Hyvinvointi

Salaatti, joka maistuu kesältä

Pikkuhiljaa aletaan olla taas siinä pisteessä, joka tulee vastaan joka vuosi ja tuntuu aina yhtä kurjalta. Ainakin omasta mielestäni. Kesä lähestyy uhkaavasti loppuaan ja illat pimenevät hurjaa vauhtia.

Toki, alkusyksy on kaunista aikaa ja tuleehan se kesä aina ensi vuonna, mutta mulla on aina valtavan suuria vaikeuksia sopeutua pimeimpään ja kylmimpään aikaamme täällä Suomessa. Viimeiset puoli vuotta on olleet muutenkin yhtä hullunmyllyä ja vuosi 2020 tulee jäämään historiaan monella tavalla, mutta ei ainakaan positiivisessa mielessä.

Tällä hetkellä, koronatilanteen eläessä jatkuvasti, tuntuu että matka seuraavaan kesään on loputtoman pitkä. Ehkä jopa vähän pelottaa, millä tolalla maailma on, jos sinne asti selvitään. Vähän dramaattista, juu, mutta ei tätä koko maailmaa ravistavaa sairautta oikein voi sivuuttaakaan – saati olla miettimättä.

Tuntuu, että juuri nyt mä tarvitsen entistä enemmän omaa pientä pakopaikkaani. Tätä blogia, jossa mulla on mahdollisuus hallita asioita, kun muu maailma heittää kärrynpyörää. Otetaan ilo irti vielä viimeisistä kesähetkistä. Tehdään salaatti, joka muistuttaa auringosta, kesäpäivästä, väreistä ja vapaudesta.

Salaatti joka maistuu kesältä
Kesäsalaatti mansikka

Salaatti, joka maistuu kesältä (2 annosta)

1/2 pss Frisee-salaattia

Kourallinen miniluumutomaatteja

1/2 avokaado

1/2 prk pieniä mozzarella-palloja

Tuoreita mansikoita

Cashewpähkinöitä

Herneitä

Tee lautaselle pohja salaatinlehdistä. Leikkaa miniluumutomaatit puoliksi pituussunnassa ja asettele ne salaatin päälle. Paloittele mansikat ja avokaado ja asettele ne tomaatin puolikkaiden päälle. Ripottele päälle cashewpähkinöitä, mozzarella-palloja ja herneitä.

Salaattiin voit tietysti laittaa ihan mitä itse haluat, mutta yllä mainitut ainekset tekivät siitä mun makuuni erityisen kesäisen. Ensimmäisen kerran tein tätä keskikesällä, jolloin herneet ja mansikat olivat parhaimmillaan. Näin elokuun lopulla on haastavampaa löytää hyviä mansikoita, mutta monissa kaupoissa on erillinen marja-hylly, mistä niitä voi etsiä. Mansikka on kuitenkin aina mansikka ja ainakin mulle se merkitsee vahvasti kesää.

Kesäsalaatit

Jos kesäisen salaatin tekeminen ei nappaa, toivottavasti nämä aurinkoisena kesäpäivänä otetut kuvat kuitenkin tuovat vähän lisäenergiaa päivääsi. Muistathan, että rankkoinakin aikoina sulla on oikeus pysähtyä, hengittää ja nauttia. Edes pienen hetken ajan.

Mikä ruoka tuo sulle kesän mieleen? Onko sun vaikea luopua kesästä, vai painatko jo täysillä kohti syksyä?

SEURAA P.S. NEVER STOP SMILING MYÖS NÄISSÄ: FACEBOOK / BLOGLOVIN / INSTAGRAM

Korvakorut polymeerimassasta

*Postaus päivitetty 19.9.20*

Otsikosta se selviää – syy miksi mä oon ollut hiljaa täällä blogin puolella viime viikkoina. Toinen tuore syy on se, että multa revähti hetki sitten jalasta kaksi lihasta ja nyt on pitänyt yrittää toipua siitä. Mutta tänään keskitytään tähän positiivisempaan aiheeseen, eli polymeerimassasta tehtyihin korvakoruihin! Näiden kanssa oon viettänyt hyvinkin tiiviisti viime viikot – TikTokin lisäksi. TikTok on muuten aika loistava tapa markkinoida tuotteita, mutta siitä kerron erikseen omassa postauksessaan.

Mä innostuin polymeeri-korvakoruista kesän aikana. Katsottuani lukemattomia diy-videoita niiden tekemisestä, ennen kuin huomasinkaan, olin jo tilaamassa tarvikkeita omien tekemistä varten. Jouduin alkuun googlettamaan valtavasti erilaisia tietoja, joten ajattelin kasata pienen informaatio-pläjäyksen, jos säkin innostut korujen teosta.

En oo koskaan ennen tehnyt mitään koruja, enkä oo erityisen taitava tekemään käsitöitä muutenkaan. Ajattelin siis alkuun, etten osaa ja innostus kestää ehkä viikon. Nyt oon kuitenkin tehnyt näitä innolla jo pari kuukautta ja on ihan parasta, kun koko ajan näkee sen oman kehityksen. Näitä on oikeasti hauska tehdä ja saan vähän väliä uusia ideoita toteutuksiin!

Polymeerimassa korvakorut

Mitä on polymeerimassa/-savi?

Polymeerimassa, toiselta nimeltään polymeerisavi (eng. polymer clay), muistuttaa muovailuvahaa. Siitä voi muovailla vaikka minkälaisia muotoja ja lopuksi se kovetetaan uunissa. Myös ilmakuivatettavia massoja on olemassa, mutta korvispiireissä taidetaan käyttää pääasiassa paistettavaa versiota.

Polymeerimassa on käytännössä muovia, minkä takia itse käytän siitä mieluummin nimeä massa. Savi on mun mielestä jotenkin harhaanjohtava nimitys, vaikka toki massa käyttäytyy jokseenkin savimaisesti. Oon nähnyt käytettävän myös nimeä muotoilu- tai muovailumassa. Massa on pehmeää ja sitä on helppo työstää käsin tai erilaisilla muoteilla.

Tykkään tästä paiston vaativasta massasta erityisesti siksi, että se ei kovetu säilytyksessä. Itse käytän Staedtlerin Fimo Softia, Effectiä tai Professionalia. Muita paljon käytettyjä massoja ovat ainakin Premo Sculpey ja Cernit.

Polymeerimassa tarvikkeet

Millaisia tarvikkeita korvisten tekoon tarvitaan?

Korvakorujen teko vaatii ihan minimissäänkin tiettyjä tarvikkeita, mutta kovin isoa investointia siihen ei tarvitse alkuun tehdä. Oman kokemukseni perusteella suosittelen korujen tekoon nimenomaan Fimo-massaa, jota on saatavilla ihan hurjan monessa eri sävyssä. Sävyjä voi myös sekoitella vapaasti. Itse teenkin usein omat sävyni, mikä tekee koruista vähän ainutlaatuisempia.

Pelkkä massa ei vielä riitä luomaan kokonaista korvakorua, joten tarvitset myös koruosia. Ainakin koukut tai tapit, joilla korvis saadaan korvaan. Korvakorutappien kiinnitykseen käytän maailmallakin suosittua E6000-liimaa. Moniin korvismalleihin tarvitset myös välirenkaita/korurenkaita. Omassa käytössäni parhaita ovat 8-10 mm renkaat, mutta tähän vaikuttaa mm. korujesi koko. Renkaiden avaamiseen ja sulkemiseen tarvitset (koru)pihdit.

Polymeerimassan muotoiluun suosittelen ainakin pientä kaulinta tai jos haluat päästä helpommalla, pastakonetta. Massan leikkelyyn käy hyvin esim. tämä Fiskarsin askarteluveitsi. Myös Staedtlerilla on omia Fimo-leikkuuteriä. Riippuen korvisten mallista, saatat tarvita myös erilaisia muotteja, joilla saat helpoiten halutun muodon. Voit tietysti tehdä muotoja myös vapaalla kädellä tai käyttää apuna kotoa löytyviä korkkeja, veitsiä tai muotteja.

Pride korvakorut
Terrazzo korvakorut

Mistä ostan tarvikkeet?

Oon tehnyt paljon hintavertailua eri askartelukauppojen välillä, mutta en osaa sanoa mikä on se kaikkein paras kauppa. Itse en ole onnistunut löytämään kaikkia tarvikkeita samasta kaupasta, vaan tilaan muutamasta paikasta tarvitsemani jutut. Kolme kauppaa on muodostunut lyhyessä ajassa mun vakkarikaupoiksi, joista tuotteet saa tilattua nopeasti ja melko edullisesti.

Fimo-massat ostan Sinellistä tai Kärkkäiseltä – riippuen kummassa on tarjolla tarvitsemiani sävyjä. Koruosat tilaan Suomen helmikaupasta, samoin liiman. Pastakoneen löysin todella edullisesti Kärkkäiseltä, kuin myös askarteluveitsen. Muotteja ja muita muotoiluun/valmistamiseen tarvittavia välineitä ostan Etsyn kautta (hakusana polymer clay cutters).

Korvakorut polymeerimassasta kaari

Haluatko mieluummin valmiit korvakorut?

Työstän jatkuvasti uusia malleja ja värisävyjä, ja lisään viikottain koruja myyntiin Etsy-kauppaani nimeltä SmilingDesign. Kaikki tämänhetkiset korumallini ovat esillä @smilingdesign_ Instagram-tilin kohokohdissa. Tilauksen voit tehdä Etsyn lisäksi yksityisviestillä tai sähköpostilla contact@johannahuuhtanen.fi. Otan vastaan myös tilaustöitä!

Toivottavasti tämä postaus avasi vähän, millaista korvakorujen tekeminen on ja millaisia tarvikkeita siihen tarvitaan. Ootko sä tehnyt itse koruja?

SEURAA P.S. NEVER STOP SMILING MYÖS NÄISSÄ: FACEBOOK / BLOGLOVIN / INSTAGRAM

Superhelppo, näyttävä vohvelijälkiruoka

Miltä kuulostaisi näyttävä, arkeen ja juhlaan sopiva vohvelijälkiruoka, jonka valmistamiseen menee n. 15 minuuttia? Herkku, joka ei vaadi juurikaan ruoanlaittotaitoja ja jota tehdessä saa sotkea? Onnistuu!

Mä rakastan kauniita asetelmia ja mun mielestä ruoassa ulkonäkö on iso osa onnistunutta kokonaisuutta. Kuten oon monesti ennenkin maininnut, en kuitenkaan ole mikään erityisen taitava kokki tai leipuri, joten mun reseptit painottuvat aina helppouteen ja nopeaan toteutukseen.

Juhannuksena halusin kokeilla vähän erilaista tyyliä toteuttaa jälkiruoka ja niin syntyivät nämä vohvelit. Ja siis parasta tässä jälkiruoassa on se, että sotku ei haittaa! Luovuutta voi käyttää just niin paljon kuin haluaa, mutta lopputuloksesta ei kannata stressata.

Superhelppo näyttävä vohvelijälkiruoka
Mansikka-raparperimehu

Näyttävä vohvelijälkiruoka (3 annosta)

6 valmista vohvelia (esim. Lidl tai Pirkka)

Kermavaahtoa

Suklaa- ja kinuskikastiketta

Hedelmiä esim. banaani, omena, päärynä, ananas

Marjoja esim. mansikka, mustikka, vadelma, karhunvatukka

Mysliä, suklaahippuja, strösseleitä maun mukaan

1. Asettele vohvelit tarjoilualustalle. Pursota osaan tai halutessasi kaikkiin kermavaahtoa.

2. Levitä vohveleiden päälle suklaa- ja kinuskikastiketta. Älä välitä jos kastike leviää tai menee yli, se näyttää hyvältä!

3. Valitse muutamia hedelmiä ja marjoja, joilla “täytät” vohvelit. Hauskan valikoiman saat aikaan laittamalla jokaiseen vähän erilaisia täytteitä.

4. Koristele lopuksi vohvelit valitsemillasi koristeilla. Tähän käy esim. mysli, strösselit, suklaahiput, pienet karkit tai keksinmurut. Nyt saa käyttää mielikuvitusta!

Näyttävä vohvelijälkiruoka
Vohvelijälkiruoka

Halutessasi voit toki tehdä vohvelit itse. Juhannuksena oli kova helle, joten en halunnut tehdä mitään mihin liittyy kuuma vohvelirauta – kaupan valmiit vohvelit pelastivat siis päivän.

Idea tässä jälkiruoassa on, että siitä tehdään huolettoman ja rennon näköinen. Ei turhaa stressiä. Anna kastikkeen valua tarjoilualustalle, ripottele koristeita vähän sinne tänne. Kokeile erilaisia asetelmia ja pidä hauskaa!

Vinkki: muovinen tarjoilualusta toimii tässä hyvin se ja sen saa putsattua käytön jälkeen nopeasti.

Superhelppo vohvelijälkiruoka

Ihailen ihmisiä, jotka tekevät kaikki leivonnaiset ja muut ruoat ihan alusta asti itse. Ajan- ja taidonpuutteen vuoksi mä käytän usein pieniä oikopolkuja, eikä siinäkään ole mun mielestä mitään väärää. Jokainen saa tehdä omat valinnat ruoanlaiton suhteen. Pääasia, että lopputulos miellyttää.

Me nautittiin vohveleiden kanssa mansikka-raparperimehua, joka viilennettiin jääpaloilla ja päätyi jokaiseen pulloon muutama marjakin koristeeksi. Tää oli ihan täydellinen kesäherkku, rento ja kaunis!

Millaisilla ruoilla sä tykkäät herkutella kesäisin tai ylipäänsä?

SEURAA P.S. NEVER STOP SMILING MYÖS NÄISSÄ: FACEBOOK / BLOGLOVIN / INSTAGRAM

10 vuotta bloggaajana – mitä opin, mitä kadun?

Mulla on ollut tässä kuussa kaksi isoa merkkipäivää. Tänä vuonna mulla tuli täyteen 10 vuotta bloggaajana ja samalla tämä P.S. Never Stop Smiling -blogi täytti viisi vuotta. Huh! Tänään muistellaan, mitä nämä kaikki vuodet ovatkaan pitäneet sisällään.

Mistä kaikki alkoi?

Valitettavasti en muista ihan tarkkaan, koska aloitin ensimmäisen blogini, miksi, tai edes mikä se oli nimeltään. Kesällä 2010 olin 17-vuotias, seurustelin ensirakkauteni kanssa, matkustin ensimmäistä kertaa yksin ulkomaille, vietin paljon aikaa parhaan ystäväni ja edellisvuonna syntyneen pikkuveljeni kanssa, olin kesälomalla lähihoitaja-koulusta, menetin pappani ja yritin parhaani mukaan selvitä elämästä epävakaan isäpuolen kanssa.

Ensimmäisen blogini tarkoitus oli toimia virtuaalisena päiväkirjana, paikkana jossa voin olla oma itseni ja höpötellä kevyitä juttuja. Olin ihaillut Mungolife-blogin Annaa ja halusin olla kuin hän. Olin harrastanut valokuvausta jo muutaman vuoden ja hankkinut ensimmäisen järjestelmäkamerani, mutta oikeasti mulla ei ollut hajuakaan, miten kameraa käytetään tai miten blogimaailma toimii. Tärkeintä oli se intohimo ja halu kehittyä.

Muistan, että kirjoitin blogiini milloin mitäkin, mutta olen melko varma, etten koskaan puhunut mistään kovin syvällisestä. Halusin pitää lifestyle-blogia, mutta multa puuttui se sisältö, jota jakaa. Olin vielä ihan lapsi ja täysin hukassa omassa elämässäni. Rankkojen koulukiusaamis-vuosien jäljiltä mun sosiaaliset taidot olivat todella vähäiset ja halusin epätoivoisesti olla joku muu.

Vuodet vierivät, ensimmäinen poikaystävä lähti toisen matkaan ja tilanteet isäpuolen kanssa eskaloituivat joka kerta rankemmiksi, vaikka olinkin muuttanut omaan kotiin mahdollisimman aikaisin. Löysin uusia ihmisiä elämääni, mutta jossain välissä kadotin itseni kokonaan. En muista kovin hyvin, mitä blogeissani tapahtui tänä aikana. En oikein osannut asettua aloilleni, joten perustin aina uuden blogin, jonka oli määrä olla entistä parempi. Vähän aikaa pidin jopa yhteisblogia ystäväni Katin kanssa.

10 vuotta bloggaajana

Blogi osana identiteettiä

Alkuvuodesta 2015 lopetin bloggaamisen kokonaan. En ollut mielestäni päässyt tarpeeksi pitkälle, mulla oli lukijoita vain kourallinen ja koko hommasta oli lähtenyt ilo jo kauan sitten. Olin huono, en osannut kuvata tai kirjoittaa – niin ainakin sanoin itselleni koko ajan. Se oli aikaa, jolloin olin henkisesti todella huonossa jamassa, mutten vielä tajunnut sitä itse.

11.6.2015 syntyi blogi nimeltä P.S. Never Stop Smiling. Yrityksistä huolimatta en osannutkaan elää ilman blogia. Viiden vuoden aikana musta oli tullut bloggaaja – se oli osa identiteettiäni ja ilman sitä tunsin oloni vajaaksi. Blogin nimi tuli siitä ajatuksesta, että vaikka elämä kuinka potkisi päähän, ei pidä lannistua. Halusin inspiroida ja antaa toivoa. Olinhan itsekin selvinnyt rankoista ajoista, tai niin ainakin halusin uskoa.

Jälkikäteen luettuna tekstit vuosina 2015 ja 2016 huokuvat masennusta ja epätoivoa. Odotin vain, että jotain tapahtuisi, jotain mikä muuttaisi mun elämän parempaan. Vasta marraskuussa 2016 tajusin, että sen on oltava minä itse, joka muutan elämäni suunnan. Hankin apua masennukseen ja ahdistukseen ja aloin hankkimaan itselleni työkaluja selvitä elämästä.

10 vuotta bloggaajana - mitä opin, mitä kadun?

P.S. Never Stop Smiling -blogi löysi paikkansa

Vuosi 2017 meni enimmäkseen toipumiseen ja itseni etsimiseen, joten vasta vuodesta 2018 eteenpäin voisi sanoa, että tämä blogi on oikeasti ollut sitä mitä sen alunperin oli tarkoitus olla. Hengähdyspaikka, syy hymyyn ja inspiraation lähde. Ainakin toivon, että sitä se on teille lukijoilleni.

Marraskuussa 2017 tein blogimuuton Lilyn turvallisesta yhteisöstä omilleni. Pistin pystyyn oman sivuston, jossa blogi on siitä lähtien ollut. Lukijamäärä romahti muuton myötä, vaikka teeskentelinkin ulospäin jotain muuta. Se harmitti, mutta jatkoin blogin työstämistä. Sekalainen lifestyle-blogi alkoi kehittyä hyvinvointiblogiksi ja löytää oman paikkansa blogimaailmassa.

Pikkuhiljaa, kuukausi kuukaudelta oon kehittänyt blogia, kasvattanut lukijakuntaa uudestaan, opetellut uusia taitoja. Matkalle on mahtunut paljon epäilijöitä, itseni mukaanlukien. Oon saanut kommentteja siitä, etten oo aito tai samaistuttava ihminen, teen liikaa kaupallisia yhteistöitä ja mainostan yrityksiä tai muokkaan liikaa kuviani. Mutta tiedättekö mitä?

Kadun vain yhtä asiaa

Vasta nyt, vuonna 2020 mä uskallan ihan oikeasti olla se, joka olen. Se hassu, perfektionistinen, tunteikas, kiusattu, vähän vinksahtanut ja tosi välittävä tyyppi. Se, joka ei oikein sovi mihinkään lokeroon ja on ylpeä siitä. Voin sanoa täysin varmana, että blogilla on iso osuus siinä, että oon vihdoin löytänyt itseni ja aion tehdä tätä tästä eteenpäinkin just niin kuin musta tuntuu parhaalta. En kadu mitään muuta kuin sitä, etten uskaltanut aiemmin olla minä.

Puhumattakaan siitä, että mulla on maailman ihanimmat lukijat ja seuraajat, oon tutustunut blogin kautta mielettömiin ihmisiin, oppinut jopa niitä sosiaalisia taitoja ja perustanut oman yhteisön, jonka jaan upeiden ihmisten kanssa. 10 vuotta bloggaajana ei ole ollut helppo tie, mutta sitäkin opettavaisempi. Oon sanoinkuvailemattoman kiitollinen tästä matkasta, joka jatkuu edelleen.

Tästä päivästä eteenpäin mä lupaan rohkaista muitakin ihmisiä vielä enemmän tavoittelemaan unelmiaan, tekemään omia ratkaisujaan ja olemaan omia itsejään. Just sä olet sen arvoinen!

SEURAA P.S. NEVER STOP SMILING MYÖS NÄISSÄ: FACEBOOK / BLOGLOVIN / INSTAGRAM

Epäsuositut mielipiteeni ja 29 muuta kysymystä

Kuulostaa niin tylsältä aloittaa postaus näin, mutta mun energiatasot on olleet jonkin aikaa tosi huonot, enkä yrityksistä huolimatta saa aikaan kaikkea mitä haluaisin. Myös blogi on joutunut elämään hetken hiljaiseloa muiden projektien takia, mutta onneksi elsalinnean-blogin Elsa haastoi meidät Päijätmedian bloggaajat kertomaan itsestään näiden 30 kysymyksen avulla:

1. Koko nimi ja mistä se tulee?

Johanna Maria Amanda. Olisinko joskus kuullut jonkun tarinan, että ainakin joku nimistäni tulee joltain sukulaiselta. En ole varma…

2. Pituus?

170 cm mä olen yleensä tähän vastannut.

3. Mitä katson tv:stä juuri nyt?

En mitään, mutta Netflixistä Dead to Me toista kautta.

4. Mikä ihmetyttää tällä hetkellä?

Hmm… Ainakin se, miten mun blogin lukijamäärät nousee jatkuvasti, vaikka en oo panostanut tähän läheskään tarpeeksi viime aikoina. En tosin valita, se on ihanaa!

5. Suurin haaveeni?

Ihan rehellisesti sanottuna, tasapainoinen elämä itselleni ja läheisilleni. Kuulostaa aika tylsältä, mutta se pitää sisällään niin monta asiaa.

6. Tämän vuoden suunnitelmat?

Pistää päälle isompi vaihde työjuttujen kanssa, saada uusia asiakkaita, saada onnistumisen kokemuksia, mutta opetella samalla rentoutumaan.

7. Lempiruokani?

Sushi. Siitä ei pääse yli eikä ympäri. Rakastan kyllä myös hyvää pastaa, pitsaa, salaatteja, kanaruokia, lohta…

29 muuta kysymystä
8. Mitä harrastan?

Ennen vastasin tähän aina bloggaamista, kirjoittamista ja valokuvausta, mutta nykyään ajattelen niitä enemmän työnä. Potkulautailua ja pyöräilyä ainakin, oon myös yrittänyt herätellä uudelleen kiinnostusta lukemiseen ja piirtämiseen.

9. Paras vuodenaika?

Kesä, kesä, kesä! Musta ei saa irti vastauksia kuten “On ihanaa, että meillä Suomessa on neljä upeaa vuodenaikaa.”. Siedän nykyään talvea jotenkin, loppukevät ja alkusyksy on myös kaunista aikaa, mutta kesäisin tunnen olevani eniten elossa.

10. Lempielokuvani?

(Luultavasti) aina ja ikuisesti Pirates of the Caribbean- ja Harry Potter -elokuvat. Rakastan fantasiaa ja kauhua yli kaiken.

11. Kahvi vai tee?

Ei kumpikaan! Juon lähinnä vettä tai Pepsi Maxia, joskus kaakaota.

12. Parasta elämässä juuri nyt?

Ainakin se, että kesä on ihan nurkan takana ja se, että ostin viime viikolla uuden auton. Just tällä hetkellä myös se, että saan tehdä töitä omassa rauhassa – vaikka kello onkin 22.40 lauantai-iltana.

13. Mihin kaupunkiin haluaisin matkustaa seuraavaksi?

Vaikka mihin! New York, Los Angeles, Barcelona, Sydney, Visby, Lontoo, Rovaniemi… “Aika” monta paikkaa on näkemättä ja kokematta, mutta tänä kesänä tyydyn ihan vaikka kauniiseen Porvooseen.

14. Horoskooppimerkkini ja uskonko horoskooppeihin?

Jousimies. Ainakin moni jousimiehelle kuvailtu piirre osuu muhun hyvin. En kuitenkaan lueskele mitään päivän horoskooppeja.

15. Esikuvani?

Kaikki vahvat, oman arvonsa tuntevat ihmiset, jotka kuitenkin kunnioittavat muita ja antavat jokaiselle tilaa elää omannäköistään elämää.

Epäsuositut mielipiteeni
Blogihaaste epäsuositut mielipiteeni
16. Mitä haluaisin oppia vuonna 2020?

Oppiminen on parasta, mitä tiedän, joten ihan mitä vaan! Ainakin oman työni arvostamista ja markkinointia, itseni hyväksymistä, rentoutumista, uusia valokuvaustekniikoita ja paljon muuta.

17. Kuinka monta lasta haluaisin?

Tällä hetkellä tuntuu siltä, etten yhtään. Asun jo samassa taloudessa 10-vuotiaan “varalapsen” kanssa, jolla on ollut rankka elämä ja jolle pyrin olemaan turvallinen aikuinen päivittäin.

18. Mitä piirrettä inhoan ihmisissä?

Itsekeskeisyyttä, (liiallista) huolimattomuutta ja saamattomuutta, ylitsepääsemätöntä negatiivisuutta ja ylipäänsä sellaista asennetta, kuin olisi ainoa ihminen maailmassa.

19. Kallein ostokseni?

Se viime viikolla ostamani auto. Ja ihana se onkin!

20. Epäsuosittu mielipiteeni?

Näitähän riittää. Mielestäni kouluja ei olisi pitänyt avata tänä keväänä. Ihmisten ei pitäisi käyttäytyä, ihan kuin korona-kriisi olisi ohi. Kellään ei ole oikeutta kuvitella olevansa maailman napa, ei nyt eikä koskaan. Lapsia hankkiessa pitäisi miettiä tulevan lapsen hyvinvointia, ei sitä mitä minä haluan. Mielialalääkkeiden käyttö ei tee ihmisestä heikkoa tai epäonnistujaa. Avun pyytäminen ei ole väärin, se on merkki vahvuudesta. Oikeinkirjoitus on tärkeää. Oma mielipide ei useinkaan ole ainoa oikea.

21. Mitä ihailen toisissa ihmisissä?

Erilaisia taitoja, kykyä kehittää itseään, toisten kunnioittamista, vahvuutta ja kykyä jatkaa, vaikka tulisi vastoinkäymisiä. Etenkin sellaisia ihmisiä, jotka ovat sen verran sinut itsensä kanssa, että pystyvät hyväksymään myös muut sellaisina kuin he ovat.

22. Mikä inspiroi juuri nyt?

Löydän inspiraatiota usein ympäriltäni, mutta etenkin nyt ulkona heräilevä luonto ja upeat (some)kollegat, joiden kanssa saan olla tekemisissä jatkuvasti.

23. Suurin paheeni?

No melko vahvasti epäilisin, että se Pepsi Max. Se vaan on niin hyvää…

24. Mitä odotan?

Eihän tähän nyt oikein voi olla vastaamatta, että kesää. Vaikka se näyttääkin aika erilaiselta, kuin vielä muutama kuukausi sitten ajattelin, mutta kesä se on silti.

29 muuta kysymystä
Epäsuositut mielipiteeni ja 29 muuta kysymystä
25. Unelmien työpaikka?

Vahvasti se, mitä mä oon tässä rakentanut jo vuosia – itseni työllistäminen somen, sisällöntuotannon ja digiviestinnän parissa. Vielä se ei ihan täysipäiväisesti kanna, mutta jaksan uskoa että jonain päivänä kyllä!

26. Tärkeät ominaisuudet toisissa ihmisissä?

Niitähän tossa jo tavallaan tulikin muutama kysymys taaksepäin… Ihailen kovasti sitä, että ihminen haluaa kehittyä, oppia ja edistyä valitsemillaan osa-alueilla. Tietysti myös ymmärtäväisyys, empaattisuus, kuuntelemisen taito, huumorintaju ja sellainen positiivinen perusasenne.

27. Biisi, jota kuuntelen tällä hetkellä?

Viime päivinä oon kuunnellut paljon Whitesnakea ja Five Finger Death Punchia, mutta ihan viimeksi on soinut Sabaton – To Hell and Back.

28. Uskonko kohtaloon?

En oikeastaan. Just eilen tosin kävin äitini kanssa pitkän keskustelun, jossa totesin, että tietyllä tavalla meille on jaettu kortit, joiden mukaan meidän elämä kulkee. Tiettyjen rajojen sisällä me pystytään itse vaikuttamaan asioihin, mutta on monia juttuja, jotka tapahtuu joka tapauksessa.

29. Mitä haluan saavuttaa seuraavan viiden vuoden aikana?

Niin moni asia mun elämässä on vieläkin hyvin epävarmaa ja tietyllä tapaa epävakaata, etten uskalla asettaa noin pitkälle ajalle mitään kovin konkreettisia tavoitteita. Toivoisin kuitenkin eteneväni urallani, saavani vakiinnutettua Päijätmedian asemaa, oppivani paljon uutta ja kehittäväni etenkin sosiaalisia taitojani.

30. Olenko koskaan menettänyt ystävää?

Olen. Joitain ystävyyssuhteita oon myös joutunut itse pistämään poikki. Rakkain ystäväni Kati on onneksi seissyt rinnallani jo 15 vuotta ja oon siitä niin kiitollinen.


P.S. Yksi iso viime aikojen projekti on ollut tekstissäkin vilahdelleen Päijätmedian uusien nettisivujen työstäminen. Sain ne valmiiksi alkuviikosta ja samalla koko yhteisö sai uuden ilmeen. Päijät-blogit on siis nyt Päijätmedia, joka yhdistää paikalliset vaikuttajat, yritykset ja tapahtumat somen kaikissa muodoissa. Tulen kertomaan aiheesta varmasti lisää jatkossa, mutta kurkkaa uudet sivut jo nyt!

SEURAA P.S. NEVER STOP SMILING MYÖS NÄISSÄ: FACEBOOK / BLOGLOVIN / INSTAGRAM