Pikkuhiljaa aletaan olla taas siinä pisteessä, joka tulee vastaan joka vuosi ja tuntuu aina yhtä kurjalta. Ainakin omasta mielestäni. Kesä lähestyy uhkaavasti loppuaan ja illat pimenevät hurjaa vauhtia.
Toki, alkusyksy on kaunista aikaa ja tuleehan se kesä aina ensi vuonna, mutta mulla on aina valtavan suuria vaikeuksia sopeutua pimeimpään ja kylmimpään aikaamme täällä Suomessa. Viimeiset puoli vuotta on olleet muutenkin yhtä hullunmyllyä ja vuosi 2020 tulee jäämään historiaan monella tavalla, mutta ei ainakaan positiivisessa mielessä.
Tällä hetkellä, koronatilanteen eläessä jatkuvasti, tuntuu että matka seuraavaan kesään on loputtoman pitkä. Ehkä jopa vähän pelottaa, millä tolalla maailma on, jos sinne asti selvitään. Vähän dramaattista, juu, mutta ei tätä koko maailmaa ravistavaa sairautta oikein voi sivuuttaakaan – saati olla miettimättä.
Tuntuu, että juuri nyt mä tarvitsen entistä enemmän omaa pientä pakopaikkaani. Tätä blogia, jossa mulla on mahdollisuus hallita asioita, kun muu maailma heittää kärrynpyörää. Otetaan ilo irti vielä viimeisistä kesähetkistä. Tehdään salaatti, joka muistuttaa auringosta, kesäpäivästä, väreistä ja vapaudesta.
Salaatti, joka maistuu kesältä (2 annosta)
1/2 pss Frisee-salaattia
Kourallinen miniluumutomaatteja
1/2 avokaado
1/2 prk pieniä mozzarella-palloja
Tuoreita mansikoita
Cashewpähkinöitä
Herneitä
Tee lautaselle pohja salaatinlehdistä. Leikkaa miniluumutomaatit puoliksi pituussunnassa ja asettele ne salaatin päälle. Paloittele mansikat ja avokaado ja asettele ne tomaatin puolikkaiden päälle. Ripottele päälle cashewpähkinöitä, mozzarella-palloja ja herneitä.
Salaattiin voit tietysti laittaa ihan mitä itse haluat, mutta yllä mainitut ainekset tekivät siitä mun makuuni erityisen kesäisen. Ensimmäisen kerran tein tätä keskikesällä, jolloin herneet ja mansikat olivat parhaimmillaan. Näin elokuun lopulla on haastavampaa löytää hyviä mansikoita, mutta monissa kaupoissa on erillinen marja-hylly, mistä niitä voi etsiä. Mansikka on kuitenkin aina mansikka ja ainakin mulle se merkitsee vahvasti kesää.
Jos kesäisen salaatin tekeminen ei nappaa, toivottavasti nämä aurinkoisena kesäpäivänä otetut kuvat kuitenkin tuovat vähän lisäenergiaa päivääsi. Muistathan, että rankkoinakin aikoina sulla on oikeus pysähtyä, hengittää ja nauttia. Edes pienen hetken ajan.
Mikä ruoka tuo sulle kesän mieleen? Onko sun vaikea luopua kesästä, vai painatko jo täysillä kohti syksyä?
Tänään keskitytään polymeerimassasta tehtyihin korvakoruihin! Mä innostuin korvakorujen tekemisestä kesän 2020 aikana. Nimenomaan polymeerimassa kiinnosti, koska se on niin monipuolinen materiaali. Katsottuani lukemattomia diy-videoita aiheesta, ennen kuin huomasinkaan, olin jo tilaamassa tarvikkeita omien korujen tekemistä varten.
Mulla ei ollut aiempaa kokemusta korujen valmistamisesta, enkä oo ollut kovin taitava käsitöissä muutenkaan. Ajattelin siis alkuun, etten osaa, ja innostus kestää ehkä kuukauden. Nyt oon kuitenkin valmistanut erilaisia koruja (ja muitakin tuotteita) kohta pari vuotta, josta yli vuoden kokoaikaisena yrittäjänä, joten taisi se innostus sittenkin kantaa. Oon tosiaan opiskellut tätä aihetta valtavasti ja kokeillut lähes kaiken omakohtaisesti, joten tässä tulee perustiedot, mitä tarvitset omien korujen tekoa varten.
Mitä on polymeerimassa/-savi?
Polymeerimassa, toiselta nimeltään polymeerisavi (eng. polymer clay), muistuttaa muovailuvahaa. Siitä voi muovailla vaikka minkälaisia muotoja ja lopuksi se kovetetaan uunissa. Myös ilmakuivatettavia massoja on olemassa, mutta korupiireissä käytetään pääasiassa paistettavaa versiota.
Polymeerimassa on käytännössä muovia, minkä takia itse käytän siitä mieluummin nimeä massa. Savi on mun mielestä jotenkin harhaanjohtava nimitys, vaikka toki massa käyttäytyy jokseenkin savimaisesti. Oon nähnyt käytettävän myös nimeä muotoilu- tai muovailumassa. Massa on yleensä pehmeää ja sitä on helppo työstää käsin tai erilaisilla muoteilla. Jotkut massat tosin ovat koostumukseltaan kovempia, jolloin saa käyttää enemmän voimaa tai muita kikkoja massan pehmittämiseen. On myös olemassa erillistä massan sekaan sekoitettavaa pehmikettä, joka auttaa työstämään murenevaista massaa.
Tykkään paiston vaativasta polymeerimassasta erityisesti siksi, että se on helppo säilyttää, eikä se (hyvin säilytettynä) kuivu itsestään. Itse käytän Staedtlerin Fimo Softia, Effectiä tai Professionalia sekä Cernitiä. Muita paljon käytettyjä massoja ovat ainakin Premo Sculpey ja Sculpey Soufflé.
Millaisia tarvikkeita korvisten tekoon tarvitaan?
Korvakorujen teko vaatii ihan minimissäänkin tiettyjä tarvikkeita, mutta kovin isoa investointia siihen ei tarvitse tehdä, ainakaan jos teet koruja lähinnä itsellesi. Oman kokemukseni perusteella suosittelen korujen tekoon nimenomaan Fimo-massaa, joka on hyvin käyttäjäystävällinen ja värivaihtoehtoja on monia. Sävyjä voi myös sekoitella vapaasti. Itse sekoitankin nykyään melkein kaikki sävyni omin käsin, mikä tekee koruista vähän ainutlaatuisempia.
Pelkkä massa ei vielä riitä luomaan kokonaista korvakorua, joten tarvitset myös koruosia. Ainakin koukut, tapit tai renkaat, joilla korvis pysyy korvassa. Korvakorutappien kiinnitykseen käytän pikaliiman ja Fimo Liquid nestemäisen massan yhdistelmää. Geelimassaa käytettäessä koru täytyy paistaa vielä tapin kiinnityksen jälkeen, mutta se varmistaa tapin pysyvyyden. Pelkkään liimaan ei kannata massakoruissa luottaa, koska se heikkenee ajan kanssa ja tappi irtoaa. Nimimerkillä: kokemusta on.
Moniin korvismalleihin tarvitset myös välirenkaita/korurenkaita koruosien kiinnitykseen. Omassa käytössäni parhaita ovat 6-8 mm renkaat, mutta tähän vaikuttaa mm. korujesi koko. Huomaa, että renkaissa on myös erilaisia paksuuksia, joka vaikuttaa renkaan käytettävyyteen ja kestävyyteen. Renkaiden avaamiseen ja sulkemiseen tarvitset (koru)pihdit. Suosittelen kaksien pihtien taktiikkaa, eli avaat ja suljet renkaan molempien pihtien avulla kääntäen sivulle. Tällöin rengas pitää muotonsa, eikä sitä tarvitse asetella paikoilleen.
Polymeerimassan käsittelyyn suosittelen ainakin pientä akryylikaulinta ja ihan ehdottomasti hyvää pastakonetta. Mulla oli alkuun halpa pastakone, joka alkoi hyvin nopeasti temppuilemaan ja tekemään massasta epätasaista. Panosta siis kestävään koneeseen, jos teet koruja enemmän! Marcato Atlas 150 on yksinkertaisesti paras. Massan leikkaamiseen sopii hyvin esim. tämä Fiskarsin askarteluveitsi. Myös Staedtlerilla on omia Fimo-leikkuuteriä, jotka ovat erityisen näppäriä, jos leikkaat isoja paloja kerrallaan.
Riippuen korvisten mallista, saatat tarvita myös erilaisia muotteja, joilla saat aikaan halutun muodon. Voit tietysti tehdä muotoja myös vapaalla kädellä, käyttää apuna kotoa löytyviä korkkeja, veitsiä ja muotteja tai tehdä itse muotit vaikkapa kartongista.
Lisäksi, kun koruja tulee tehtyä paljon ja ammattimaisesti, on tärkeää, että valmis koru on siisti ja viimeistelty. Kotioloissa tällä ei välttämättä ole niin paljoa väliä, mutta jos haluat panostaa korujen laatuun, tarvitset todennäköisesti myös pienen pora- ja/tai hiomakoneen. Itse käytän Dremel 3000-15 -monitoimityökalua, johon oon ostanut erillisen poranteräsarjan. Samalla laitteella voi myös hioa, mutta sen lisäksi käytän apuna käsihiomapapereita ja hiomasieniä.
Mistä hankkia tarvikkeet?
Oon tehnyt paljon vertailua eri askartelukauppojen välillä, mutta en osaa sanoa mikä on se kaikkein paras kauppa. Itse en oo onnistunut löytämään kaikkia tarvikkeita samasta kaupasta, vaan tilaan muutamasta paikasta tarvitsemani jutut. Muutama kauppa on muodostunut mun vakkaripaikoiksi, joista tuotteet saa tilattua nopeasti ja kohtuuhintaisesti. Aina mahdollisuuden tullen tuen suomalaisia kauppoja ja jos mahdollista niin mieluiten vieläpä pienyrityksiä.
Polymeerimassat ostan usein Sinellistä tai Kärkkäiseltä – riippuen kummassa on tarjolla tarvitsemiani sävyjä. Fimo-massaa myydään monessa muussakin paikassa, joten Google käyttöön vain! Koruosat tilaan myös saatavuuden mukaan muutamasta eri paikasta. Ensimmäinen löytöni oli Steely Pop, josta löytyy laadukkaat kirurginteräs-osat lähes joka tarpeeseen. Laadukkaita helmiä, tasseleita ja muita riipuksia hankin usein Helmikauppa.comista tai Korutarvike.comista. Uusin suosikkini taas on todella nopeaan toimitukseen panostava, jatkuvasti valikoimaansa laajentava Korunosia.fi.
Muotteja ja muita valmistamiseen tarvittavia välineitä oon ostanut Etsyn kautta, ennen kuin aloin valmistamaan nekin itse. Hakusanana muotteja etsiessä kannattaa käyttää mm. polymer clay cutters, cookie cutters ja clay stamps. On paljon erilaisia tekijöitä, jotka tulostavat 3D-tulostimella upeita muotteja. Nykyään näitä löytyy muutama myös Suomesta, esim. Johannas 3D ja Lovanjutools. Jatkossa toivottavasti pystyn tekemään muotteja myyntiin itsekin.
Etsyn kautta hankin myös messinkisiä koristeita koruihin. Ne löytyvät hakusanalla brass findings.
Korujen valmistus käytännössä
Etenkin TikTokissa oon saanut välillä aikamoisia myrskyjä osakseni ja toiset arvostelevat tekemiäni tuotteita aika rankallakin kädellä. Osa kuvittelee, että korujen valmistaminen tapahtuu ihan käden käänteessä tai että siihen ei vaadita taitoja lainkaan. Kumpikaan näistä ei ole totta.
On monentasoisia korujen valmistajia, enkä väitä olevani itse mikään supermestari, mutta oon kuitenkin opiskellut aihetta valtavasti ja treenannut erilaisia tekniikoita tuntikausien ajan. Vaikka kehityn jatkuvasti, yhden koruerän (n. 5-15 paria) valmistamiseen menee useampi tunti. Ensin sekoitetaan värisävyt. Sitten massa täytyy käsitellä hyvin, että vältetään inhottavat ilmakuplat ja saadaan aikaan kestävä koru. Tämä vaatii käsin kaulimista ja n. 10-20 kierrosta pastakoneen läpi. Sitten leikataan muodot ja puhdistetaan massa mahdollisista roskista ja sormenjäljistä. Lähes aina massan pintaan tarttuu likaa, jonka puhdistan desinfiointiaineella tai vedellä ennen paistoa.
Paistaminen vie n. tunnin ja ainakin meidän uunin kanssa lämpötilaa täytyy vahtia. Liian matala lämpötila aiheuttaa korujen rikkoutumista. Paiston jälkeen koruosien täytyy jäähtyä hyvin. Sitten hion osat siisteiksi. Tämän jälkeen poraan tarvittavat reiät ja kiinnitän koruosat toisiinsa välirenkailla. Jos teen tappikiinnityksellä olevia koruja, ne menevät uudestaan paistoon 20 minuutin ajaksi, että nestemäinen Fimo kovettuu. Osan koruista päällystän myös kiiltolakalla, jonka kuivuminen vie tunteja. Sitten on vuorossa taustakorttien tulostus, leikkaaminen ja korujen kiinnitys niihin. Puhumattakaan tietysti korujen kuvaamisesta, verkkokauppaan lisäämisestä ja markkinoinnista. Vaiheita on siis todella monia.
Haluatko mieluummin valmiit korvakorut? Tue pienyrittäjää!
Työstän jatkuvasti uusia malleja ja värisävyjä, ja lisään noin viikottain koruja myyntiin verkkokauppaani nimeltä Smiling Design. Kehitän koruja jatkuvasti ja nykyään teen niiden lisäksi myös muita asusteita ja sisustustuotteita. Otan vastaan myös tilaustöitä, joten jos haluaisit korut omilla väritoiveillasi, laita viestiä info@smilingdesign.fi.
Toivottavasti tämä postaus avasi vähän, millaista korvakorujen tekeminen on ja millaisia tarvikkeita siihen tarvitaan. Paljon lisää aiheesta löydät videomuodossa mun TikTok-tililtä (@smilingdesign_)!
Miltä kuulostaisi näyttävä, arkeen ja juhlaan sopiva vohvelijälkiruoka, jonka valmistamiseen menee n. 15 minuuttia? Herkku, joka ei vaadi juurikaan ruoanlaittotaitoja ja jota tehdessä saa sotkea? Onnistuu!
Mä rakastan kauniita asetelmia ja mun mielestä ruoassa ulkonäkö on iso osa onnistunutta kokonaisuutta. Kuten oon monesti ennenkin maininnut, en kuitenkaan ole mikään erityisen taitava kokki tai leipuri, joten mun reseptit painottuvat aina helppouteen ja nopeaan toteutukseen.
Juhannuksena halusin kokeilla vähän erilaista tyyliä toteuttaa jälkiruoka ja niin syntyivät nämä vohvelit. Ja siis parasta tässä jälkiruoassa on se, että sotku ei haittaa! Luovuutta voi käyttää just niin paljon kuin haluaa, mutta lopputuloksesta ei kannata stressata.
Näyttävä vohvelijälkiruoka (3 annosta)
6 valmista vohvelia (esim. Lidl tai Pirkka)
Kermavaahtoa
Suklaa- ja kinuskikastiketta
Hedelmiä, esim. banaani, omena, päärynä, ananas
Marjoja, esim. mansikka, mustikka, vadelma, karhunvatukka
Mysliä, suklaahippuja, strösseleitä maun mukaan
1. Asettele vohvelit tarjoilualustalle. Pursota osaan tai halutessasi kaikkiin kermavaahtoa. 2. Levitä vohveleiden päälle suklaa- ja kinuskikastiketta. Älä välitä jos kastike leviää tai menee yli, se näyttää hyvältä! 3. Valitse muutamia hedelmiä ja marjoja, joilla ”täytät” vohvelit. Hauskan valikoiman saat aikaan laittamalla jokaiseen vähän erilaisia täytteitä. 4. Koristele lopuksi vohvelit valitsemillasi koristeilla. Tähän käy esim. mysli, strösselit, suklaahiput, karkit tai keksinmurut. Nyt saa käyttää mielikuvitusta!
Halutessasi voit toki tehdä vohvelitkin itse. Juhannuksena oli kova helle, joten en halunnut tehdä mitään mihin liittyy kuuma vohvelirauta – kaupan valmiit vohvelit pelastivat siis päivän.
Idea tässä jälkiruoassa on, että siitä tehdään huolettoman ja rennon näköinen. Ei turhaa stressiä. Anna kastikkeen valua tarjoilualustalle, ripottele koristeita vähän sinne tänne. Kokeile erilaisia asetelmia ja pidä hauskaa!
Vinkki: muovinen tarjoilualusta toimii tässä hyvin se ja sen saa putsattua käytön jälkeen nopeasti.
Ihailen ihmisiä, jotka tekevät kaikki leivonnaiset ja muut ruoat ihan alusta asti itse. Ajan- ja taidonpuutteen vuoksi mä käytän usein pieniä oikopolkuja, eikä siinäkään ole mun mielestä mitään väärää. Jokainen saa tehdä omat valinnat ruoanlaiton suhteen. Pääasia, että lopputulos miellyttää.
Me nautittiin vohveleiden kanssa mansikka-raparperimehua, joka viilennettiin jääpaloilla ja päätyi jokaiseen pulloon muutama marjakin koristeeksi. Tää oli ihan täydellinen kesäherkku, rento ja kaunis!
Millaisilla ruoilla sä tykkäät herkutella kesäisin tai ylipäänsä?
Mulla on ollut tässä kuussa kaksi isoa merkkipäivää. Tänä vuonna mulla tuli täyteen 10 vuotta bloggaajana ja samalla tämä P.S. Never Stop Smiling -blogi täytti viisi vuotta. Huh! Tänään muistellaan, mitä nämä kaikki vuodet ovatkaan pitäneet sisällään.
Mistä kaikki alkoi?
Valitettavasti en muista ihan tarkkaan, koska aloitin ensimmäisen blogini, miksi, tai edes mikä se oli nimeltään. Kesällä 2010 olin 17-vuotias, seurustelin ensirakkauteni kanssa, matkustin ensimmäistä kertaa yksin ulkomaille, vietin paljon aikaa parhaan ystäväni ja edellisvuonna syntyneen pikkuveljeni kanssa, olin kesälomalla lähihoitaja-koulusta, menetin pappani ja yritin parhaani mukaan selvitä elämästä epävakaan isäpuolen kanssa.
Ensimmäisen blogini tarkoitus oli toimia virtuaalisena päiväkirjana, paikkana jossa voin olla oma itseni ja höpötellä kevyitä juttuja. Olin ihaillut Mungolife-blogin Annaa ja halusin olla kuin hän. Olin harrastanut valokuvausta jo muutaman vuoden ja hankkinut ensimmäisen järjestelmäkamerani, mutta oikeasti mulla ei ollut hajuakaan, miten kameraa käytetään tai miten blogimaailma toimii. Tärkeintä oli se intohimo ja halu kehittyä.
Muistan, että kirjoitin blogiini milloin mitäkin, mutta olen melko varma, etten koskaan puhunut mistään kovin syvällisestä. Halusin pitää lifestyle-blogia, mutta multa puuttui se sisältö, jota jakaa. Olin vielä ihan lapsi ja täysin hukassa omassa elämässäni. Rankkojen koulukiusaamis-vuosien jäljiltä mun sosiaaliset taidot olivat todella vähäiset ja halusin epätoivoisesti olla joku muu.
Vuodet vierivät, ensimmäinen poikaystävä lähti toisen matkaan ja tilanteet isäpuolen kanssa eskaloituivat joka kerta rankemmiksi, vaikka olinkin muuttanut omaan kotiin mahdollisimman aikaisin. Löysin uusia ihmisiä elämääni, mutta jossain välissä kadotin itseni kokonaan. En muista kovin hyvin, mitä blogeissani tapahtui tänä aikana. En oikein osannut asettua aloilleni, joten perustin aina uuden blogin, jonka oli määrä olla entistä parempi. Vähän aikaa pidin jopa yhteisblogia ystäväni Katin kanssa.
Blogi osana identiteettiä
Alkuvuodesta 2015 lopetin bloggaamisen kokonaan. En ollut mielestäni päässyt tarpeeksi pitkälle, mulla oli lukijoita vain kourallinen ja koko hommasta oli lähtenyt ilo jo kauan sitten. Olin huono, en osannut kuvata tai kirjoittaa – niin ainakin sanoin itselleni koko ajan. Se oli aikaa, jolloin olin henkisesti todella huonossa jamassa, mutten vielä tajunnut sitä itse.
11.6.2015 syntyi blogi nimeltä P.S. Never Stop Smiling. Yrityksistä huolimatta en osannutkaan elää ilman blogia. Viiden vuoden aikana musta oli tullut bloggaaja – se oli osa identiteettiäni ja ilman sitä tunsin oloni vajaaksi. Blogin nimi tuli siitä ajatuksesta, että vaikka elämä kuinka potkisi päähän, ei pidä lannistua. Halusin inspiroida ja antaa toivoa. Olinhan itsekin selvinnyt rankoista ajoista, tai niin ainakin halusin uskoa.
Jälkikäteen luettuna tekstit vuosina 2015 ja 2016 huokuvat masennusta ja epätoivoa. Odotin vain, että jotain tapahtuisi, jotain mikä muuttaisi mun elämän parempaan. Vasta marraskuussa 2016 tajusin, että sen on oltava minä itse, joka muutan elämäni suunnan. Hankin apua masennukseen ja ahdistukseen ja aloin hankkimaan itselleni työkaluja selvitä elämästä.
P.S. Never Stop Smiling -blogi löysi paikkansa
Vuosi 2017 meni enimmäkseen toipumiseen ja itseni etsimiseen, joten vasta vuodesta 2018 eteenpäin voisi sanoa, että tämä blogi on oikeasti ollut sitä mitä sen alunperin oli tarkoitus olla. Hengähdyspaikka, syy hymyyn ja inspiraation lähde. Ainakin toivon, että sitä se on teille lukijoilleni.
Marraskuussa 2017 tein blogimuuton Lilyn turvallisesta yhteisöstä omilleni. Pistin pystyyn oman sivuston, jossa blogi on siitä lähtien ollut. Lukijamäärä romahti muuton myötä, vaikka teeskentelinkin ulospäin jotain muuta. Se harmitti, mutta jatkoin blogin työstämistä. Sekalainen lifestyle-blogi alkoi kehittyä hyvinvointiblogiksi ja löytää oman paikkansa blogimaailmassa.
Pikkuhiljaa, kuukausi kuukaudelta oon kehittänyt blogia, kasvattanut lukijakuntaa uudestaan, opetellut uusia taitoja. Matkalle on mahtunut paljon epäilijöitä, itseni mukaanlukien. Oon saanut kommentteja siitä, etten oo aito tai samaistuttava ihminen, teen liikaa kaupallisia yhteistöitä ja mainostan yrityksiä tai muokkaan liikaa kuviani. Mutta tiedättekö mitä?
Kadun vain yhtä asiaa
Vasta nyt, vuonna 2020 mä uskallan ihan oikeasti olla se, joka olen. Se hassu, perfektionistinen, tunteikas, kiusattu, vähän vinksahtanut ja tosi välittävä tyyppi. Se, joka ei oikein sovi mihinkään lokeroon ja on ylpeä siitä. Voin sanoa täysin varmana, että blogilla on iso osuus siinä, että oon vihdoin löytänyt itseni ja aion tehdä tätä tästä eteenpäinkin just niin kuin musta tuntuu parhaalta. En kadu mitään muuta kuin sitä, etten uskaltanut aiemmin olla minä.
Puhumattakaan siitä, että mulla on maailman ihanimmat lukijat ja seuraajat, oon tutustunut blogin kautta mielettömiin ihmisiin, oppinut jopa niitä sosiaalisia taitoja ja perustanut oman yhteisön, jonka jaan upeiden ihmisten kanssa. 10 vuotta bloggaajana ei ole ollut helppo tie, mutta sitäkin opettavaisempi. Oon sanoinkuvailemattoman kiitollinen tästä matkasta, joka jatkuu edelleen.
Tästä päivästä eteenpäin mä lupaan rohkaista muitakin ihmisiä vielä enemmän tavoittelemaan unelmiaan, tekemään omia ratkaisujaan ja olemaan omia itsejään. Just sä olet sen arvoinen!
Kuulostaa niin tylsältä aloittaa postaus näin, mutta mun energiatasot on olleet jonkin aikaa tosi huonot, enkä yrityksistä huolimatta saa aikaan kaikkea mitä haluaisin. Myös blogi on joutunut elämään hetken hiljaiseloa muiden projektien takia, mutta onneksi elsalinnean-blogin Elsa haastoi meidät Päijätmedian bloggaajat kertomaan itsestään näiden 30 kysymyksen avulla:
1. Koko nimi ja mistä se tulee?
Johanna Maria Amanda. Olisinko joskus kuullut jonkun tarinan, että ainakin joku nimistäni tulee joltain sukulaiselta. En ole varma…
2. Pituus?
170 cm mä olen yleensä tähän vastannut.
3. Mitä katson tv:stä juuri nyt?
En mitään, mutta Netflixistä Dead to Me toista kautta.
4. Mikä ihmetyttää tällä hetkellä?
Hmm… Ainakin se, miten mun blogin lukijamäärät nousee jatkuvasti, vaikka en oo panostanut tähän läheskään tarpeeksi viime aikoina. En tosin valita, se on ihanaa!
5. Suurin haaveeni?
Ihan rehellisesti sanottuna, tasapainoinen elämä itselleni ja läheisilleni. Kuulostaa aika tylsältä, mutta se pitää sisällään niin monta asiaa.
6. Tämän vuoden suunnitelmat?
Pistää päälle isompi vaihde työjuttujen kanssa, saada uusia asiakkaita, saada onnistumisen kokemuksia, mutta opetella samalla rentoutumaan.
7. Lempiruokani?
Sushi. Siitä ei pääse yli eikä ympäri. Rakastan kyllä myös hyvää pastaa, pitsaa, salaatteja, kanaruokia, lohta…
8. Mitä harrastan?
Ennen vastasin tähän aina bloggaamista, kirjoittamista ja valokuvausta, mutta nykyään ajattelen niitä enemmän työnä. Potkulautailua ja pyöräilyä ainakin, oon myös yrittänyt herätellä uudelleen kiinnostusta lukemiseen ja piirtämiseen.
9. Paras vuodenaika?
Kesä, kesä, kesä! Musta ei saa irti vastauksia kuten ”On ihanaa, että meillä Suomessa on neljä upeaa vuodenaikaa.”. Siedän nykyään talvea jotenkin, loppukevät ja alkusyksy on myös kaunista aikaa, mutta kesäisin tunnen olevani eniten elossa.
10. Lempielokuvani?
(Luultavasti) aina ja ikuisesti Pirates of the Caribbean- ja Harry Potter -elokuvat. Rakastan fantasiaa ja kauhua yli kaiken.
11. Kahvi vai tee?
Ei kumpikaan! Juon lähinnä vettä tai Pepsi Maxia, joskus kaakaota.
12. Parasta elämässä juuri nyt?
Ainakin se, että kesä on ihan nurkan takana ja se, että ostin viime viikolla uuden auton. Just tällä hetkellä myös se, että saan tehdä töitä omassa rauhassa – vaikka kello onkin 22.40 lauantai-iltana.
13. Mihin kaupunkiin haluaisin matkustaa seuraavaksi?
Vaikka mihin! New York, Los Angeles, Barcelona, Sydney, Visby, Lontoo, Rovaniemi… ”Aika” monta paikkaa on näkemättä ja kokematta, mutta tänä kesänä tyydyn ihan vaikka kauniiseen Porvooseen.
14. Horoskooppimerkkini ja uskonko horoskooppeihin?
Jousimies. Ainakin moni jousimiehelle kuvailtu piirre osuu muhun hyvin. En kuitenkaan lueskele mitään päivän horoskooppeja.
15. Esikuvani?
Kaikki vahvat, oman arvonsa tuntevat ihmiset, jotka kuitenkin kunnioittavat muita ja antavat jokaiselle tilaa elää omannäköistään elämää.
16. Mitä haluaisin oppia vuonna 2020?
Oppiminen on parasta, mitä tiedän, joten ihan mitä vaan! Ainakin oman työni arvostamista ja markkinointia, itseni hyväksymistä, rentoutumista, uusia valokuvaustekniikoita ja paljon muuta.
17. Kuinka monta lasta haluaisin?
Tällä hetkellä tuntuu siltä, etten yhtään. Asun jo samassa taloudessa 10-vuotiaan ”varalapsen” kanssa, jolla on ollut rankka elämä ja jolle pyrin olemaan turvallinen aikuinen päivittäin.
18. Mitä piirrettä inhoan ihmisissä?
Itsekeskeisyyttä, (liiallista) huolimattomuutta ja saamattomuutta, ylitsepääsemätöntä negatiivisuutta ja ylipäänsä sellaista asennetta, kuin olisi ainoa ihminen maailmassa.
19. Kallein ostokseni?
Se viime viikolla ostamani auto. Ja ihana se onkin!
20. Epäsuosittu mielipiteeni?
Näitähän riittää. Mielestäni kouluja ei olisi pitänyt avata tänä keväänä. Ihmisten ei pitäisi käyttäytyä, ihan kuin korona-kriisi olisi ohi. Kellään ei ole oikeutta kuvitella olevansa maailman napa, ei nyt eikä koskaan. Lapsia hankkiessa pitäisi miettiä tulevan lapsen hyvinvointia, ei sitä mitä minä haluan. Mielialalääkkeiden käyttö ei tee ihmisestä heikkoa tai epäonnistujaa. Avun pyytäminen ei ole väärin, se on merkki vahvuudesta. Oikeinkirjoitus on tärkeää. Oma mielipide ei useinkaan ole ainoa oikea.
21. Mitä ihailen toisissa ihmisissä?
Erilaisia taitoja, kykyä kehittää itseään, toisten kunnioittamista, vahvuutta ja kykyä jatkaa, vaikka tulisi vastoinkäymisiä. Etenkin sellaisia ihmisiä, jotka ovat sen verran sinut itsensä kanssa, että pystyvät hyväksymään myös muut sellaisina kuin he ovat.
22. Mikä inspiroi juuri nyt?
Löydän inspiraatiota usein ympäriltäni, mutta etenkin nyt ulkona heräilevä luonto ja upeat (some)kollegat, joiden kanssa saan olla tekemisissä jatkuvasti.
23. Suurin paheeni?
No melko vahvasti epäilisin, että se Pepsi Max. Se vaan on niin hyvää…
24. Mitä odotan?
Eihän tähän nyt oikein voi olla vastaamatta, että kesää. Vaikka se näyttääkin aika erilaiselta, kuin vielä muutama kuukausi sitten ajattelin, mutta kesä se on silti.
25. Unelmien työpaikka?
Vahvasti se, mitä mä oon tässä rakentanut jo vuosia – itseni työllistäminen somen, sisällöntuotannon ja digiviestinnän parissa. Vielä se ei ihan täysipäiväisesti kanna, mutta jaksan uskoa että jonain päivänä kyllä!
26. Tärkeät ominaisuudet toisissa ihmisissä?
Niitähän tossa jo tavallaan tulikin muutama kysymys taaksepäin… Ihailen kovasti sitä, että ihminen haluaa kehittyä, oppia ja edistyä valitsemillaan osa-alueilla. Tietysti myös ymmärtäväisyys, empaattisuus, kuuntelemisen taito, huumorintaju ja sellainen positiivinen perusasenne.
27. Biisi, jota kuuntelen tällä hetkellä?
Viime päivinä oon kuunnellut paljon Whitesnakea ja Five Finger Death Punchia, mutta ihan viimeksi on soinut Sabaton – To Hell and Back.
28. Uskonko kohtaloon?
En oikeastaan. Just eilen tosin kävin äitini kanssa pitkän keskustelun, jossa totesin, että tietyllä tavalla meille on jaettu kortit, joiden mukaan meidän elämä kulkee. Tiettyjen rajojen sisällä me pystytään itse vaikuttamaan asioihin, mutta on monia juttuja, jotka tapahtuu joka tapauksessa.
29. Mitä haluan saavuttaa seuraavan viiden vuoden aikana?
Niin moni asia mun elämässä on vieläkin hyvin epävarmaa ja tietyllä tapaa epävakaata, etten uskalla asettaa noin pitkälle ajalle mitään kovin konkreettisia tavoitteita. Toivoisin kuitenkin eteneväni urallani, saavani vakiinnutettua Päijätmedian asemaa, oppivani paljon uutta ja kehittäväni etenkin sosiaalisia taitojani.
30. Olenko koskaan menettänyt ystävää?
Olen. Joitain ystävyyssuhteita oon myös joutunut itse pistämään poikki. Rakkain ystäväni Kati on onneksi seissyt rinnallani jo 15 vuotta ja oon siitä niin kiitollinen.
