Ootko jo törmännyt tuoreimpaan jouluvillitykseen, eli Omar-piparkakkuihin? Itse bongasin reseptin ensimmäisen kerran blogikollega Sofian Frutti Di Mutsi -blogista, mutta nopean googlettelun jälkeen reseptin alkuperä löytyy täältä. 15-vuotiaat Elli ja Venla tekivät TikTok-videon pipareista ja loppu on historiaa.
Pitihän näitä herkkuja testata ja mikäpä siihen parempi päivä kuin joulukuun eka ja oma synttäripäivä. Yhdestä piparitaikina-paketista saa tehtyä 15 piparia. Voit toki tehdä piparitaikinan itse, jos haluat. Alkuperäinen resepti ei tietääkseni sisällä valkosuklaalla kuorrutusta, mutta Sofian vinkistä päätin tehdä kivan jouluisen koristelun pipareille. Voihan nämä kuorruttaa jollain muullakin herkulla tai jättää ilman!
Omar-piparit (15 kpl)
1 pkt piparkakkutaikinaa
1 pss Omar-karkkeja
Valkosuklaata
Strösseleitä
1. Sulata piparitaikina. Leikkaa se 15 samankokoiseen osaan. Niin piparit paistuvat mahdollisimman tasaisesti. 2. Pyörittele taikinapalat palloiksi. Paina jokaisen pallon keskelle sormen levyinen aukko ja aseta siihen Omar-karkki. 3. Levitä ympärillä oleva taikina päälle niin, että Omar-karkki jää piiloon piparin sisään. Paina pipari suht litteäksi esim. kämmenellä. 4. Paista pipareita uunin keskitasolla 200 asteessa n. 10 minuutin ajan tai kunnes ne ovat sopivan kypsiä. Huomaat, kun Omar on sulanut riittävästi piparin keskellä. Varo kuitenkin, ettei piparit pääse palamaan. 5. Halutessasi koristele piparit dippaamalla ne valkosuklaaseen tai kaada päälle valitsemaasi kastiketta. Lopuksi ripottele päälle strösseleitä.
Tämä on mielettömän yksinkertainen joulun ajan herkku, mutta sitäkin herkullisempi. Ainakin itse oon sitä mieltä, että yksinkertaiset ideat on usein parhaita. Kokeile ihmeessä myös, miten piparit onnistuvat jollain muulla karkilla tai kuorrutteella.
Lisään pian myös omalle TikTok-tililleni piparien valmistusvideon, jos haluat nähdä, miten helposti ne syntyvät! Ootko sä jo ehtinyt leipoa pipareita?
Tänään keskitytään polymeerimassasta tehtyihin korvakoruihin! Mä innostuin korvakorujen tekemisestä kesän 2020 aikana. Nimenomaan polymeerimassa kiinnosti, koska se on niin monipuolinen materiaali. Katsottuani lukemattomia diy-videoita aiheesta, ennen kuin huomasinkaan, olin jo tilaamassa tarvikkeita omien korujen tekemistä varten.
Mulla ei ollut aiempaa kokemusta korujen valmistamisesta, enkä oo ollut kovin taitava käsitöissä muutenkaan. Ajattelin siis alkuun, etten osaa, ja innostus kestää ehkä kuukauden. Nyt oon kuitenkin valmistanut erilaisia koruja (ja muitakin tuotteita) kohta pari vuotta, josta yli vuoden kokoaikaisena yrittäjänä, joten taisi se innostus sittenkin kantaa. Oon tosiaan opiskellut tätä aihetta valtavasti ja kokeillut lähes kaiken omakohtaisesti, joten tässä tulee perustiedot, mitä tarvitset omien korujen tekoa varten.
Mitä on polymeerimassa/-savi?
Polymeerimassa, toiselta nimeltään polymeerisavi (eng. polymer clay), muistuttaa muovailuvahaa. Siitä voi muovailla vaikka minkälaisia muotoja ja lopuksi se kovetetaan uunissa. Myös ilmakuivatettavia massoja on olemassa, mutta korupiireissä käytetään pääasiassa paistettavaa versiota.
Polymeerimassa on käytännössä muovia, minkä takia itse käytän siitä mieluummin nimeä massa. Savi on mun mielestä jotenkin harhaanjohtava nimitys, vaikka toki massa käyttäytyy jokseenkin savimaisesti. Oon nähnyt käytettävän myös nimeä muotoilu- tai muovailumassa. Massa on yleensä pehmeää ja sitä on helppo työstää käsin tai erilaisilla muoteilla. Jotkut massat tosin ovat koostumukseltaan kovempia, jolloin saa käyttää enemmän voimaa tai muita kikkoja massan pehmittämiseen. On myös olemassa erillistä massan sekaan sekoitettavaa pehmikettä, joka auttaa työstämään murenevaista massaa.
Tykkään paiston vaativasta polymeerimassasta erityisesti siksi, että se on helppo säilyttää, eikä se (hyvin säilytettynä) kuivu itsestään. Itse käytän Staedtlerin Fimo Softia, Effectiä tai Professionalia sekä Cernitiä. Muita paljon käytettyjä massoja ovat ainakin Premo Sculpey ja Sculpey Soufflé.
Millaisia tarvikkeita korvisten tekoon tarvitaan?
Korvakorujen teko vaatii ihan minimissäänkin tiettyjä tarvikkeita, mutta kovin isoa investointia siihen ei tarvitse tehdä, ainakaan jos teet koruja lähinnä itsellesi. Oman kokemukseni perusteella suosittelen korujen tekoon nimenomaan Fimo-massaa, joka on hyvin käyttäjäystävällinen ja värivaihtoehtoja on monia. Sävyjä voi myös sekoitella vapaasti. Itse sekoitankin nykyään melkein kaikki sävyni omin käsin, mikä tekee koruista vähän ainutlaatuisempia.
Pelkkä massa ei vielä riitä luomaan kokonaista korvakorua, joten tarvitset myös koruosia. Ainakin koukut, tapit tai renkaat, joilla korvis pysyy korvassa. Korvakorutappien kiinnitykseen käytän pikaliiman ja Fimo Liquid nestemäisen massan yhdistelmää. Geelimassaa käytettäessä koru täytyy paistaa vielä tapin kiinnityksen jälkeen, mutta se varmistaa tapin pysyvyyden. Pelkkään liimaan ei kannata massakoruissa luottaa, koska se heikkenee ajan kanssa ja tappi irtoaa. Nimimerkillä: kokemusta on.
Moniin korvismalleihin tarvitset myös välirenkaita/korurenkaita koruosien kiinnitykseen. Omassa käytössäni parhaita ovat 6-8 mm renkaat, mutta tähän vaikuttaa mm. korujesi koko. Huomaa, että renkaissa on myös erilaisia paksuuksia, joka vaikuttaa renkaan käytettävyyteen ja kestävyyteen. Renkaiden avaamiseen ja sulkemiseen tarvitset (koru)pihdit. Suosittelen kaksien pihtien taktiikkaa, eli avaat ja suljet renkaan molempien pihtien avulla kääntäen sivulle. Tällöin rengas pitää muotonsa, eikä sitä tarvitse asetella paikoilleen.
Polymeerimassan käsittelyyn suosittelen ainakin pientä akryylikaulinta ja ihan ehdottomasti hyvää pastakonetta. Mulla oli alkuun halpa pastakone, joka alkoi hyvin nopeasti temppuilemaan ja tekemään massasta epätasaista. Panosta siis kestävään koneeseen, jos teet koruja enemmän! Marcato Atlas 150 on yksinkertaisesti paras. Massan leikkaamiseen sopii hyvin esim. tämä Fiskarsin askarteluveitsi. Myös Staedtlerilla on omia Fimo-leikkuuteriä, jotka ovat erityisen näppäriä, jos leikkaat isoja paloja kerrallaan.
Riippuen korvisten mallista, saatat tarvita myös erilaisia muotteja, joilla saat aikaan halutun muodon. Voit tietysti tehdä muotoja myös vapaalla kädellä, käyttää apuna kotoa löytyviä korkkeja, veitsiä ja muotteja tai tehdä itse muotit vaikkapa kartongista.
Lisäksi, kun koruja tulee tehtyä paljon ja ammattimaisesti, on tärkeää, että valmis koru on siisti ja viimeistelty. Kotioloissa tällä ei välttämättä ole niin paljoa väliä, mutta jos haluat panostaa korujen laatuun, tarvitset todennäköisesti myös pienen pora- ja/tai hiomakoneen. Itse käytän Dremel 3000-15 -monitoimityökalua, johon oon ostanut erillisen poranteräsarjan. Samalla laitteella voi myös hioa, mutta sen lisäksi käytän apuna käsihiomapapereita ja hiomasieniä.
Mistä hankkia tarvikkeet?
Oon tehnyt paljon vertailua eri askartelukauppojen välillä, mutta en osaa sanoa mikä on se kaikkein paras kauppa. Itse en oo onnistunut löytämään kaikkia tarvikkeita samasta kaupasta, vaan tilaan muutamasta paikasta tarvitsemani jutut. Muutama kauppa on muodostunut mun vakkaripaikoiksi, joista tuotteet saa tilattua nopeasti ja kohtuuhintaisesti. Aina mahdollisuuden tullen tuen suomalaisia kauppoja ja jos mahdollista niin mieluiten vieläpä pienyrityksiä.
Polymeerimassat ostan usein Sinellistä tai Kärkkäiseltä – riippuen kummassa on tarjolla tarvitsemiani sävyjä. Fimo-massaa myydään monessa muussakin paikassa, joten Google käyttöön vain! Koruosat tilaan myös saatavuuden mukaan muutamasta eri paikasta. Ensimmäinen löytöni oli Steely Pop, josta löytyy laadukkaat kirurginteräs-osat lähes joka tarpeeseen. Laadukkaita helmiä, tasseleita ja muita riipuksia hankin usein Helmikauppa.comista tai Korutarvike.comista. Uusin suosikkini taas on todella nopeaan toimitukseen panostava, jatkuvasti valikoimaansa laajentava Korunosia.fi.
Muotteja ja muita valmistamiseen tarvittavia välineitä oon ostanut Etsyn kautta, ennen kuin aloin valmistamaan nekin itse. Hakusanana muotteja etsiessä kannattaa käyttää mm. polymer clay cutters, cookie cutters ja clay stamps. On paljon erilaisia tekijöitä, jotka tulostavat 3D-tulostimella upeita muotteja. Nykyään näitä löytyy muutama myös Suomesta, esim. Johannas 3D ja Lovanjutools. Jatkossa toivottavasti pystyn tekemään muotteja myyntiin itsekin.
Etsyn kautta hankin myös messinkisiä koristeita koruihin. Ne löytyvät hakusanalla brass findings.
Korujen valmistus käytännössä
Etenkin TikTokissa oon saanut välillä aikamoisia myrskyjä osakseni ja toiset arvostelevat tekemiäni tuotteita aika rankallakin kädellä. Osa kuvittelee, että korujen valmistaminen tapahtuu ihan käden käänteessä tai että siihen ei vaadita taitoja lainkaan. Kumpikaan näistä ei ole totta.
On monentasoisia korujen valmistajia, enkä väitä olevani itse mikään supermestari, mutta oon kuitenkin opiskellut aihetta valtavasti ja treenannut erilaisia tekniikoita tuntikausien ajan. Vaikka kehityn jatkuvasti, yhden koruerän (n. 5-15 paria) valmistamiseen menee useampi tunti. Ensin sekoitetaan värisävyt. Sitten massa täytyy käsitellä hyvin, että vältetään inhottavat ilmakuplat ja saadaan aikaan kestävä koru. Tämä vaatii käsin kaulimista ja n. 10-20 kierrosta pastakoneen läpi. Sitten leikataan muodot ja puhdistetaan massa mahdollisista roskista ja sormenjäljistä. Lähes aina massan pintaan tarttuu likaa, jonka puhdistan desinfiointiaineella tai vedellä ennen paistoa.
Paistaminen vie n. tunnin ja ainakin meidän uunin kanssa lämpötilaa täytyy vahtia. Liian matala lämpötila aiheuttaa korujen rikkoutumista. Paiston jälkeen koruosien täytyy jäähtyä hyvin. Sitten hion osat siisteiksi. Tämän jälkeen poraan tarvittavat reiät ja kiinnitän koruosat toisiinsa välirenkailla. Jos teen tappikiinnityksellä olevia koruja, ne menevät uudestaan paistoon 20 minuutin ajaksi, että nestemäinen Fimo kovettuu. Osan koruista päällystän myös kiiltolakalla, jonka kuivuminen vie tunteja. Sitten on vuorossa taustakorttien tulostus, leikkaaminen ja korujen kiinnitys niihin. Puhumattakaan tietysti korujen kuvaamisesta, verkkokauppaan lisäämisestä ja markkinoinnista. Vaiheita on siis todella monia.
Haluatko mieluummin valmiit korvakorut? Tue pienyrittäjää!
Työstän jatkuvasti uusia malleja ja värisävyjä, ja lisään noin viikottain koruja myyntiin verkkokauppaani nimeltä Smiling Design. Kehitän koruja jatkuvasti ja nykyään teen niiden lisäksi myös muita asusteita ja sisustustuotteita. Otan vastaan myös tilaustöitä, joten jos haluaisit korut omilla väritoiveillasi, laita viestiä info@smilingdesign.fi.
Toivottavasti tämä postaus avasi vähän, millaista korvakorujen tekeminen on ja millaisia tarvikkeita siihen tarvitaan. Paljon lisää aiheesta löydät videomuodossa mun TikTok-tililtä (@smilingdesign_)!
Mulla meni aika kauan, ennen kuin opin syömään sushia. Raaka kala jokseenkin kammottaa mua (nykyään tosin vähemmän kuin joskus ennen), enkä aiemmin oikein ymmärtänyt sushin suosiota. Joitain vuosia sitten uskaltauduin kuitenkin maistamaan sushia ja pikkuhiljaa totuin sen makuun. Alkuun pelasin varman päälle ja söin vain tonnikalasushia, joka on vielä tänä päivänäkin suosikkini, mutta sittemmin oon ihastunut myös muihin versioihin ja nykyään sushia on saatava säännöllisesti.
Koska en kuitenkaan halua käydä ravintoloissa syömässä ihan koko ajan, päätin opetella tekemään sushia itse. Kuvittelin sen olevan todella monimutkaista, mutta parin kokeilukerran jälkeen se on osoittautunut yllättävän helpoksi. Selaa eteenpäin, niin näytän, miten teet sushia kotona.
Alla on ohje kahteen erilaiseen sushityyppiin, joita voi lisäksi soveltaa oman maun mukaan. Kokeile erilaisia raaka-aineita ja etsi netistä lisää ideoita. En listaa tarkkoja ainesosien määriä, sillä kokkaan sushia yleensä itselleni ja teen sen hyvin silmämääräisesti. Kun käyttää keittopusseissa keitettävää sushiriisiä (saatavilla ainakin Supermarketeista ja Lidlistä), yhdestä pussista tulee sushia ihan hyvin ainakin kahdelle hengelle.
Maki-sushit
Sushiriisiä
Merileväarkkeja
Riisiviinietikkaa
Suolaa
Sokeria
Täytteitä, esim. lohta, tuorejuustoa, surimipuikkoja, kurkkua, avokaadoa, katkarapuja tms.
Riisinkeitto-ohjeita on netti pullollaan, mutta monet niistä ovat vähän erilaisia. Täällä on mielestäni mukavan yksityiskohtainen ohje ja riisi on onnistunut tämän mukaan tehtynä hyvin. Samasta postauksesta löytyy myös muuta sushitietoutta, joka kannattaa lukea. Kun riisi on keitetty, jäähdytetty ja maustettu riisiviinietikalla, suolalla ja sokerilla, maki- eli rullasusheja tehdessä asetetaan merileväarkki bambumaton päälle ja taputellaan riisi merälevän päälle. Asettele riisi mahdollisimman tasaisesti ja jätä arkin yläreuna paljaaksi, jotta rullaaminen onnistuu hyvin.
Sitten asetellaan sopivan kokoisiksi tikuiksi leikatut täytteet riisin päälle alareunaan. Jätä kuitenkin muutama sentti tyhjää tilaa täytteiden ”alle”. Sen jälkeen voit lähteä rullaamaan sushirullaa varovasti bambumaton avulla. Varmista, että rullaat mahdollisimman tiukasti, jotta sushit eivät lähde leikatessa aukeamaan. Kun pääset arkin yläreunaan asti, kostuta merilevää vähän vedellä ja kääri rulla kiinni. Näin se pysyy paremmin.
Tonnikalatahna nigiri-susheille
1 prk tonnikalaa
Muutama rkl majoneesia
1 rkl tuorejuustoa
Purjoa tai ruohosipulia
Jos taas haluat tehdä nigiri-mallisia susheja, eli litteitä ”sushipalloja”, muotoile riisi käsin tai lusikan avulla sopivaan muotoon, eli soikeaksi palleroksi. Käytä vettä apuna, jos riisi meinaa tarttua käsiin tai lusikkaan. Sen jälkeen voit laittaa sen päälle täytteeksi mitä tahdot. Näissähän voi olla täytteenä mm. lohta, äyriäisiä, avokadoa, munakasta ja vaikka mitä.
Omiin susheihini päätyy täytteeksi yleensä avokadoviipaleita ja tonnikalatahnaa. Tahnaa on mielettömän helppo valmistaa, sen kun sekoittaa ainekset keskenään, ja se on valmista. Ripottelin päälle vielä vähän ruohosipulia – aivan kuten lempiravintolassanikin.
Sitten ei muuta kuin syömään! Ootko sä uskaltautunut kokeilemaan sushin valmistusta kotona? Mitä täytteitä tulee omaan suosikkiisi?
Synttärit on nyt juhlittu. Huh mitkä bileet! Kuten viime postauksessa sanoin, palataan tänään vielä tarkemmin juhlien toteutukseen. Selailin Pinterestiä varmasti tuntikaupalla ennen juhlia, ja löysin ihan superpaljon kaikkia ihania koristeluideoita. Koska elän pitkälti asenteella ”mieluummin överit kuin vajarit”, tilasin jo hyvissä ajoin aikamoisen kasan ilmapalloja ja muita koristeita.
Koristeet Juhlamaailmasta
Juhlamaailmasta löytyi suurin osa tarvikkeista, kuten pöytäliina, viirit, ilmapallot ja ennen kaikkea valtaisat foliopallot numeroilla 2 ja 5. Viimeksi mainitut tilasin valmiiksi täytettynä tottakai. Kaikkea en kuitenkaan löytänyt ihan sellaisena kuin olisin halunnut, joten toteutin osan koristeista itse.
Happy Birthday -viiri
Yksi itse tekemistäni koristeista oli kimaltava Happy Birthday -viiri. En löytänyt mistään sellaista, joka olisi vastannut odotuksiani, joten ryhdyin tuumasta toimeen itse. Ostin glitter-korttipohjia ja hopeista narua, tein Wordilla sopivan kokoisen ja mallisen tekstin, tulostin sen malliksi, leikkelin sen mukaan korttipohjista kirjaimet, rei’itin ne ja iskin ne roikkumaan naruun. Kuulostaa ihan superhelpolta ja sitä se pääasiassa oli, mutta aikaa tähän kaikkeen meni kuitenkin lähes kolme tuntia. Oli se silti sen arvoista, sillä hintaa tälle tuli vain noin 4 euroa ja sain juuri sellaisen kuin halusin.
En osannut päättää, millaisen koristeen haluan kakulle, enkä löytänyt kaupoista mitään mieluista. Olin varautunut tekemään siihenkin pienen viirin hopeisesta kartongista, mutta sitten löysin ihan sattumalta Citymarketista pikkuruisen mustavalkoisen 20 lipun viirin. Vaikein homma oli leikellä viiri sopivan mittaiseksi grillitikkujen väliin ja kiinnittää se jotenkin järkevästi, mutta teipin ja narun avulla se onnistui parin yrityksen jälkeen. Tämä koriste tuli maksamaan kaikkiaan noin 1,5 euroa.
Myös kakun tein itse ja siltähän se näyttikin… Harkitsin kakun tilaamista jostain leipomosta, mutta sitten törmäsin tähän ohjeeseen ja päätin toteuttaa samantyyppisen. Kakku oli nimensä mukaisesti superhelppo tehdä, mutta silti näyttävä ja herkullinen. Sovelsin ohjetta sen verran, että tein täytteen soijakerman ja Påmackanin yhdistelmästä ja laitoin väliin vain kaapista löytyviä hilloja ja suklaakastiketta. Kakusta tuli ihan supermakea ja sen pystyssä pysyminen oli vähän haastavaa, mutta oli se silti ihan kelpo synttärikakku. Vinkki: kokoa kakku vasta juuri ennen juhlia, niin marenkipohjat eivät ehdi sulaa kokonaan ennen sen syöntiä.
Mitä muuta?
Muut tarjoilut pidettiin aika yksinkertaisina; oli mansikka-vaahtokarkkivartaita, sipsejä, dipattavia vihanneksia, suklaariisikakkuja ja tietysti juomana jotain boolin tapaista mansikka-vadelmasekoitusta. Olihan juhlan kunniaksi myös malja nostettava ja saimmekin vierailta hienon syntymäpäivälaulun.
Kaiken kaikkiaan juhlat olikin oikein onnistuneet ja kaikilla taisi olla hauskaa, mutta jäi sellainen fiilis että ei ihan heti uudestaan tätä kaikkea touhotusta. Ehkä sitten kolmikymppisille seuraavaksi 😀 Onneksi siihen on vielä muutama vuosi aikaa…
Muut postaukset sarjassa Vinkkejä pienen budjetin juhliin: Polttarit Kesäjuhlat
Tämän DIY:n oon halunnut tehdä jo tosi pitkään, mutta sitten tuli väliin muutto ja sen jälkeen on ollut koko ajan niin kiire ja ja ja… selityksiä riittää. Oikeastaan suurin syy, miksi en ole toteuttanut tätä aiemmin, oli se että luulin sen olevan jotenkin kovin vaikeaa ja aikaavievää. Olinpa väärässä. Oon niin iloinen, että innostuin eilen vihdoin väsäämään Malm-lipastooni nahkavetimet.
Ikean monet huonekalut ovat yksinkertaisen kauniita – niin myös tämä valkoinen Malm. Ajan mittaan oon kuitenkin vähän kyllästynyt sen jopa vähän liiankin yksinkertaiseen ulkoasuun. Aikoja sitten näin Pinterestissä idean, jossa joku oli piristänyt tätä kyseistä lipastoa uusilla vetimillä (tai no eipä tuossa vanhoja olekaan), ja päätin että samaa on kokeiltava.
Satuin löytämään H&M alesta joku aika sitten ruskean aitonahkaisen vyön, ja kotiutinkin niitä sitten kaksin kappalein ihan tämä homma mielessäni. Tuntuihan se vähän ikävältä teurastaa upouusi vyö, mutta sain sen niin pilkkahintaan etten jaksanut harmitella asiaa enempää. Lisäksi tähän hommaan riitti yksi vyö, joten toisesta voin keksiä myöhemmin jotain muuta, kun ei sitä mieskään käyttöönsä kelpuuttanut.
Ostin Hong Kongista joitain listanauloja (?) ihan randomisti valitsemalla ja kotiin päästyäni aloin leikkelemään vyöstä kuusi samankokoista palasta. Taitoin nahkapalaset kahtia, mallailin niille sopivat paikat lipastosta ja aloin naputtelemaan nauloja paikoilleen. Koska nahka oli tässä tapauksessa melko paksua, tein kompromissin ja kiinnitin nahan kahdesta eri kohdasta niin, että se ei ole koko matkalta kaksinkerroin. Tässä on maalaisjärjen käyttö tietysti sallittua.
Lopputulos miellyttää ainakin omaa silmääni ihan todella paljon. Lisäksi laatikoiden avaaminen on paljon kätevämpää näin. Mulla nimittäin meinaa katketa kynnet melkein aina kun yritän avata näitä laatikoita ilman vetimiä. Rahaa tähän muutokseen meni kaikkiaan noin 7 euroa ja aikaakin itse hommaan ehkä noin puoli tuntia. En voisi olla tyytyväisempi 🙂
