Blogi

10 vuotta bloggaajana – mitä opin, mitä kadun?

Mulla on ollut tässä kuussa kaksi isoa merkkipäivää. Tänä vuonna mulla tuli täyteen 10 vuotta bloggaajana ja samalla tämä P.S. Never Stop Smiling -blogi täytti viisi vuotta. Huh! Tänään muistellaan, mitä nämä kaikki vuodet ovatkaan pitäneet sisällään.

Mistä kaikki alkoi?

Valitettavasti en muista ihan tarkkaan, koska aloitin ensimmäisen blogini, miksi, tai edes mikä se oli nimeltään. Kesällä 2010 olin 17-vuotias, seurustelin ensirakkauteni kanssa, matkustin ensimmäistä kertaa yksin ulkomaille, vietin paljon aikaa parhaan ystäväni ja edellisvuonna syntyneen pikkuveljeni kanssa, olin kesälomalla lähihoitaja-koulusta, menetin pappani ja yritin parhaani mukaan selvitä elämästä epävakaan isäpuolen kanssa.

Ensimmäisen blogini tarkoitus oli toimia virtuaalisena päiväkirjana, paikkana jossa voin olla oma itseni ja höpötellä kevyitä juttuja. Olin ihaillut Mungolife-blogin Annaa ja halusin olla kuin hän. Olin harrastanut valokuvausta jo muutaman vuoden ja hankkinut ensimmäisen järjestelmäkamerani, mutta oikeasti mulla ei ollut hajuakaan, miten kameraa käytetään tai miten blogimaailma toimii. Tärkeintä oli se intohimo ja halu kehittyä.

Muistan, että kirjoitin blogiini milloin mitäkin, mutta olen melko varma, etten koskaan puhunut mistään kovin syvällisestä. Halusin pitää lifestyle-blogia, mutta multa puuttui se sisältö, jota jakaa. Olin vielä ihan lapsi ja täysin hukassa omassa elämässäni. Rankkojen koulukiusaamis-vuosien jäljiltä mun sosiaaliset taidot olivat todella vähäiset ja halusin epätoivoisesti olla joku muu.

Vuodet vierivät, ensimmäinen poikaystävä lähti toisen matkaan ja tilanteet isäpuolen kanssa eskaloituivat joka kerta rankemmiksi, vaikka olinkin muuttanut omaan kotiin mahdollisimman aikaisin. Löysin uusia ihmisiä elämääni, mutta jossain välissä kadotin itseni kokonaan. En muista kovin hyvin, mitä blogeissani tapahtui tänä aikana. En oikein osannut asettua aloilleni, joten perustin aina uuden blogin, jonka oli määrä olla entistä parempi. Vähän aikaa pidin jopa yhteisblogia ystäväni Katin kanssa.

10 vuotta bloggaajana

Blogi osana identiteettiä

Alkuvuodesta 2015 lopetin bloggaamisen kokonaan. En ollut mielestäni päässyt tarpeeksi pitkälle, mulla oli lukijoita vain kourallinen ja koko hommasta oli lähtenyt ilo jo kauan sitten. Olin huono, en osannut kuvata tai kirjoittaa – niin ainakin sanoin itselleni koko ajan. Se oli aikaa, jolloin olin henkisesti todella huonossa jamassa, mutten vielä tajunnut sitä itse.

11.6.2015 syntyi blogi nimeltä P.S. Never Stop Smiling. Yrityksistä huolimatta en osannutkaan elää ilman blogia. Viiden vuoden aikana musta oli tullut bloggaaja – se oli osa identiteettiäni ja ilman sitä tunsin oloni vajaaksi. Blogin nimi tuli siitä ajatuksesta, että vaikka elämä kuinka potkisi päähän, ei pidä lannistua. Halusin inspiroida ja antaa toivoa. Olinhan itsekin selvinnyt rankoista ajoista, tai niin ainakin halusin uskoa.

Jälkikäteen luettuna tekstit vuosina 2015 ja 2016 huokuvat masennusta ja epätoivoa. Odotin vain, että jotain tapahtuisi, jotain mikä muuttaisi mun elämän parempaan. Vasta marraskuussa 2016 tajusin, että sen on oltava minä itse, joka muutan elämäni suunnan. Hankin apua masennukseen ja ahdistukseen ja aloin hankkimaan itselleni työkaluja selvitä elämästä.

10 vuotta bloggaajana - mitä opin, mitä kadun?

P.S. Never Stop Smiling -blogi löysi paikkansa

Vuosi 2017 meni enimmäkseen toipumiseen ja itseni etsimiseen, joten vasta vuodesta 2018 eteenpäin voisi sanoa, että tämä blogi on oikeasti ollut sitä mitä sen alunperin oli tarkoitus olla. Hengähdyspaikka, syy hymyyn ja inspiraation lähde. Ainakin toivon, että sitä se on teille lukijoilleni.

Marraskuussa 2017 tein blogimuuton Lilyn turvallisesta yhteisöstä omilleni. Pistin pystyyn oman sivuston, jossa blogi on siitä lähtien ollut. Lukijamäärä romahti muuton myötä, vaikka teeskentelinkin ulospäin jotain muuta. Se harmitti, mutta jatkoin blogin työstämistä. Sekalainen lifestyle-blogi alkoi kehittyä hyvinvointiblogiksi ja löytää oman paikkansa blogimaailmassa.

Pikkuhiljaa, kuukausi kuukaudelta oon kehittänyt blogia, kasvattanut lukijakuntaa uudestaan, opetellut uusia taitoja. Matkalle on mahtunut paljon epäilijöitä, itseni mukaanlukien. Oon saanut kommentteja siitä, etten oo aito tai samaistuttava ihminen, teen liikaa kaupallisia yhteistöitä ja mainostan yrityksiä tai muokkaan liikaa kuviani. Mutta tiedättekö mitä?

Kadun vain yhtä asiaa

Vasta nyt, vuonna 2020 mä uskallan ihan oikeasti olla se, joka olen. Se hassu, perfektionistinen, tunteikas, kiusattu, vähän vinksahtanut ja tosi välittävä tyyppi. Se, joka ei oikein sovi mihinkään lokeroon ja on ylpeä siitä. Voin sanoa täysin varmana, että blogilla on iso osuus siinä, että oon vihdoin löytänyt itseni ja aion tehdä tätä tästä eteenpäinkin just niin kuin musta tuntuu parhaalta. En kadu mitään muuta kuin sitä, etten uskaltanut aiemmin olla minä.

Puhumattakaan siitä, että mulla on maailman ihanimmat lukijat ja seuraajat, oon tutustunut blogin kautta mielettömiin ihmisiin, oppinut jopa niitä sosiaalisia taitoja ja perustanut oman yhteisön, jonka jaan upeiden ihmisten kanssa. 10 vuotta bloggaajana ei ole ollut helppo tie, mutta sitäkin opettavaisempi. Oon sanoinkuvailemattoman kiitollinen tästä matkasta, joka jatkuu edelleen.

Tästä päivästä eteenpäin mä lupaan rohkaista muitakin ihmisiä vielä enemmän tavoittelemaan unelmiaan, tekemään omia ratkaisujaan ja olemaan omia itsejään. Just sä olet sen arvoinen!

SEURAA P.S. NEVER STOP SMILING MYÖS NÄISSÄ: FACEBOOK / BLOGLOVIN / INSTAGRAM

Näin muokkaan kuvani: viisi esimerkkiä

Mun kuvankäsittely-rutiini on muuttunut merkittävästi vuosien aikana. Vielä viisi vuotta sitten käsittelin kuvani hyvin kevyesti ja epävarmalla otteella, kun taas nykyään muokkaan niitä tutuilla kaavoilla ja aika rohkeastikin. Koska kuvankäsittely on aihe, joka puhuttaa ja kiinnostaa aina, haluan avata sitä vähän enemmän täällä blogissa. Puhun usein kuvankäsittelyn puolesta, koska jo pieni säätö tekee valokuville mielettömän paljon. Mä en henkilökohtaisesti koe kuvien muokkaamista “huijaamisena”, vaan osana kokonaisuutta. Valokuvaus on mulle luonnollinen tapa ilmaista ja kehittää itseäni ja kuvanmuokkaus kuuluu siihen olennaisena osana.

Aloitetaan siitä, millä kuvaan kuvani. Kamerana mulla on käytössä Canon EOS 200D. Objektiivina käytän useimmiten Canonin kiinteäpolttovälistä 50 mm 1.8 ja välillä laajempiin kuviin Tamronin 17-50 mm 2.8, joka tosin on nykyään jo huonossa kunnossa. Yleiskuvauksessa käytän usein puhelintani iPhone XR. Nämä ovat keskiverto-hyviä ja riittävän valovoimaisia laitteita, mutta jokainen valokuvauksesta jotain tietävä ymmärtää, kuinka kaukana ollaan ammattilaistason välineistä.

Lue myös: Rekvisiitan käyttö kuvissa

Raakakuvia on helppo käsitellä

No, mitäs kun se kuvauskalusto ei ole ihan ammattitasoa? Luovutetaanko saman tien? Ei! Silloin kuvankäsittely nousee entistä tärkeämmäksi. Toiset eivät tykkää muokata kuviaan juuri ollenkaan, kun taas mulle on päivänselvä asia, että jokainen kuva kulkee kuvankäsittelyohjelman läpi ennen julkaisua.

Oon jo vuosien ajan kuvannut RAW-muodossa ns. raakakuvia, mikä tarkoittaa käytännössä sitä että kamerasta tuleva kuva on harmaa ja lattea. Jälkikäsittelyllä luodaan se varsinainen lopputulos. Tämä sopii mulle mainiosti, sillä RAW-kuvat tarjoavat paljon enemmän mahdollisuuksia kuin jpeg-muotoiset kuvat. Mä en ole teknisesti se lahjakkain kuvaaja, joten olen opetellut itselleni sopivan tavan käsitellä kuvia.

Käytän kaikki raakakuvat Lightroomin läpi, jossa teen niille erilaisia säätöjä. Säädän tarvittaessa valkotasapainoa, lisään aina kirkkautta ja terävyyttä, korostan joitain värejä ja toisia saatan neutraloida. Usein rajaan kuvaa ainakin vähän, suoristan sitä ja korjaan mahdollisia pikkuvirheitä. Vaativammat säädöt ja muokkaukset teen Photoshopin puolella.

Lue myös: 7 askelta laadukkaampiin somekuviin

Kuvankäsittelyä kannattaa treenata

Kuten huomaatte alla olevista esimerkkikuvista ja muutenkin tuottamastani sisällöstä, mulle on tärkeää että kuvat ovat valoisia ja värikkäitä. Ehkä tärkeimmäksi asiaksi koen sen, että kuvassa näkyy oleelliset asiat sopivassa kuvakulmassa, ja että se on terävä sieltä mistä pitääkin. Monia juttuja pystyy säätämään jälkikäteen, mutta epätarkasta kuvasta ei saa terävää. Ihanteellista toki olisi, jos myös valaistus olisi kohdallaan jo kuvia ottaessa ja valkotasapaino juuri sitä mitä pitääkin – aina ei vain ole aikaa/mahdollisuutta tehdä kaikkea jo kuvaustilanteessa täydellisesti.

Näiden asioiden vuoksi suosittelen kaikkia valokuvauksesta kiinnostuneita treenaaman kuvanmuokkausta. Jo muutaman perussäädön oppiminen auttaa viemään valokuvauksen ihan uudelle tasolle. Nykyään on sekin hyvä puoli, että jos ei jokaista säätöä jaksa opetella itse, on mahdollista hankkia erilaisia presetejä edullisesti ja helposti. Preset on tavallaan filtteri, joka asennetaan Lightroomiin. Sen avulla hoidat kuvankäsittelyn yhdellä klikkauksella, saat kuvaan uutta eloa ja luot helpommin yhtenäisiä värimaailmoja. Kurkkaa esim. tämä, tämä ja tämä preset. Lightroomin mobiiliversio on ilmainen, joten suosittelen lataamaan vähintään sen!

Viisi esimerkkikuvaa ennen-jälkeen

Näin muokkaan kuvani - auringonkukka


Alkuperäinen kuva on jo rajattu ajatuksen kanssa ja yksi auringonkukka on selvästi pääosassa. Kuva on kuitenkin omaan makuuni tumma ja väritön. Lisäsin kuvaan reilusti valoa, kontrastia (Exposure, Contrast) ja korostin erityisesti keltaisen, vihreä ja sinisen sävyjä. Lightroomin säätimillä on helppo säätää yksittäisten värisävyjen voimakkuutta.

Näin muokkaan kuvani - morsian


Vaikka kuvan pääkohteena on morsiamen päähine, kuva on aika ahdas. Kirkon sivuhuoneessa iski tilan puute, joten tällä oli mentävä. Tässä kuvassa halusin korostaa erityisesti punaisten hiusten ja vaalean taustan kontrastia. Oranssin ja vihreän sävyjä vähensin tasapainoisemman värimaailman saavuttamiseksi. Nostin varjokohtia (Shadows) runsaasti, että morsiamen kasvot sekä puseron ja kaulakorun yksityiskohdat erottuvat paremmin.

Näin muokkaan kuvani - SodaStream


Hämärässä asunnossa kuvaaminen on aina hankala lähtökohta, eikä tilannetta helpota vuokra-asunnon beige tapetti. Kuvauksessa käytän apuna lähes poikkeuksetta kamerajalustaa sekä salamaa kohdistettuna epäsuorasti kattoon. Näiden apukeinojen avulla kuvan saa riittävän teräväksi ilman valtavaa kohinaa. Jos jalustaa ei voi käyttää, ISO-arvoa on pakko nostaa ja siitä juuri syntyy kohinaa.

Jälleen kerran kuva on saanut rutkasti kirkkautta lisää ja olen korostanut sen vaaleita kohtia (Highlights, Whites) raikkaamman lopputuloksen saamiseksi. Valkotasapaino on alkuperäisessä kuvassa jäänyt kellertäväksi, mutta se on onneksi helposti säädettävissä Lightroomissa. Photoshopin puolella poistin sitruunasta tumman kohdan, että se näyttäisi raikkaammalta.

Näin muokkaan kuvani - auto


Tyypillinen kuva, jossa kamera ei ole ollut kuvaushetkellä ihan suorassa, joten suoristin kuvan jälkikäteen Lightroomin Angle-työkalulla. Rajaus on hyvin ahdas, mutta tämän olikin tarkoitus olla tehostekuva muiden myyntikuvien joukossa. Alkuperäinen kuva on tylsä ja harmahtava, joten lisäsin kuvaan väriä (Vibrance, Saturation) ja korostin aurinkoista talvisäätä lisäämällä pari pykälää lämpöä (Temp). Auton kolhut jätin tietysti myyntikuvaan, mutta pahimpia likatahroja poistelin Photoshopin avulla.

Näin muokkaan kuvani - ruusut


Tämäkin on hyvä esimerkki kuvasta, jossa on periaatteessa kaikki elementit hyvään kuvaan, mutta mikään kohta ei erityisesti korostu. Korostin ruusujen punaisuutta ja lehtien vihreyttä ja raikastin koko kuvaa huomattavasti (Exposure, Whites). Lisäksi suoristin ja rajasin sitä ihan hieman. Takana näkyvä ristikko on jokseenkin häiritsevä, mutta se kuului olennaisena osana kyseiseen kuvasarjaan, joten en poistanut sitä kuvankäsittelyssä.
Se olisi kuitenkin tarvittaessa onnistunut Photoshopin avulla.

Jos haluat lisää hyödyllisiä vinkkejä somen hyötykäytön, bloggaamisen tai digiviestinnän suhteen, kurkkaa mun kirjoittamat artikkelit blogin somevinkit-osiosta. Sisällöntuotanto-palveluni näet täältä.

SEURAA P.S. NEVER STOP SMILING MYÖS NÄISSÄ: FACEBOOK / BLOGLOVIN / INSTAGRAM

Kaupallinen yhteistyö ärsyttää – miksi bloggaajan työtä on lupa arvostella?

Mä oon siitä onnekas, että koko 10-vuotisen blogitaipaleeni aikana oon saanut todella vähän negatiivista palautetta. Varmasti osaltaan siksi, että oon luonteeltani hyvin sovinnainen enkä useinkaan esitä kovin kärkkäitä mielipiteitä. Ei parasta bloggaaja-materiaalia siis…

No, joka tapauksessa, yhtenä iltana huomasin tuttavani lopettaneen seuraamiseni Instagramissa. Olin suunnitellut tämän postauksen jo ennen sitä, mutta koska tarina sopii aiheeseen kuin nenä päähän, kerron sen tähän alkuun.

Sen jälkeen, kun aloin tekemään somea tavoitteellisemmin, oon huomannut että seuraajistani katoaa yksi kerrallaan tuttuja ihmisiä. Asia on mulle ihan ok, vaikka rehellisesti sanottuna aina joskus se harmittaa. Jokainen somen parissa toimiva bloggaaja, vaikuttaja ja yrittäjä tietää, kuinka tärkeä se yksikin seuraaja, tykkäys, kommentti tai julkaisun jako voi olla.

En ole kuitenkaan koskaan vaatinut sitä tutuiltani enkä ole halunnut painostaa ketään seuraamaan, ellei mun jutut aidosti kiinnosta. Tällä kertaa halusin ottaa asian mielenkiinnosta puheeksi tuttavani kanssa, joten heitin puolivitsillä aloituksen, miten moni tuttu on lakannut seuraamasta mua viime vuosina. Kuvittelin, että saataisiin aiheesta kevyt keskustelu aikaan.

Kaupallinen yhteistyö ärsyttää

Nollakontenttia ja pelkkää mainostusta

Hyvin nopeasti keskustelu ajautui negatiiviseen suuntaan ja huomasin, miten mua alkoi ärsyttää koko ajan enemmän. Ei se, että tuttavani oli lopettanut mun seuraamisen, vaan se millaisella asenteella hän suhtautui mun sisältöihin ja tekemääni työhön. Keskustelussa kävi ilmi mm. se että teen hänen mielestään “nollakontenttia”, joka on pelkkää mainostusta.

Hetken aikaa yritin turhaan selittää, että vaikka teen kaupallisia yhteistöitä, teen kaiken sisällön aidolla kiinnostuksella ja rehellisesti omilla mielipiteilläni. Että mun somen teema on hyvinvointi ja kosmetiikka ja teen niihin (mielestäni) liittyvää sisältöä, saan siitä korvauksen tai en. Kysyin, onko hän huomannut, että viimeisen puolen vuoden aikana oon jakanut hyvinkin henkilökohtaisia asioita somessani ja että vain pieni osa sisällöstä on oikeastaan ollut kaupallista. En saanut vastausta.

Lopulta päätin, että keskustelua on turha jatkaa, koska toisella on oma mielipiteensä eikä hän aio tulla asiassa piiruakaan vastaan. En tarvitse elämääni noin negatiivista asennetta, kun teen kovasti töitä menestyksen eteen. Mua jäi kuitenkin mietityttämään asia moneksi päiväksi ja näin tässä tuttavani käytöksessä saman ilmiön, jota somessa näkee vieläkin yllättävän paljon. Kun julkaisu on toteutettu yhteistyönä jonkun yrityksen kanssa, monen ihmisen silmissä se on heti no-no. “Bloggaajat haluaa vaan ilmaista tavaraa.”

Suomen lainsäädäntö määrää, että kaikki kaupallisessa tarkoituksessa tehdyt julkaisut täytyy merkitä selkeästi, ettei piilomainontaa synny. Se on hyvä asia ja noudatan tietenkin tätä, mutta näen siinä myös haittapuolen. Toiset ihmiset merkinnän “kaupallinen yhteistyö” tai “mainos” nähtyään ärsyyntyvät suunnattomasti ja skippaavat koko julkaisun, vaikka se olisi täynnä aitoa, kiinnostavaa ja järkevää asiaa. Jotkut saattavat jopa ilmiantaa julkaisuja tai tehdä jotain muuta bloggaajalle (tai yhteistyökumppanille) haitallista.

Miksi bloggaajan työtä on lupa arvostella?

Miksi bloggaajan työtä saa arvostella?

Sain joku aika sitten mahdollisuuden kirjoittaa omia ajatuksiani ja kokemuksiani blogiyhteistöistä Zonerin artikkeliin. Olen tehnyt erikokoisia yhteistöitä vuosien varrella, joten kokemusta on ehtinyt kertyä jonkin verran. Artikkeli sai hyvin keskustelua aikaan ja blogien kaupallisuus nostaa ihmisillä yleensäkin paljon tunteita pintaan. Nyt munkin on pistettävä lusikkani soppaan.

Usein bloggaajia arvostellessa unohdetaan se, että me ei olla noustu tyhjästä tähän pisteeseen. Mä oon tehnyt vuosia töitä blogin eteen, treenannut kirjoittamista ja kuvien ottamista, opiskellut somekanavien tavoitteellista käyttöä, opetellut luomaan kiinnostavaa tai myyvää sisältöä ja vakiinnuttanut seuraajakuntaa, ennen ensimmäisenkään kaupallisen yhteistyön saamista. Lisäksi panostan jokaiseen yhteistyöhön kaiken osaamiseni, luodakseni hyödyllistä ja laadukasta sisältöä.

Mua ei häiritse hyvin ja ajatuksella tehty kaupallinen sisältö, enkä jätä kiinnostavia blogeja seuraamatta, jos niissä esiintyy kaupallisuutta. Saan itsekin osan tuloistani blogin kautta, eli toisin sanoen teen tätä työkseni. Bloggaaminen on mulle yksi työn muoto. Miksi bloggaajan työtä saa arvostella? Emmekö me saa olla ylpeitä oppimistamme taidoista ja saavuttamistamme asioista? Mulle ei tulisi koskaan mieleenkään arvostella toisen ihmisen työtä tai saavutuksia.

Hyvänä esimerkkinä bloggaajien ja somevaikuttajien tekemästä työstä toimii viime viikkojen korona-tilanne. Moni vaikuttaja, mukaan lukien minä ja yhteisömme Päijät-blogit on ottanut asiakseen tukea suomalaisia pienyrittäjiä vaikean tilanteen keskellä. Me tuodaan laajempaan tietoisuuteen upeita yrityksiä, jotka eivät muuten saisi ansaitsemaansa näkyvyyttä. Vain murto-osassa näistä tapauksista me saadaan vastineeksi mitään konkreettista, mutta teemme sen mielellämme yhteisen hyvän eteen.

Kaupallinen yhteistyö - bloggaajan työ

Kaupallinen yhteistyö hyödyttää myös lukijaa

Kun yhtenä perjantai-päivänä meikkasin Weekend Festival -yhteistyötä varten, tulin ajatelleeksi, että onneksi pääsin tekemään tämän yhteistyön. Ei siksi, että pääsen sen kautta festareille (vaikka tottakai sekin on huikeeta), vaan siksi, etten olisi oma-aloitteisesti tajunnut tehdä sellaista meikkiä ja esitellä sitä seuraajilleni. Taas yksi meikkauskokeilu olisi siis jäänyt tekemättä.

Sinä blogien lukija tai somevaikuttajien seuraaja, oletko koskaan ajatellut, että se on osaksi yhteistöiden ansiota, että vaikuttaja pystyy tekemään niin laadukasta tai monipuolista sisältöä? Jokainen ammattimainen vaikuttaja tekee sellaista sisältöä, josta tietää seuraajiensa nauttivan ja yhteistyökumppaniensa saavan hyötyä. Lisäksi arvonnat, alekoodit yms. mahdollistuvat yleensä aina juuri kaupallisuuden avulla.

Paikallisen blogiyhteisön ylläpitäjänä voin ihan rehellisesti sanoa, että olen löytänyt upeita yrityksiä ja tapahtumia Päijät-Hämeen alueelta juuri yhteisömme ansiosta. Ja tiedän että moni muukin on. Asioilla on monta puolta, eikä blogien kaupallistumista kannata koskaan ajatella vain bloggaajien keinona hyötyä tai saada ilmaista tavaraa.


Sun ei tarvitse tykätä bloggaajasta tai seurata häntä, jos et ole aidosti kiinnostunut sisällöstä, mutta kunnioita häntä ja hänen tekemäänsä työtä ihan kuin ketä tahansa muutakin – oli hän sitten tuttu tai tuntematon sinulle.

SEURAA P.S. NEVER STOP SMILING MYÖS NÄISSÄ: FACEBOOK / BLOGLOVIN / INSTAGRAM

Vuoden 2019 kohokohdat

Vuoden viimeisenä päivänä on taas aika pistää kaikki tapahtunut pakettiin ja muistella perinteisesti, mitä kaikkea tähän vuoteen mahtui. Kuten viime vuonna, listasin taas tämän vuoden luetuimmat postaukset, tykätyimmät kuvat, kuunnelluimmat biisit ja muut tärkeimmät tapahtumat. Tässä tulee siis vuoden 2019 kohokohdat!

Näitä postauksia te luitte eniten

Näistä kuvista te tykkäsitte eniten

Best nine 2019

Näitä kuuntelin eniten

  • Five Finger Death Punch – Jekyll And Hyde
  • Block Buster – Move
  • Disturbed – Living After Moonlight
  • Lil Nas X – Old Town Road ft. Billy Ray Cyrus
  • Metallica – Battery
  • Cheek – All Good Everything
  • The 69 Eyes – Jet Fighter Plane
  • Backyard Babies – Th1rt3en or Nothing
  • Francine – Goodbye Forever
  • Maryslim – This Corrosion
  • Skid Row – 18 And Life
  • Halford – The One You Love to Hate
Vuoden 2019 kohokohdat

Nämä tapahtuivat

Päijät-blogit

Yksi isoin asia, mistä tulen muistamaan vuoden 2019, on blogiyhteisömme Päijät-blogit. Perustin yhteisön ajatuksella, että haluan tuoda paikallisia bloggaajia yhteen. Pikku hiljaa yhteisön ajatus on laajentunut koko Päijät-Hämeen alueen nostamiseksi ja olemme saaneet mielettömästi kannustusta toiminnallemme. Meidät on noteerattu monella tasolla, alkuvuodesta meistä tehtiin lehtijuttu ja pitkin vuotta olemme saaneet paljon yhteydenottoja paikallisilta toimijoilta. Seuraajiakin on kertynyt yhteensä tuhansia. Tässä välissä haluankin vielä kerran kiittää kaikkia mielettömiä bloggaajia ja yhteistyökumppaneita, joihin olen saanut tämän vuoden aikana tutustua.

Oman blogin kehitys

Kun nyt onnistumisista puhutaan, vuosi on ollut hyvä myös omalle blogilleni. Teitä lukijoita on riittänyt koko vuoden aika tasaisesti, vaikka kiireiltäni en ole aina ehtinyt päivittämään blogia yhtä aktiivisesti kuin olisin halunnut. Mulla on ollut moninkertaisesti enemmän yhteistyökumppaneita kuin koskaan aiemmin, kiitos myös teistä jokaiselle. Lisäksi olen saanut kirjoittaa juuri niistä aiheista, joihin tunnen intohimoa ja olen saanut monesti kiitosta teksteistäni. Parasta on ollut huomata, että ihmiset oikeasti noteeraavat kirjoitukseni, hyödyntävät vinkkejäni ja tulevat jopa itse kysymään neuvoja someasioiden suhteen.

Ammatillinen kehitys

Mulla tulee bloggaamista täyteen pian 10 vuotta ja tämän opettavaisen blogimatkan aikana olen ehtinyt kerryttää niin paljon ammattitaitoa, että kuluneen vuoden aikana olen pystynyt tarjoamaan palveluitani myös muille. Moni jo tietääkin, että olen saanut ensimmäiset asiakkaani sisällöntuotannon parissa ja olen puhkunut intoa, kun pääsen tuottamaan sisältöä yritysten nettisivuille ja somekanaviin. Kuitenkin urani on vielä alkuvaiheessa, joten toivon, että uusi vuosi tuo runsaasti uusia mahdollisuuksia ja asiakkaita.

Yksityiselämän vastoinkäymiset

Samaan aikaan, kun ammatillisesti olen päässyt etenemään polullani, on yksityiselämässä tullut otettua takapakkia muutamaan kertaan. En nyt pysty avaamaan tässä kaikkea tapahtunutta, mutta olen mm. joutunut soittamaan itselleni ambulanssin kolme kertaa ja pelkäämään terveyteni puolesta moneen otteeseen. Samoin ihmissuhteissa on ollut paljon ailahtelua ja mieltä painavia asioita. Enemmän rehellistä puhetta tämän vuoden ongelmista löydät ainakin täältä ja täältä. Toisaalta olen myös oivaltanut monia asioita, oppinut tuntemaan itseäni entistä paremmin, alkanut arvostaa hyviä päiviä enemmän ja työstänyt ongelmiani. Koen olevani valmis uuteen vuoteen ja uusiin haasteisiin.

Samalla pakettiin pistetään koko vuosikymmen, joka pitää sisällään ihan mielettömän määrän erilaisia asioita. Tämä vuosikymmen tulee jäämään mieleeni, koska tänä aikana mä oon kasvanut aikuiseksi, saavuttanut valtavasti, nähnyt vähän maailmaa ja myös menettänyt monia asioita. Lisää ajatuksia ja muistoja jaan tänään Instagramissani.

Millaisia ajatuksia mennyt vuosi(kymmen) herättää sussa? Mitä odotat eniten ensi vuodelta? Ihanaa vuodenvaihdetta!

SEURAA P.S. NEVER STOP SMILING MYÖS NÄISSÄ: FACEBOOK / BLOGLOVIN / INSTAGRAM

Never have I ever -blogihaaste

Never have I ever

Blinger Shimmer -blogin Mira kertoi tällä viikolla Never have I ever -postauksessaan, millaisia juttuja hän ei ole koskaan tehnyt ja koska listaus oli niin hauskaa luettavaa, aloin miettimään omaa listaani. Näitä oli yllättävän vaikea keksiä, mutta kyllähän sieltä löytyi yhtä sun toista, kun vähän aikaa mietti.

En ole koskaan…

…lentänyt kuumailmapallolla. Haluaisin kyllä kokeilla.

…käynyt Lapissa. Tai ylipäänsä Pohjanmaata ylempänä.

…lukenut Taru sormusten herrasta -kirjoja. Leffatkin tekee tiukkaa, jostain syystä koen ne aika tylsinä, toisin kuin Hobitit!

…käynyt hierojalla. Syytä ehkä olisi.

…uinut meressä. En kyllä nykyään käy uimassa muutenkaan.

…ajanut moottoripyörällä. Aika moni muu ajoväline on tullut kokeiltua, mutta tämä ei ole vielä toteutunut.

…kokeillut joogaa. Olisi kyllä hauska testata sekin joku kerta!

…lasketellut. Tämä tuntuu olevan monen muunkin listalla, mutta olihan se mainittava silti.

…asunut Päijät-Hämeen ulkopuolella. Täällä on kuitenkin tullut asuttua monessa eri paikassa.

…soittanut viulua. Tosi montaa muuta soitinta oon kokeillut, mutten koskaan soittanut mitenkään säännöllisesti.

…omistanut asuntoa. Toistaiseksi oon asunut aina vuokralla.

…saanut kokeesta seiskaa huonompaa numeroa.

Never have I ever blogihaaste

Millaisia asioita sä et ole koskaan tehnyt? Löytyykö mitään samoja juttuja kuin mun listalta? Ota haaste vastaan ja kerro kommenttiboksissa, tai tee postaus omaan blogiisi!

SEURAA P.S. NEVER STOP SMILING MYÖS NÄISSÄ: FACEBOOK / BLOGLOVIN / INSTAGRAM