Kuka mä olen? Kuka sä olet? Ja miksi?

Itsetutkiskelu ja omien tunteiden tunnistaminen voi olla todella palkitsevaa. Jos multa kysytään, jokaisen ihmisen pitäisi käyttää jonkinlainen ajanjakso elämästään siihen että pohtii mistä tulee, miksi on sellainen kuin on, mitkä asiat ovat muovanneet täksi nykyiseksi ihmiseksi ja millaiset omat voimavarat ovat. Mä oon hyvin pohdiskeleva ihminen ja oon tehnyt itsetutkiskelua jo varmaan lapsesta asti ihan huomaamattanikin, mutta vasta kuluneena syksynä oon tehnyt ihan valtavan suuria oivalluksia.

Aina aiemmin oon päätynyt siihen lopputulokseen, että mussa on tämä ja tämä vika, ja näitä asioita mun pitäisi pyrkiä muuttamaan. Sen sijaan olisin voinut keskittyä ymmärtämään, miksi mä olen juuri tämmöinen. Jokainen meistä on tiettyjen asioiden summa. Meillä on tietty pohja, joka tulee vanhemmilta ja taas heidän vanhemmiltaan. Lisäksi kasvatus, kasvuympäristö ja etenkin lapsuudessa/nuoruudessa koetut asiat muovaavat meitä ihan käsittämättömän paljon. Toki omat päätökset ja myöhemmin muut ihmissuhteet vievät johonkin tiettyyn suuntaan elämässä, mutta iso osa meidän nykykäyttäytymisestä peilautuu varhaiseen kehitykseen eli sinne lapsuuteen.

Kuten jo sanoinkin, tähän mennessä oon ajatellut asiaa lähinnä itsesyytösten kautta. Vaikka itselleen kuinka hokisi, että mä olen hyvä ja arvokas näin, on siihen aika vaikea oikeasti uskoa. Vasta kun kollegani sanoi yhden asian muutama viikko sitten, jotain mun ajattelutavassa muuttui. Se asia oli “Ihminen ei ole viallinen silloin kun reagoi negatiivisiin kokemuksiin ja mieli säröilee. Jos niihin ei reagoi mitenkään, vasta silloin kannattaa miettiä missä vika.”

Näiden sanojen myötä aloin yhtäkkiä ymmärtää, että mulla on oikeus olla vähän rikki eikä siinä ole mitään väärää. Että kaikelle on olemassa joku syy. Olen välillä todella ujo ja hiljainen, koska en aina uskalla olla oma itseni aiempien kokemusten vuoksi. Kärsin suuresta menettämisen pelosta koska olen menettänyt niin paljon. Pelkään jatkuvasti jääväni ulkopuolelle ja paitsi asioista, koska lapsena/nuorena niin tapahtui todella usein. Kaikelle on olemassa selitys.

Kun me ymmärretään, miksi olemme sellaisia kuin olemme, vasta silloin voidaan oikeasti pyrkiä kehittymään. Jos siellä ruudun toisella puolella on nyt yksikin ihminen, joka kamppailee samankaltaisten itsesyytösten kanssa ja ajattelee, että on huono ihminen, haluan sanoa että et ole. Olet kokemustesi summa ja olet juuri sinä, eikä toista samanlaista ole. Olet hyvä juuri noin.

Minkälaisia ajatuksia tämä postaus herätti? Ootko sä tehnyt itsetutkiskelua?

SEURAA P.S. NEVER STOP SMILING MYÖS NÄISSÄ: FACEBOOK / BLOGLOVIN / INSTAGRAM

8 kommenttia

Add a Comment

Your email address will not be published. Required fields are marked *