Hyvinvointi

Superhelppo, näyttävä vohvelijälkiruoka

Miltä kuulostaisi näyttävä, arkeen ja juhlaan sopiva vohvelijälkiruoka, jonka valmistamiseen menee n. 15 minuuttia? Herkku, joka ei vaadi juurikaan ruoanlaittotaitoja ja jota tehdessä saa sotkea? Onnistuu!

Mä rakastan kauniita asetelmia ja mun mielestä ruoassa ulkonäkö on iso osa onnistunutta kokonaisuutta. Kuten oon monesti ennenkin maininnut, en kuitenkaan ole mikään erityisen taitava kokki tai leipuri, joten mun reseptit painottuvat aina helppouteen ja nopeaan toteutukseen.

Juhannuksena halusin kokeilla vähän erilaista tyyliä toteuttaa jälkiruoka ja niin syntyivät nämä vohvelit. Ja siis parasta tässä jälkiruoassa on se, että sotku ei haittaa! Luovuutta voi käyttää just niin paljon kuin haluaa, mutta lopputuloksesta ei kannata stressata.

Superhelppo näyttävä vohvelijälkiruoka
Mansikka-raparperimehu

Näyttävä vohvelijälkiruoka (3 annosta)

6 valmista vohvelia (esim. Lidl tai Pirkka)

Kermavaahtoa

Suklaa- ja kinuskikastiketta

Hedelmiä esim. banaani, omena, päärynä, ananas

Marjoja esim. mansikka, mustikka, vadelma, karhunvatukka

Mysliä, suklaahippuja, strösseleitä maun mukaan

1. Asettele vohvelit tarjoilualustalle. Pursota osaan tai halutessasi kaikkiin kermavaahtoa.

2. Levitä vohveleiden päälle suklaa- ja kinuskikastiketta. Älä välitä jos kastike leviää tai menee yli, se näyttää hyvältä!

3. Valitse muutamia hedelmiä ja marjoja, joilla “täytät” vohvelit. Hauskan valikoiman saat aikaan laittamalla jokaiseen vähän erilaisia täytteitä.

4. Koristele lopuksi vohvelit valitsemillasi koristeilla. Tähän käy esim. mysli, strösselit, suklaahiput, pienet karkit tai keksinmurut. Nyt saa käyttää mielikuvitusta!

Näyttävä vohvelijälkiruoka
Vohvelijälkiruoka

Halutessasi voit toki tehdä vohvelit itse. Juhannuksena oli kova helle, joten en halunnut tehdä mitään mihin liittyy kuuma vohvelirauta – kaupan valmiit vohvelit pelastivat siis päivän.

Idea tässä jälkiruoassa on, että siitä tehdään huolettoman ja rennon näköinen. Ei turhaa stressiä. Anna kastikkeen valua tarjoilualustalle, ripottele koristeita vähän sinne tänne. Kokeile erilaisia asetelmia ja pidä hauskaa!

Vinkki: muovinen tarjoilualusta toimii tässä hyvin se ja sen saa putsattua käytön jälkeen nopeasti.

Superhelppo vohvelijälkiruoka

Ihailen ihmisiä, jotka tekevät kaikki leivonnaiset ja muut ruoat ihan alusta asti itse. Ajan- ja taidonpuutteen vuoksi mä käytän usein pieniä oikopolkuja, eikä siinäkään ole mun mielestä mitään väärää. Jokainen saa tehdä omat valinnat ruoanlaiton suhteen. Pääasia, että lopputulos miellyttää.

Me nautittiin vohveleiden kanssa mansikka-raparperimehua, joka viilennettiin jääpaloilla ja päätyi jokaiseen pulloon muutama marjakin koristeeksi. Tää oli ihan täydellinen kesäherkku, rento ja kaunis!

Millaisilla ruoilla sä tykkäät herkutella kesäisin tai ylipäänsä?

SEURAA P.S. NEVER STOP SMILING MYÖS NÄISSÄ: FACEBOOK / BLOGLOVIN / INSTAGRAM

10 vuotta bloggaajana – mitä opin, mitä kadun?

Mulla on ollut tässä kuussa kaksi isoa merkkipäivää. Tänä vuonna mulla tuli täyteen 10 vuotta bloggaajana ja samalla tämä P.S. Never Stop Smiling -blogi täytti viisi vuotta. Huh! Tänään muistellaan, mitä nämä kaikki vuodet ovatkaan pitäneet sisällään.

Mistä kaikki alkoi?

Valitettavasti en muista ihan tarkkaan, koska aloitin ensimmäisen blogini, miksi, tai edes mikä se oli nimeltään. Kesällä 2010 olin 17-vuotias, seurustelin ensirakkauteni kanssa, matkustin ensimmäistä kertaa yksin ulkomaille, vietin paljon aikaa parhaan ystäväni ja edellisvuonna syntyneen pikkuveljeni kanssa, olin kesälomalla lähihoitaja-koulusta, menetin pappani ja yritin parhaani mukaan selvitä elämästä epävakaan isäpuolen kanssa.

Ensimmäisen blogini tarkoitus oli toimia virtuaalisena päiväkirjana, paikkana jossa voin olla oma itseni ja höpötellä kevyitä juttuja. Olin ihaillut Mungolife-blogin Annaa ja halusin olla kuin hän. Olin harrastanut valokuvausta jo muutaman vuoden ja hankkinut ensimmäisen järjestelmäkamerani, mutta oikeasti mulla ei ollut hajuakaan, miten kameraa käytetään tai miten blogimaailma toimii. Tärkeintä oli se intohimo ja halu kehittyä.

Muistan, että kirjoitin blogiini milloin mitäkin, mutta olen melko varma, etten koskaan puhunut mistään kovin syvällisestä. Halusin pitää lifestyle-blogia, mutta multa puuttui se sisältö, jota jakaa. Olin vielä ihan lapsi ja täysin hukassa omassa elämässäni. Rankkojen koulukiusaamis-vuosien jäljiltä mun sosiaaliset taidot olivat todella vähäiset ja halusin epätoivoisesti olla joku muu.

Vuodet vierivät, ensimmäinen poikaystävä lähti toisen matkaan ja tilanteet isäpuolen kanssa eskaloituivat joka kerta rankemmiksi, vaikka olinkin muuttanut omaan kotiin mahdollisimman aikaisin. Löysin uusia ihmisiä elämääni, mutta jossain välissä kadotin itseni kokonaan. En muista kovin hyvin, mitä blogeissani tapahtui tänä aikana. En oikein osannut asettua aloilleni, joten perustin aina uuden blogin, jonka oli määrä olla entistä parempi. Vähän aikaa pidin jopa yhteisblogia ystäväni Katin kanssa.

10 vuotta bloggaajana

Blogi osana identiteettiä

Alkuvuodesta 2015 lopetin bloggaamisen kokonaan. En ollut mielestäni päässyt tarpeeksi pitkälle, mulla oli lukijoita vain kourallinen ja koko hommasta oli lähtenyt ilo jo kauan sitten. Olin huono, en osannut kuvata tai kirjoittaa – niin ainakin sanoin itselleni koko ajan. Se oli aikaa, jolloin olin henkisesti todella huonossa jamassa, mutten vielä tajunnut sitä itse.

11.6.2015 syntyi blogi nimeltä P.S. Never Stop Smiling. Yrityksistä huolimatta en osannutkaan elää ilman blogia. Viiden vuoden aikana musta oli tullut bloggaaja – se oli osa identiteettiäni ja ilman sitä tunsin oloni vajaaksi. Blogin nimi tuli siitä ajatuksesta, että vaikka elämä kuinka potkisi päähän, ei pidä lannistua. Halusin inspiroida ja antaa toivoa. Olinhan itsekin selvinnyt rankoista ajoista, tai niin ainakin halusin uskoa.

Jälkikäteen luettuna tekstit vuosina 2015 ja 2016 huokuvat masennusta ja epätoivoa. Odotin vain, että jotain tapahtuisi, jotain mikä muuttaisi mun elämän parempaan. Vasta marraskuussa 2016 tajusin, että sen on oltava minä itse, joka muutan elämäni suunnan. Hankin apua masennukseen ja ahdistukseen ja aloin hankkimaan itselleni työkaluja selvitä elämästä.

10 vuotta bloggaajana - mitä opin, mitä kadun?

P.S. Never Stop Smiling -blogi löysi paikkansa

Vuosi 2017 meni enimmäkseen toipumiseen ja itseni etsimiseen, joten vasta vuodesta 2018 eteenpäin voisi sanoa, että tämä blogi on oikeasti ollut sitä mitä sen alunperin oli tarkoitus olla. Hengähdyspaikka, syy hymyyn ja inspiraation lähde. Ainakin toivon, että sitä se on teille lukijoilleni.

Marraskuussa 2017 tein blogimuuton Lilyn turvallisesta yhteisöstä omilleni. Pistin pystyyn oman sivuston, jossa blogi on siitä lähtien ollut. Lukijamäärä romahti muuton myötä, vaikka teeskentelinkin ulospäin jotain muuta. Se harmitti, mutta jatkoin blogin työstämistä. Sekalainen lifestyle-blogi alkoi kehittyä hyvinvointiblogiksi ja löytää oman paikkansa blogimaailmassa.

Pikkuhiljaa, kuukausi kuukaudelta oon kehittänyt blogia, kasvattanut lukijakuntaa uudestaan, opetellut uusia taitoja. Matkalle on mahtunut paljon epäilijöitä, itseni mukaanlukien. Oon saanut kommentteja siitä, etten oo aito tai samaistuttava ihminen, teen liikaa kaupallisia yhteistöitä ja mainostan yrityksiä tai muokkaan liikaa kuviani. Mutta tiedättekö mitä?

Kadun vain yhtä asiaa

Vasta nyt, vuonna 2020 mä uskallan ihan oikeasti olla se, joka olen. Se hassu, perfektionistinen, tunteikas, kiusattu, vähän vinksahtanut ja tosi välittävä tyyppi. Se, joka ei oikein sovi mihinkään lokeroon ja on ylpeä siitä. Voin sanoa täysin varmana, että blogilla on iso osuus siinä, että oon vihdoin löytänyt itseni ja aion tehdä tätä tästä eteenpäinkin just niin kuin musta tuntuu parhaalta. En kadu mitään muuta kuin sitä, etten uskaltanut aiemmin olla minä.

Puhumattakaan siitä, että mulla on maailman ihanimmat lukijat ja seuraajat, oon tutustunut blogin kautta mielettömiin ihmisiin, oppinut jopa niitä sosiaalisia taitoja ja perustanut oman yhteisön, jonka jaan upeiden ihmisten kanssa. 10 vuotta bloggaajana ei ole ollut helppo tie, mutta sitäkin opettavaisempi. Oon sanoinkuvailemattoman kiitollinen tästä matkasta, joka jatkuu edelleen.

Tästä päivästä eteenpäin mä lupaan rohkaista muitakin ihmisiä vielä enemmän tavoittelemaan unelmiaan, tekemään omia ratkaisujaan ja olemaan omia itsejään. Just sä olet sen arvoinen!

SEURAA P.S. NEVER STOP SMILING MYÖS NÄISSÄ: FACEBOOK / BLOGLOVIN / INSTAGRAM

Epäsuositut mielipiteeni ja 29 muuta kysymystä

Kuulostaa niin tylsältä aloittaa postaus näin, mutta mun energiatasot on olleet jonkin aikaa tosi huonot, enkä yrityksistä huolimatta saa aikaan kaikkea mitä haluaisin. Myös blogi on joutunut elämään hetken hiljaiseloa muiden projektien takia, mutta onneksi elsalinnean-blogin Elsa haastoi meidät Päijätmedian bloggaajat kertomaan itsestään näiden 30 kysymyksen avulla:

1. Koko nimi ja mistä se tulee?

Johanna Maria Amanda. Olisinko joskus kuullut jonkun tarinan, että ainakin joku nimistäni tulee joltain sukulaiselta. En ole varma…

2. Pituus?

170 cm mä olen yleensä tähän vastannut.

3. Mitä katson tv:stä juuri nyt?

En mitään, mutta Netflixistä Dead to Me toista kautta.

4. Mikä ihmetyttää tällä hetkellä?

Hmm… Ainakin se, miten mun blogin lukijamäärät nousee jatkuvasti, vaikka en oo panostanut tähän läheskään tarpeeksi viime aikoina. En tosin valita, se on ihanaa!

5. Suurin haaveeni?

Ihan rehellisesti sanottuna, tasapainoinen elämä itselleni ja läheisilleni. Kuulostaa aika tylsältä, mutta se pitää sisällään niin monta asiaa.

6. Tämän vuoden suunnitelmat?

Pistää päälle isompi vaihde työjuttujen kanssa, saada uusia asiakkaita, saada onnistumisen kokemuksia, mutta opetella samalla rentoutumaan.

7. Lempiruokani?

Sushi. Siitä ei pääse yli eikä ympäri. Rakastan kyllä myös hyvää pastaa, pitsaa, salaatteja, kanaruokia, lohta…

29 muuta kysymystä
8. Mitä harrastan?

Ennen vastasin tähän aina bloggaamista, kirjoittamista ja valokuvausta, mutta nykyään ajattelen niitä enemmän työnä. Potkulautailua ja pyöräilyä ainakin, oon myös yrittänyt herätellä uudelleen kiinnostusta lukemiseen ja piirtämiseen.

9. Paras vuodenaika?

Kesä, kesä, kesä! Musta ei saa irti vastauksia kuten “On ihanaa, että meillä Suomessa on neljä upeaa vuodenaikaa.”. Siedän nykyään talvea jotenkin, loppukevät ja alkusyksy on myös kaunista aikaa, mutta kesäisin tunnen olevani eniten elossa.

10. Lempielokuvani?

(Luultavasti) aina ja ikuisesti Pirates of the Caribbean- ja Harry Potter -elokuvat. Rakastan fantasiaa ja kauhua yli kaiken.

11. Kahvi vai tee?

Ei kumpikaan! Juon lähinnä vettä tai Pepsi Maxia, joskus kaakaota.

12. Parasta elämässä juuri nyt?

Ainakin se, että kesä on ihan nurkan takana ja se, että ostin viime viikolla uuden auton. Just tällä hetkellä myös se, että saan tehdä töitä omassa rauhassa – vaikka kello onkin 22.40 lauantai-iltana.

13. Mihin kaupunkiin haluaisin matkustaa seuraavaksi?

Vaikka mihin! New York, Los Angeles, Barcelona, Sydney, Visby, Lontoo, Rovaniemi… “Aika” monta paikkaa on näkemättä ja kokematta, mutta tänä kesänä tyydyn ihan vaikka kauniiseen Porvooseen.

14. Horoskooppimerkkini ja uskonko horoskooppeihin?

Jousimies. Ainakin moni jousimiehelle kuvailtu piirre osuu muhun hyvin. En kuitenkaan lueskele mitään päivän horoskooppeja.

15. Esikuvani?

Kaikki vahvat, oman arvonsa tuntevat ihmiset, jotka kuitenkin kunnioittavat muita ja antavat jokaiselle tilaa elää omannäköistään elämää.

Epäsuositut mielipiteeni
Blogihaaste epäsuositut mielipiteeni
16. Mitä haluaisin oppia vuonna 2020?

Oppiminen on parasta, mitä tiedän, joten ihan mitä vaan! Ainakin oman työni arvostamista ja markkinointia, itseni hyväksymistä, rentoutumista, uusia valokuvaustekniikoita ja paljon muuta.

17. Kuinka monta lasta haluaisin?

Tällä hetkellä tuntuu siltä, etten yhtään. Asun jo samassa taloudessa 10-vuotiaan “varalapsen” kanssa, jolla on ollut rankka elämä ja jolle pyrin olemaan turvallinen aikuinen päivittäin.

18. Mitä piirrettä inhoan ihmisissä?

Itsekeskeisyyttä, (liiallista) huolimattomuutta ja saamattomuutta, ylitsepääsemätöntä negatiivisuutta ja ylipäänsä sellaista asennetta, kuin olisi ainoa ihminen maailmassa.

19. Kallein ostokseni?

Se viime viikolla ostamani auto. Ja ihana se onkin!

20. Epäsuosittu mielipiteeni?

Näitähän riittää. Mielestäni kouluja ei olisi pitänyt avata tänä keväänä. Ihmisten ei pitäisi käyttäytyä, ihan kuin korona-kriisi olisi ohi. Kellään ei ole oikeutta kuvitella olevansa maailman napa, ei nyt eikä koskaan. Lapsia hankkiessa pitäisi miettiä tulevan lapsen hyvinvointia, ei sitä mitä minä haluan. Mielialalääkkeiden käyttö ei tee ihmisestä heikkoa tai epäonnistujaa. Avun pyytäminen ei ole väärin, se on merkki vahvuudesta. Oikeinkirjoitus on tärkeää. Oma mielipide ei useinkaan ole ainoa oikea.

21. Mitä ihailen toisissa ihmisissä?

Erilaisia taitoja, kykyä kehittää itseään, toisten kunnioittamista, vahvuutta ja kykyä jatkaa, vaikka tulisi vastoinkäymisiä. Etenkin sellaisia ihmisiä, jotka ovat sen verran sinut itsensä kanssa, että pystyvät hyväksymään myös muut sellaisina kuin he ovat.

22. Mikä inspiroi juuri nyt?

Löydän inspiraatiota usein ympäriltäni, mutta etenkin nyt ulkona heräilevä luonto ja upeat (some)kollegat, joiden kanssa saan olla tekemisissä jatkuvasti.

23. Suurin paheeni?

No melko vahvasti epäilisin, että se Pepsi Max. Se vaan on niin hyvää…

24. Mitä odotan?

Eihän tähän nyt oikein voi olla vastaamatta, että kesää. Vaikka se näyttääkin aika erilaiselta, kuin vielä muutama kuukausi sitten ajattelin, mutta kesä se on silti.

29 muuta kysymystä
Epäsuositut mielipiteeni ja 29 muuta kysymystä
25. Unelmien työpaikka?

Vahvasti se, mitä mä oon tässä rakentanut jo vuosia – itseni työllistäminen somen, sisällöntuotannon ja digiviestinnän parissa. Vielä se ei ihan täysipäiväisesti kanna, mutta jaksan uskoa että jonain päivänä kyllä!

26. Tärkeät ominaisuudet toisissa ihmisissä?

Niitähän tossa jo tavallaan tulikin muutama kysymys taaksepäin… Ihailen kovasti sitä, että ihminen haluaa kehittyä, oppia ja edistyä valitsemillaan osa-alueilla. Tietysti myös ymmärtäväisyys, empaattisuus, kuuntelemisen taito, huumorintaju ja sellainen positiivinen perusasenne.

27. Biisi, jota kuuntelen tällä hetkellä?

Viime päivinä oon kuunnellut paljon Whitesnakea ja Five Finger Death Punchia, mutta ihan viimeksi on soinut Sabaton – To Hell and Back.

28. Uskonko kohtaloon?

En oikeastaan. Just eilen tosin kävin äitini kanssa pitkän keskustelun, jossa totesin, että tietyllä tavalla meille on jaettu kortit, joiden mukaan meidän elämä kulkee. Tiettyjen rajojen sisällä me pystytään itse vaikuttamaan asioihin, mutta on monia juttuja, jotka tapahtuu joka tapauksessa.

29. Mitä haluan saavuttaa seuraavan viiden vuoden aikana?

Niin moni asia mun elämässä on vieläkin hyvin epävarmaa ja tietyllä tapaa epävakaata, etten uskalla asettaa noin pitkälle ajalle mitään kovin konkreettisia tavoitteita. Toivoisin kuitenkin eteneväni urallani, saavani vakiinnutettua Päijätmedian asemaa, oppivani paljon uutta ja kehittäväni etenkin sosiaalisia taitojani.

30. Olenko koskaan menettänyt ystävää?

Olen. Joitain ystävyyssuhteita oon myös joutunut itse pistämään poikki. Rakkain ystäväni Kati on onneksi seissyt rinnallani jo 15 vuotta ja oon siitä niin kiitollinen.


P.S. Yksi iso viime aikojen projekti on ollut tekstissäkin vilahdelleen Päijätmedian uusien nettisivujen työstäminen. Sain ne valmiiksi alkuviikosta ja samalla koko yhteisö sai uuden ilmeen. Päijät-blogit on siis nyt Päijätmedia, joka yhdistää paikalliset vaikuttajat, yritykset ja tapahtumat somen kaikissa muodoissa. Tulen kertomaan aiheesta varmasti lisää jatkossa, mutta kurkkaa uudet sivut jo nyt!

SEURAA P.S. NEVER STOP SMILING MYÖS NÄISSÄ: FACEBOOK / BLOGLOVIN / INSTAGRAM

#koronakotoilu jakaa mielipiteet – 9 keinoa selvitä

Kuulin yksi päivä radiosta Ikean mainoksen, jossa sanottiin jotain tämän tyylistä: ”Kodista tuli yhdessä yössä työpaikka, koululuokka, kuntosali ja ravintola”. Mainos oli mielestäni oivaltava, koska näinhän monelle kävi korona-kriisin alkaessa.

Meidän taloudessa on yksi etäkoululainen, yksi aikuinen käy tavallisesti töissä ja mä teen etätöitä kuten yleensäkin. Ihan kaikki ei siis ole muuttunut, mutta sopeutumista on silti riittänyt. Tietyt rutiinit, jotka on muodostuneet ns. normaaliaikana, ovat vaihtuneet ihan uudenlaisiin tapoihin selviytyä korona-arjen keskellä.

Toki nyt, kun kirjoitan tätä, ollaan jo saatu tieto siitä, että lapset palaavat kouluihin 14.5. Sekin tulee vaatimaan sopeutumista ja aiheuttaa varmasti paljon huolta. Mä olen sitä mieltä, että koulujen avaaminen tänä keväänä ei ole järkevää, mutta se onkin sitten ihan oma aiheensa…

#koronakotoilu jakaa mielipiteet

Mulla on tosi ristiriitaisia ajatuksia monen asian suhteen, eikä #koronakotoilu ole mikään poikkeus listalla. Toisaalta introvertista puolestani on kuoriutunut entistä pahempi kotihiiri, joka on tyytyväinen jos koko päivän aikana ainoa ulkoilu on pitkä pyörälenkki. Toisaalta taas joku ääni sisälläni huutaa melkein päivittäin, että koska tämä kaikki loppuu! Se ääni haluaa ulos, tapaamaan ihmisiä, tekemään kaikkia niitä asioita, jotka aiemmin tuntui niin kovin tavallisilta.

Samaan aikaan nautin ja kärsin – en tiedä kumpaa enemmän. On ihanaa, kun kerrankin saa olla kotona ihan niin paljon kuin haluaa. Ja on kamalaa, kun pitää olla koko ajan kotona, tuijottaa samoja seiniä ja samoja naamoja. Monella muullakin koko tilanne aiheuttaa ristiriitaisia tunteita, eikä se ole mikään ihme.

Kriisi ei ole ohi

Kun asiaa miettii vähän laajemmin, ei sillä oikeastaan ole mitään väliä, miltä #koronakotoilu musta tuntuu. Miltä kenestäkään yksilöstä tuntuu. Saa suututtaa, turhauttaa ja ärsyttää. Saa nauttia tai olla hällä väliä -asenteella. Kuitenkaan kukaan meistä ei voi lähteä sooloilemaan ihan vaan siksi että musta nyt tuntuu siltä.

Kriisi maailmalla ei ole ohi, eikä meidän pitäisi myöskään käyttäytyä niin. On jokaisen meidän vastuulla välttää turhia kontakteja ja pysyä mahdollisimman paljon kotona. Jos sua ei huoleta oman terveytesi puolesta, hyvä. Nyt on kuitenkin se aika, kun täytyy ottaa huomioon myös muut ihmiset, yritykset ja koko maamme (ja maailman) tulevaisuus.

Kesä tulee ja monelle se tarkoittaa aktiivisempaa elämää, paljon ulkoilua, uimarantoja ja puistoja. Kavereiden tapaamista terasseilla, erilaisia tapahtumia ja mökkielämää. Monen kesäsuunnitelmat on menneet osaltaan uusiksi, niin myös mun. Se turhauttaa ja harmittaa, mutta muistathan että kesä tulee silti. Joudutaan ehkä nauttimaan siitä hyvinkin eri tavalla, kuin vielä muutama kuukausi sitten ajateltiin, mutta voidaan me nauttia silti.

#koronakotoilu you're safe at home

9 keinoa selvitä tästä kaikesta:

• Etsi itsellesi oma paikka. Se paikka, jossa sun on hyvä olla, jossa voit olla oma itsesi, jonne voit mennä kun ahdistaa. Mulle se on oma auto.

• Jos sulla on mahdollisuus, tilaa itsellesi jotain piristävää joltain kotimaiselta yritykseltä. Esim. joku kaunis taulu, kiinnostava kirja, kukkakimppu tai hemmottelutuotteita kotiin. Saat itsellesi piristyksen ja tuet samalla yrittäjää.

• Jos tykkäät meikata, kokeile kaikkia erilaisia tekniikoita ja värejä, joita et oo koskaan uskaltanut kokeilla. Hulluttele! Jos joku menee pieleen, voit aina pestä meikit pois.

• Mikäli meikkaaminen ei ole sun juttu, kokeile sen sijaan askartelua, maalausta tai piirtämistä. Et tarvitse edes ihmeellisiä taitoja, anna vain käden kulkea paperilla ja luo. Älä stressaa lopputuloksesta.

• Tee itsellesi soittolista, joka on täynnä vaan niitä lauluja, joista tulet aina hyvälle mielelle. Positiivista energiaa – sitä tarvitaan!

• Pidä koti siistinä ja järjestyksessä. Kun kotona ollaan paljon, on mukavampi kun siellä on viihtyisää ja puhdasta.

• Hyödynnä etäyhteyksiä. Yhteydenpito ystäviin ja läheisiin on tänä päivänä tosi helppoa – Facetime, Skype, Teams, Facebook, WhatsApp. Valitse omasi ja vietä vaikka etä-leffailta kaverin kanssa (testattu, toimii!).

• Älä ole liian ankara itsellesi. Saat olla pahalla päällä, väsynyt tai nälkäinen. Miltä susta sitten tuntuukaan. Mitä sanoisit rakkaalle ystävälle samassa tilanteessa?

• Muista, että aina on ensi vuosi. Jos et pääse tänä vuonna suunnitelmien mukaisesti festareille, ulkomaanmatkalle, mökille, mihin tahansa, ensi vuonna sulla on uusi mahdollisuus. Se ei lohduta kamalasti juuri nyt, mutta toivoa on!

Millaiset asiat auttavat sua jaksamaan päivästä toiseen? Oletko toteuttanut #koronakotoilua mahdollisuuksien mukaan?

SEURAA P.S. NEVER STOP SMILING MYÖS NÄISSÄ: FACEBOOK / BLOGLOVIN / INSTAGRAM

Helppo arkiruoka: kana-riisikulho

Toiset nauttivat ruoanlaitosta ja erilaisten reseptien kokeilemisesta tai kehittelystä. Sitten taas on… minä. Tuntuu, että etenkin nyt korona-arjen keskellä kiinnostus ruoanlaittoon on usein pyöreä nolla. Päivät tuntuvat keskenään samanlaisilta ja arkiruoka-ideat on vähissä. Turvaudun usein samoihin tuttuihin resepteihin, joista yksi on tämä. Hyvä puoli tässä ruoassa on, että sitä voi muokata mielensä mukaan vaikka joka kerta erilaiseksi.

Kana-riisikulho kuulostaa ihan älyttömän yksinkertaiselta ja no, sitähän se on. Samalla se on herkullinen, terveellinen ja pienellä vaivalla siitä saa jopa ihan näyttävän ruoan. Voit myös korvata broilerin jollain muulla proteiinilla, jolloin saat ruokaan heti vaihtelua. Pinaatin sijaan taas voit käyttää mitä tahansa kasviksia, mitä kaapista sattuu löytymään. Kokeile!

Helppo arkiruoka: kana-riisikulho
Nopea kana-riisikulho

Nopea kana-riisikulho (2 annosta)

1 pss (täysjyvä)riisiä (valmisseos)

400 g broilerin jauhelihaa

1 pss tuoretta pinaattia

1 rkl pinjansiemeniä

tilkka oliiviöljyä

suolaa ja pippuria maun mukaan

soijakastiketta maun mukaan

loraus balsamicoa tai salaatinkastiketta

1. Paista broilerin jauheliha ja mausta se mielesi mukaan. Omani maustoin soijakastikkeella, suolalla ja pippurilla.

2. Lämmitä valmisseos-riisi ohjeen mukaan mikrossa, 2 min riittää. Voit halutessasi keittää riisit itse, mutta mikroriisi säästää reilusti aikaa ja maistuu yhtä hyvältä!

3. Käytä pinaatit kuumalla pannulla. Muista lisätä loraus öljyä, etteivät ne pala pannuun kiinni. Pinaatti on valmis, kun se on tummempi ja menettää rakenteensa.

4. Lopuksi paahda vielä pinjansiemenet kevyesti pannulla. Kasaa kaikki ainesosat kulhoon, koristele pinjansiemenillä ja viimeistele balsamicolla tai valitsemallasi kastikkeella. Nauti!

Kana-riisikulho resepti
Risella täysjyväriisi valmisseos

Mun salainen ase arkiruoanlaitossa on todellakin nämä valmisriisit. Niitä saa melkeinpä kaupasta kuin kaupasta, ainakin Uncle Ben’s ja Risella valmistavat näitä. Useimmat ovat kuvankaltaisissa pussukoissa, mutta Risellalta löytyy myös annoskupeissa olevia riisejä. Näitä saa maustettunakin, mutta itse käytän yleensä maustamattomia.

Pussukasta riittää hyvin kahdelle ruokailijalle ja sen käyttö on todellakin juuri näin helppoa: puristele pussia, että riisit irtoavat toisistaan, leikkaa pieni aukko pussin yläkulmaan, lämmitä mikrossa 2 minuuttia, anna jäähtyä hetki ja tarjoile.

Mitkä on sun luottoreseptejä arjessa? Jaa ne meille muille kommenttiboksissa, ehkä saadaan kaikki uusia ideoita!

SEURAA P.S. NEVER STOP SMILING MYÖS NÄISSÄ: FACEBOOK / BLOGLOVIN / INSTAGRAM