Bloggaaminen

10 vuotta bloggaajana – mitä opin, mitä kadun?

Mulla on ollut tässä kuussa kaksi isoa merkkipäivää. Tänä vuonna mulla tuli täyteen 10 vuotta bloggaajana ja samalla tämä P.S. Never Stop Smiling -blogi täytti viisi vuotta. Huh! Tänään muistellaan, mitä nämä kaikki vuodet ovatkaan pitäneet sisällään.

Mistä kaikki alkoi?

Valitettavasti en muista ihan tarkkaan, koska aloitin ensimmäisen blogini, miksi, tai edes mikä se oli nimeltään. Kesällä 2010 olin 17-vuotias, seurustelin ensirakkauteni kanssa, matkustin ensimmäistä kertaa yksin ulkomaille, vietin paljon aikaa parhaan ystäväni ja edellisvuonna syntyneen pikkuveljeni kanssa, olin kesälomalla lähihoitaja-koulusta, menetin pappani ja yritin parhaani mukaan selvitä elämästä epävakaan isäpuolen kanssa.

Ensimmäisen blogini tarkoitus oli toimia virtuaalisena päiväkirjana, paikkana jossa voin olla oma itseni ja höpötellä kevyitä juttuja. Olin ihaillut Mungolife-blogin Annaa ja halusin olla kuin hän. Olin harrastanut valokuvausta jo muutaman vuoden ja hankkinut ensimmäisen järjestelmäkamerani, mutta oikeasti mulla ei ollut hajuakaan, miten kameraa käytetään tai miten blogimaailma toimii. Tärkeintä oli se intohimo ja halu kehittyä.

Muistan, että kirjoitin blogiini milloin mitäkin, mutta olen melko varma, etten koskaan puhunut mistään kovin syvällisestä. Halusin pitää lifestyle-blogia, mutta multa puuttui se sisältö, jota jakaa. Olin vielä ihan lapsi ja täysin hukassa omassa elämässäni. Rankkojen koulukiusaamis-vuosien jäljiltä mun sosiaaliset taidot olivat todella vähäiset ja halusin epätoivoisesti olla joku muu.

Vuodet vierivät, ensimmäinen poikaystävä lähti toisen matkaan ja tilanteet isäpuolen kanssa eskaloituivat joka kerta rankemmiksi, vaikka olinkin muuttanut omaan kotiin mahdollisimman aikaisin. Löysin uusia ihmisiä elämääni, mutta jossain välissä kadotin itseni kokonaan. En muista kovin hyvin, mitä blogeissani tapahtui tänä aikana. En oikein osannut asettua aloilleni, joten perustin aina uuden blogin, jonka oli määrä olla entistä parempi. Vähän aikaa pidin jopa yhteisblogia ystäväni Katin kanssa.

10 vuotta bloggaajana

Blogi osana identiteettiä

Alkuvuodesta 2015 lopetin bloggaamisen kokonaan. En ollut mielestäni päässyt tarpeeksi pitkälle, mulla oli lukijoita vain kourallinen ja koko hommasta oli lähtenyt ilo jo kauan sitten. Olin huono, en osannut kuvata tai kirjoittaa – niin ainakin sanoin itselleni koko ajan. Se oli aikaa, jolloin olin henkisesti todella huonossa jamassa, mutten vielä tajunnut sitä itse.

11.6.2015 syntyi blogi nimeltä P.S. Never Stop Smiling. Yrityksistä huolimatta en osannutkaan elää ilman blogia. Viiden vuoden aikana musta oli tullut bloggaaja – se oli osa identiteettiäni ja ilman sitä tunsin oloni vajaaksi. Blogin nimi tuli siitä ajatuksesta, että vaikka elämä kuinka potkisi päähän, ei pidä lannistua. Halusin inspiroida ja antaa toivoa. Olinhan itsekin selvinnyt rankoista ajoista, tai niin ainakin halusin uskoa.

Jälkikäteen luettuna tekstit vuosina 2015 ja 2016 huokuvat masennusta ja epätoivoa. Odotin vain, että jotain tapahtuisi, jotain mikä muuttaisi mun elämän parempaan. Vasta marraskuussa 2016 tajusin, että sen on oltava minä itse, joka muutan elämäni suunnan. Hankin apua masennukseen ja ahdistukseen ja aloin hankkimaan itselleni työkaluja selvitä elämästä.

10 vuotta bloggaajana - mitä opin, mitä kadun?

P.S. Never Stop Smiling -blogi löysi paikkansa

Vuosi 2017 meni enimmäkseen toipumiseen ja itseni etsimiseen, joten vasta vuodesta 2018 eteenpäin voisi sanoa, että tämä blogi on oikeasti ollut sitä mitä sen alunperin oli tarkoitus olla. Hengähdyspaikka, syy hymyyn ja inspiraation lähde. Ainakin toivon, että sitä se on teille lukijoilleni.

Marraskuussa 2017 tein blogimuuton Lilyn turvallisesta yhteisöstä omilleni. Pistin pystyyn oman sivuston, jossa blogi on siitä lähtien ollut. Lukijamäärä romahti muuton myötä, vaikka teeskentelinkin ulospäin jotain muuta. Se harmitti, mutta jatkoin blogin työstämistä. Sekalainen lifestyle-blogi alkoi kehittyä hyvinvointiblogiksi ja löytää oman paikkansa blogimaailmassa.

Pikkuhiljaa, kuukausi kuukaudelta oon kehittänyt blogia, kasvattanut lukijakuntaa uudestaan, opetellut uusia taitoja. Matkalle on mahtunut paljon epäilijöitä, itseni mukaanlukien. Oon saanut kommentteja siitä, etten oo aito tai samaistuttava ihminen, teen liikaa kaupallisia yhteistöitä ja mainostan yrityksiä tai muokkaan liikaa kuviani. Mutta tiedättekö mitä?

Kadun vain yhtä asiaa

Vasta nyt, vuonna 2020 mä uskallan ihan oikeasti olla se, joka olen. Se hassu, perfektionistinen, tunteikas, kiusattu, vähän vinksahtanut ja tosi välittävä tyyppi. Se, joka ei oikein sovi mihinkään lokeroon ja on ylpeä siitä. Voin sanoa täysin varmana, että blogilla on iso osuus siinä, että oon vihdoin löytänyt itseni ja aion tehdä tätä tästä eteenpäinkin just niin kuin musta tuntuu parhaalta. En kadu mitään muuta kuin sitä, etten uskaltanut aiemmin olla minä.

Puhumattakaan siitä, että mulla on maailman ihanimmat lukijat ja seuraajat, oon tutustunut blogin kautta mielettömiin ihmisiin, oppinut jopa niitä sosiaalisia taitoja ja perustanut oman yhteisön, jonka jaan upeiden ihmisten kanssa. 10 vuotta bloggaajana ei ole ollut helppo tie, mutta sitäkin opettavaisempi. Oon sanoinkuvailemattoman kiitollinen tästä matkasta, joka jatkuu edelleen.

Tästä päivästä eteenpäin mä lupaan rohkaista muitakin ihmisiä vielä enemmän tavoittelemaan unelmiaan, tekemään omia ratkaisujaan ja olemaan omia itsejään. Just sä olet sen arvoinen!

SEURAA P.S. NEVER STOP SMILING MYÖS NÄISSÄ: FACEBOOK / BLOGLOVIN / INSTAGRAM

Kaupallinen yhteistyö ärsyttää – miksi bloggaajan työtä on lupa arvostella?

Mä oon siitä onnekas, että koko 10-vuotisen blogitaipaleeni aikana oon saanut todella vähän negatiivista palautetta. Varmasti osaltaan siksi, että oon luonteeltani hyvin sovinnainen enkä useinkaan esitä kovin kärkkäitä mielipiteitä. Ei parasta bloggaaja-materiaalia siis…

No, joka tapauksessa, yhtenä iltana huomasin tuttavani lopettaneen seuraamiseni Instagramissa. Olin suunnitellut tämän postauksen jo ennen sitä, mutta koska tarina sopii aiheeseen kuin nenä päähän, kerron sen tähän alkuun.

Sen jälkeen, kun aloin tekemään somea tavoitteellisemmin, oon huomannut että seuraajistani katoaa yksi kerrallaan tuttuja ihmisiä. Asia on mulle ihan ok, vaikka rehellisesti sanottuna aina joskus se harmittaa. Jokainen somen parissa toimiva bloggaaja, vaikuttaja ja yrittäjä tietää, kuinka tärkeä se yksikin seuraaja, tykkäys, kommentti tai julkaisun jako voi olla.

En ole kuitenkaan koskaan vaatinut sitä tutuiltani enkä ole halunnut painostaa ketään seuraamaan, ellei mun jutut aidosti kiinnosta. Tällä kertaa halusin ottaa asian mielenkiinnosta puheeksi tuttavani kanssa, joten heitin puolivitsillä aloituksen, miten moni tuttu on lakannut seuraamasta mua viime vuosina. Kuvittelin, että saataisiin aiheesta kevyt keskustelu aikaan.

Kaupallinen yhteistyö ärsyttää

Nollakontenttia ja pelkkää mainostusta

Hyvin nopeasti keskustelu ajautui negatiiviseen suuntaan ja huomasin, miten mua alkoi ärsyttää koko ajan enemmän. Ei se, että tuttavani oli lopettanut mun seuraamisen, vaan se millaisella asenteella hän suhtautui mun sisältöihin ja tekemääni työhön. Keskustelussa kävi ilmi mm. se että teen hänen mielestään “nollakontenttia”, joka on pelkkää mainostusta.

Hetken aikaa yritin turhaan selittää, että vaikka teen kaupallisia yhteistöitä, teen kaiken sisällön aidolla kiinnostuksella ja rehellisesti omilla mielipiteilläni. Että mun somen teema on hyvinvointi ja kosmetiikka ja teen niihin (mielestäni) liittyvää sisältöä, saan siitä korvauksen tai en. Kysyin, onko hän huomannut, että viimeisen puolen vuoden aikana oon jakanut hyvinkin henkilökohtaisia asioita somessani ja että vain pieni osa sisällöstä on oikeastaan ollut kaupallista. En saanut vastausta.

Lopulta päätin, että keskustelua on turha jatkaa, koska toisella on oma mielipiteensä eikä hän aio tulla asiassa piiruakaan vastaan. En tarvitse elämääni noin negatiivista asennetta, kun teen kovasti töitä menestyksen eteen. Mua jäi kuitenkin mietityttämään asia moneksi päiväksi ja näin tässä tuttavani käytöksessä saman ilmiön, jota somessa näkee vieläkin yllättävän paljon. Kun julkaisu on toteutettu yhteistyönä jonkun yrityksen kanssa, monen ihmisen silmissä se on heti no-no. “Bloggaajat haluaa vaan ilmaista tavaraa.”

Suomen lainsäädäntö määrää, että kaikki kaupallisessa tarkoituksessa tehdyt julkaisut täytyy merkitä selkeästi, ettei piilomainontaa synny. Se on hyvä asia ja noudatan tietenkin tätä, mutta näen siinä myös haittapuolen. Toiset ihmiset merkinnän “kaupallinen yhteistyö” tai “mainos” nähtyään ärsyyntyvät suunnattomasti ja skippaavat koko julkaisun, vaikka se olisi täynnä aitoa, kiinnostavaa ja järkevää asiaa. Jotkut saattavat jopa ilmiantaa julkaisuja tai tehdä jotain muuta bloggaajalle (tai yhteistyökumppanille) haitallista.

Miksi bloggaajan työtä on lupa arvostella?

Miksi bloggaajan työtä saa arvostella?

Sain joku aika sitten mahdollisuuden kirjoittaa omia ajatuksiani ja kokemuksiani blogiyhteistöistä Zonerin artikkeliin. Olen tehnyt erikokoisia yhteistöitä vuosien varrella, joten kokemusta on ehtinyt kertyä jonkin verran. Artikkeli sai hyvin keskustelua aikaan ja blogien kaupallisuus nostaa ihmisillä yleensäkin paljon tunteita pintaan. Nyt munkin on pistettävä lusikkani soppaan.

Usein bloggaajia arvostellessa unohdetaan se, että me ei olla noustu tyhjästä tähän pisteeseen. Mä oon tehnyt vuosia töitä blogin eteen, treenannut kirjoittamista ja kuvien ottamista, opiskellut somekanavien tavoitteellista käyttöä, opetellut luomaan kiinnostavaa tai myyvää sisältöä ja vakiinnuttanut seuraajakuntaa, ennen ensimmäisenkään kaupallisen yhteistyön saamista. Lisäksi panostan jokaiseen yhteistyöhön kaiken osaamiseni, luodakseni hyödyllistä ja laadukasta sisältöä.

Mua ei häiritse hyvin ja ajatuksella tehty kaupallinen sisältö, enkä jätä kiinnostavia blogeja seuraamatta, jos niissä esiintyy kaupallisuutta. Saan itsekin osan tuloistani blogin kautta, eli toisin sanoen teen tätä työkseni. Bloggaaminen on mulle yksi työn muoto. Miksi bloggaajan työtä saa arvostella? Emmekö me saa olla ylpeitä oppimistamme taidoista ja saavuttamistamme asioista? Mulle ei tulisi koskaan mieleenkään arvostella toisen ihmisen työtä tai saavutuksia.

Hyvänä esimerkkinä bloggaajien ja somevaikuttajien tekemästä työstä toimii viime viikkojen korona-tilanne. Moni vaikuttaja, mukaan lukien minä ja yhteisömme Päijät-blogit on ottanut asiakseen tukea suomalaisia pienyrittäjiä vaikean tilanteen keskellä. Me tuodaan laajempaan tietoisuuteen upeita yrityksiä, jotka eivät muuten saisi ansaitsemaansa näkyvyyttä. Vain murto-osassa näistä tapauksista me saadaan vastineeksi mitään konkreettista, mutta teemme sen mielellämme yhteisen hyvän eteen.

Kaupallinen yhteistyö - bloggaajan työ

Kaupallinen yhteistyö hyödyttää myös lukijaa

Kun yhtenä perjantai-päivänä meikkasin Weekend Festival -yhteistyötä varten, tulin ajatelleeksi, että onneksi pääsin tekemään tämän yhteistyön. Ei siksi, että pääsen sen kautta festareille (vaikka tottakai sekin on huikeeta), vaan siksi, etten olisi oma-aloitteisesti tajunnut tehdä sellaista meikkiä ja esitellä sitä seuraajilleni. Taas yksi meikkauskokeilu olisi siis jäänyt tekemättä.

Sinä blogien lukija tai somevaikuttajien seuraaja, oletko koskaan ajatellut, että se on osaksi yhteistöiden ansiota, että vaikuttaja pystyy tekemään niin laadukasta tai monipuolista sisältöä? Jokainen ammattimainen vaikuttaja tekee sellaista sisältöä, josta tietää seuraajiensa nauttivan ja yhteistyökumppaniensa saavan hyötyä. Lisäksi arvonnat, alekoodit yms. mahdollistuvat yleensä aina juuri kaupallisuuden avulla.

Paikallisen blogiyhteisön ylläpitäjänä voin ihan rehellisesti sanoa, että olen löytänyt upeita yrityksiä ja tapahtumia Päijät-Hämeen alueelta juuri yhteisömme ansiosta. Ja tiedän että moni muukin on. Asioilla on monta puolta, eikä blogien kaupallistumista kannata koskaan ajatella vain bloggaajien keinona hyötyä tai saada ilmaista tavaraa.


Sun ei tarvitse tykätä bloggaajasta tai seurata häntä, jos et ole aidosti kiinnostunut sisällöstä, mutta kunnioita häntä ja hänen tekemäänsä työtä ihan kuin ketä tahansa muutakin – oli hän sitten tuttu tai tuntematon sinulle.

SEURAA P.S. NEVER STOP SMILING MYÖS NÄISSÄ: FACEBOOK / BLOGLOVIN / INSTAGRAM