollisimman pitkään. Aina ei kuitenkaan ole mahdollisuutta valita, milloin se tauko tulee eteen. Aloinkin miettimään, olisiko syytä pitää taukoja useammin.

Moni meistä antaa arjessa kaikkensa perheelle, työlle, harrastuksille, kodille, mille milloinkin. “Oma aika” on tullut tietynlaiseksi käsitteeksi, mutta otetaanko me kuitenkaan tarpeeksi sitä omaa aikaa? Hetki ennen nukkumaanmenoa tai vessatauko kesken työpäivän, onko se todellakin riittävä aika kaikesta arjen pyörityksestä palautumiseen? Väitän, että ei.

Tietenkin on elämäntilanteita, joissa se oman ajan järjestäminen on käytännössä mahdotonta. Toisaalta taas moni asia on järjestelykysymys. Tärkeintä on muistaa, että jo ihan pienilläkin jutuilla on suuri vaikutus omaan hyvinvointiin. Mä olen ainakin sellainen ihminen, että mun on pakko saada aikaa myös itselleni ja ajatuksilleni, etten menetä järkeäni. Jos säkin olet, ehkä näistä vinkeistä on hyötyä:

1. Kuuntele musiikkia

Heitä luurit korville vaikka junassa, lenkillä tai ihan omassa sängyssä ja kuuntele lempimusiikkiasi. Laadukkaat kuulokkeet on tässä se olennainen asia, koska niiden avulla pääset hetkeksi irtautumaan kaikesta muusta hälystä. Toki myös esim. äänikirja tai hyvä sarja toimivat erinomaisesti, valinta on sinun.

2. Irtaudu somesta

Laita puhelin lentokonetilaan tai sammuta se kokonaan. Aina ei tarvitse olla tavoitettavissa 24/7. Kun mulle iskee kunnon someähky, vietän esim. lauantai-illan ilman somea ja keskityn johonkin hyvään leffaan. On yllättävän virkistävää, kun puhelin ei piippaa koko ajan uusia ilmoituksia, jotka on pakko tarkistaa heti.

3. Vaihda maisemaa – edes hetkeksi

Pidempi loma ei aina tule kyseeseen, ei välttämättä edes viikonloppureissu, mutta jo lyhyt maisemanvaihdos voi piristää. Käy työpäivän jälkeen uudessa kahvilassa, ota vapaapäivänä suunta kohti tuntemattomampaa lähikaupunkia tai tutustu vaikka uuteen metsäreittiin kotisi lähellä. Pienikin muutos tekee paljon.

4. Kirjoita tai luo jotain

Etsi itsellesi se mieluisa tapa luoda jotain. Mä koen, että kirjoittaminen on terapeuttista ja puhdistavaa, joten teen sitä mielelläni. Ehkä sulle sopii piirtäminen, maalaaminen tai joku ihan muu tapa ilmaista itseäsi. Vaikka raapustelisit harakanvarpaita paperille, sekin voi olla avuksi arjesta irtautumisessa.

5. Leiki mielikuvitusleikkiä

Leikkiminen on ehkä lasten juttu, mutta aikuinenkin voi silloin tällöin heittäytyä ja antaa ajatusten lentää. Mistä unelmoit, mihin haluaisit lomalle, mitä söisit jos ei olisi minkäänlaisia rajoituksia? Unelmien ajattelemisesta ei ole ainakaan haittaa, päinvastoin se voi viedä sinut lähemmäs unelmaasi. Parhaimmillaan mielikuvitusleikki on mm. kylpyammeessa, puhtaissa lakanoissa tai muussa miellyttävässä ja turvallisessa ympäristössä.


Tarvitsetko sä säännöllisesti aikaa itsellesi vai kukoistatko kiireen ja muiden ihmisten keskellä? Miten sulla on tapana viettää omaa aikaa?

SEURAA P.S. NEVER STOP SMILING MYÖS NÄISSÄ: FACEBOOK / BLOGLOVIN / INSTAGRAM