Kehu päivässä pitää pahan mielen loitolla

En ole vähään aikaan halunnut kirjoittaa mitään erityisen syvällistä, vaikka näitä luonnoksia eri aiheista pyörii tuolla tallennetuissa postauksissa ainakin kolme. Elämä on tällä hetkellä todella hektistä ja vaikka saan joka päivä uusia oivalluksia ja ajatuksia, joita olisi kiva jakaa tännekin, en iltaisin jaksa enää ajatella niin paljoa että saisin järkevän tekstin aikaiseksi.

Yksi asia on mietityttänyt mua tällä viikolla taas erityisen paljon. Sama asia jaksaa hämmentää ja hämmästyttää kerta toisensa jälkeen. Kyseessä on se, miten kamalalla tavalla ihmiset monesti puhuvat toisilleen. Suurin osa teistä varmasti tietää, miten paljon somekiusaaminen on esillä tietyin väliajoin, joten en lähde avaamaan sitä aiheena sen kummemmin. Voin kuitenkin vain kummastella, missä vaiheessa ihmisistä on tullut niin kylmiä ja itsekeskeisiä.

Kehu päivässä pitää pahan mielen loitolla

Sosiaalinen media vs. muu maailma

Somekäyttäytymisesta puhutaan tosiaan paljon, ja ymmärrettäväähän se on. Koko sosiaalinen media on vielä tuore ilmiö ja se puhuttaa. Kiusaamista somessa esiintyy ihan liikaa ja kynnys siihen on osalla ihmisistä ihan älyttömän matala. Somessa on helppo sanoa kaikenlaista, toisinaan täysin anonyymisti, mutta usein jopa omalla nimellä/naamalla.

Oon kuitenkin pohtinut, ovatko muun elämän käytöstavat ja käyttäytymisnormit, tai niiden puute, jotenkin unohtuneet ja jääneet kaiken tämän somekiusaamis-keskustelun alle. Muistetaanko enää ollenkaan miettiä, miten toiselle puhutaan somen ulkopuolella? Vai puhutaanko ollenkaan? Onko somemaailma tuonut mukanaan sen, että yhtäkkiä meillä onkin oikeus puhua ihan kaikki ajatukset ääneen – riippumatta siitä, ovatko ne negatiivisia tai positiivisia tai mikä niiden vaikutus on?

Se on selvä, ettei kukaan aina jaksa olla hyväntuulinen ja puhua kauniisti, mutta mistä lähtien on ollut hyväksyttävää tiuskia toiselle, jättää vastaamatta kysymykseen, puhua päälle, kommentoida alentavasti tai arvostella esim. toisen ulkonäköä erittäin negatiivisin ilmaisuin? Mulle on aina opetettu että jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, suu on hyvä pitää kiinni – sen mukaan olen toiminut ja toimin edelleen.

Tietenkään kaikkea ei tarvitse kuorruttaa kauniilla sanoilla, enkä tarkoita että pitäisi valehdella, mutta olen sitä mieltä että aina voi ajatella ensin hetken, ennen kuin avaa suunsa. Jokaisen, joka kommunikoi toisten ihmisten kanssa, olisi hyvä pitää mielessä kysymys, mitä itse haluaisit kuulla. Jos jokainen korvaisi edes yhden negatiivisen asian, jonka aikoo sanoa, jollain positiivisemmalla asialla, meillä olisi takuuvarmasti paljon onnellisempia ja tehokkaampia ihmisiä täällä. Kritiikkiä voi antaa tarvittaessa, mutta sen voi antaa monella tapaa.

Otetaanko yhdessä vastaan sellainen haaste, että yritetään muistaa joka päivä sanoa jollekin jotain kivaa? Että mietitään hetki, ennen kuin päästetään sammakoita suusta? Somessa tai ei, ollaanhan mukavia tai vähintäänkin kunnioittavia toisillemme. Ihanaa päivänjatkoa!

SEURAA P.S. NEVER STOP SMILING MYÖS NÄISSÄ: FACEBOOK / BLOGLOVIN / INSTAGRAM

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *